Kohti yhden luukun periaatetta – verkostoitumalla

(Tämä artikkeli on julkaistu alun perin vanhassa Opin ovet avoinna -blogissa 10.6.2012.)

Aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittäminen on nyt suurennuslasin alla. Unelmana on, että meillä on vuonna 2014 elinikäiseen oppimiseen ja ohjaukseen perustuva, hallinnonrajat ylittävä palvelujen kokonaisuus, joka vastaa aikuisten ja työelämän tarpeisiin. Onko se mahdollista?

Mistä löytäisin sen luukun?

Suomessa vuosina 2008 – 2013 kehitetään aikuisopiskelun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja ”yhden luukun” – toimintaperiaatteen suuntaisesti. Se tarkoittaa sitä, että pirstaleisia palveluja pyritään yhtenäistämään ja yhdistämään sellaisiksi, että ne näyttäytyvät kansalaisille tasa-arvoisina, monimuotoisina ja helposti löydettävinä. Nyt palveluja kehitetään erityisesti hakevassa vaiheessa, koulutuksessa, työssä tai työttömänä oleville henkilö- ja yritysasiakkaille.

Yhden luukun -periaatteella toimiva palvelu saattaa vaikuttaa aluksi helposti toteutettavalta. Todellisuudessa sen rakentamisessa tarvitaan lujaa tahtoa, selkeä tavoite ja yhteinen suunnitelma, johon kaikki osapuolet sitoutuvat sekä toimijoiden verkostoitumista. Palveluiden järjestäminen verkostoissa on seurausta muutoksista yhteiskunnassa, työelämässä ja ihmisten arjessa. Nyt yksittäinen ammattilainen, ammattiryhmä tai organisaatio ei pysty vain oman tietonsa varassa auttamaan neuvontaa ja ohjausta tarvitsevia asiakkaita. Aikuisten elämäntilanteet, työllistyminen, kouluttautumistarpeet, opintojen rahoitusväylät sekä niitä koskeva tiedontarve johtaa väistämättä palvelutuottajia moniammatilliseen ja hallinnon rajoja ylittävään toimintatapaan.

Yhden luukun periaate ei aina tarkoita sitä, että palveluja tarjotaan yhdestä fyysisestä pisteestä. Se on myös verkossa tarjottava palvelu esim. puhelinnumero, sähköpostiosoite tai verkkosivu. Tällaista voisi kuvata palveluksi, joka näyttäytyy asiakkaalle yksinkertaisena ikkunana. Todellisuudessa ikkunan takana on melkoinen joukko ihmisiä, jotka puhaltavat yhteen hiileen ja tuntevat toistensa osaamisen ja osaavat hyödyntää verkoston osaamista asiakkaan parhaaksi.

Verkostot – kehittämisohjelman hittituote

Aikuisohjauksen koordinaatioprojekti on koko kevään aikana käynyt kuulemassa ja haastattelemassa päättyviä Opin ovi -projekteja, jotka kehittävät ja rakentavat oman alueensa asiakaslähtöisiä, verkostomaisesti toteutettuja aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja. Nyt, kun ollaan kehittämisen loppukirissä, voidaan todeta, että alueellinen, moniammatillinen ja organisaatiorajat ylittävä verkostoituminen on onnistunut useimmilla alueilla erinomaisesti. Verkostossa on tahto, yhteinen luottamus ja halu yhteiseen kehittämiseen. On olemassa kuitenkin huoli, miten käynnistetty toiminta saadaan jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Opin ovi -projektien kehittämistyö on käynnistynyt alueellisista tarpeista. Niinpä toiset ovat lähteneet kehittämistyöhön erilaisten palvelumallien kokeiluilla. Näin ollen verkosto on saattanut rakentua toiminnan ympärille oheistuotteena. Verkoston ylläpitoon ja aktiivisena pysymiseen ei välttämättä ole tehty suunnitelmia, jolloin vaikutukset saattavat jäädä lyhytkestoiseksi. Jos verkostot ja yhteistyö rakentuvat pelkästään henkilösuhteille, josta puuttuu organisaatiotason sitoutuminen, saavutetut hyödyt ja hiljainen tieto häviävät henkilöiden vaihtuessa.

Päättyvissä projekteissa syntyneiden asiantuntija- ja yhteistyöverkostojen työskentelyn jatkuminen on pyritty yhteistyö- tai kumppanuussopimuksilla. Mutta sopimukset eivät yksin riitä, sillä sovitut asiat pitää myös viedä käytännön toimintaa, joka vaatii jatkuvuuden ylläpitämiseen erityistä panostusta tulevina vuosina. Merkittävä rooli jatkossa tulee olemaan alueiden ELY-keskuksilla, joiden tehtävänä on vastata aikuisten tieto-, neuvonta ja ohjauspalvelujen kehittämisestä. Osa ELY-keskuksista onkin perustanut tai on perustamassa alueellisia elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmiä. Aika näyttää, kuinka hyvin ELY onnistuu tehtävässään.

Vaikka Opin ovissa on rakennettu vahvoja verkostoja palvelujen ylläpitämiseen, taustalla on pelko, että projekteissa alulle saatu aktiivinen kehittämistyö hiipuu, mikäli siihen ei kohdisteta osittain esim. tulevan ESR-kauden kehittämisprojekteja. Se on tunnustettu, että projektien hyvien käytäntöjen muuttaminen normaaliksi arjen toiminnaksi vaatii oman aikansa. Usein projektin elinkaari on liian lyhyt tähän tehtävään. Voidaankin sanoa, että kehittämisohjelman tavoite elinikäiseen oppimiseen ja ohjaukseen perustuva, hallinnonrajat ylittävä palvelujen kokonaisuus, joka vastaa aikuisten ja työelämän tarpeisiin, ei toteudu vuonna 2014. Ehkäpä tähän päästään seuraavalla rakennerahastokaudella.