2016?
Alkuvuoden pahin päänvaiva. Miten osaan kirjoittaa vuosiluvuksi 2016 entisen 2015 sijaan.
Huomasin myös, että uudesta vuodesta kirjoittaminen on äärettömän vaikeaa. Tekstistä oli hyvää vauhtia tulossa synkkä paasaus kaikesta siitä, mikä tässä maailmassa ja ihmisten toiminnassa mättää. Mainituksi tulivat muun muassa uudenvuodenaaton ”nämä asiat tajusin ja koin ja selvisin vuonna 2015” -facebookpäivitykset, Imetysgate ja #teriniitti, Tour de Ski ja Isis. Alkoi jo itseäkin ahdistaa.
Ehkä rivien välistä voi jo lukea, että itselleni vuoden vaihtuminen ei ole mikään suuri tapahtuma. On mukavaa, että aika kuluu, vaikka samalla hirvittää se, kuinka äkkiä se tapahtuu. Vastahan menin lukioon, vastahan kirjoitin ylioppilaaksi, vastahan aloitin JAMKissa ja nyt on jo toinen vuosi puolivälissä. Pientä kriisiä siis pukkaa aina näin tammikuun alussa 😀
No okei, onhan uudenvuoden juhlinnassa hyviäkin puolia. Tällä kertaa olin ensimmäistä kertaa poissa kotoa, täällä Jyväskylässä. Kaupungin ilotulitus oli hieno ja oli mukavaa nähdä niin paljon iloisia ihmisiä. Sääkään ei ollut liian kylmä!
Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en ole koskaan tehnyt, mutta aloin kuitenkin miettiä, mitä voisin tänä vuonna tehdä toisin edelliseen verrattuna. Voisin olla syömättä niin paljon karkkia tai opiskella ahkerammin. Voisin siivota useammin ja koittaa olla pitkäpinnaisempi. Voisin huolehtia itsestäni paremmin ja välillä sulkea puhelimen, tietokoneen ja tabletin ja vaikka vain tuijottaa ikkunasta ulos ja olla ajattelematta mitään.
Haastankin tässä kaikki te, jotka tätä blogia luette, sulkemaan vaikka sitten vain kerran kuukaudessa kaikki elektroniset laitteet ja vain olemaan ja nauttimaan itsestään, ilman mitään ulkomaailman paineita!
Ja jos nyt joku vuoden vaihtumiseen liittyvä lopputervehdys on keksittävä, niin sanon että vuosi 2015 oli minulle hyvä. Toivottavasti seuraavakin on, sekä minulle että teille.
Puspus,
Katri