Tulevaisuuden sosionomit vol. 1

Hei kaikille!

Nyt olisi vuorossa ajatuksia ja tarinoita sosiaalialan opiskelusta JAMKissa. Olen houkutellut lisäkseni kaksi toisissa suuntautumisvaihtoehdoissa opiskelevaa toveriani ja he kertovat loppuviikosta itsestään ja tarkemmin omista opinnoistaan. Luvassa on siis esittelyä varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan sekä sosiokulttuurisen suuntaavien näkökulmasta.  Kenties saatte tervehdyksen Keniasta saakka. Opetussuunnitelmat ja niiden toteutustavat vaihtelevat joskus koulutusohjelmissa jopa vuosittain ja siksi pyydänkin teitä arvon lukijat, että ette ottaisi sanojamme absoluuttisena totuutena, sillä kohdallanne voi hakuprosessi ja opintojen toteutus erota meistä joissain yksityiskohdissa.

Pahoitteluni näin myöhäinen aloitus kirjoittelulle! Olen keskellä pahinta muuttohärdelliä ja se on vienyt pitkälti kaiken vapaa-aikani. Ensi syksynä myös yksikkömme Keskussairaalantieltä muuttaa Rajakadulle pääkampuksen tuntumaan. Joten jännitystä ja vauhtia piisaa ensi syksynä niin uusille kuin vanhoillekin opiskelijoille.

Jospa sitten esittäytyisin eli olen Miisa ja toisen vuoden sosiaalialan opiskelija ja tulevien vuosien myötä toivottavasti myös sosionomi AMK suuntautuen erityiskasvatukseen ja vammaistyöhön. Polkuni Jyväskylän ammattikorkeakouluun kulki lukion jälkeen muutaman mutkan ja välivuoden kautta. Nuo vuodet antoivat minulle arvokasta kokemusta työelämästä ja alaltani. Työmarkkinatuen mahdollistaman pitkän harjoittelun aikana syttyi kipinä alavalintaani ja se kytee yhä, toisinaan leimahtaen suorastaan leimuaviin liekkeihin. On toki myös aikoja jolloin tuhkakasasta kiemurtelee vain surkea harmaa savuvana, mutta se taitaa olla osa elämän koulua, jossa ammattiinkin kasvetaan kysymysten kautta.

Sosionomin tutkinto onkin aika laaja ja se kattaa värikkäästi koko elämän kirjon.  Siksi myös monenlaiselle osaamiselle ja taidoille on kysyntää. Uskon, että jokaiselle löytyy se oma polku josta matkan työelämässä jatkaa opintojen jälkeen. Harjoittelut ovat ehdottomasti kolutuksemme parasta antia ja niiden kautta voikin vahvasti suunnata omien mielenkiintojen pariin. Ei niin että opintomme olisi vain pelkästään ruusunpunertavia unelmia, vaan esim. pohdintaa herättää monesti työelämästä kumpuavat asiat siitä vastaako koulutuksemme työelämän haasteisiin. Tässä vaiheessa opintoja voisin sanoa, että pääaisassa kyllä. Mutta on toki monia asioita joita olisi toivonut toteutettavat toisella tavoin tai lisää osaamista esim oman suuntautumisvaihtoehdon näkökulmasta perushoitotyötä olisi saanut olla enemmänkin, vaikka se ei olekaan sosionomin pääasiallinen työnkuva, niin osaamista tarvitaan ja arvostetaan kentällä.

Hops eli henkilökohtaisen opetussuunnitelman laaditaan kaikille heti opintojen alkuvaiheessa. Kannattaakin heti alussa aloittaa suunnittelu ja miettiminen missä vaiheessa opintoja mitäkin haluaa tehdä esim kansainvälistymisen suhteen. Meidän alalla pääsääntöisesti ulkomailla tehdään harkkoja, mutta toki ihan opintojakin. Tai näin olen ymmärtänyt vaihdossa olleilta ja sinne aikovilta opiskelutovereiltani.

Yliopistomaailmasta tulleilta olen joskus kuullut kummastelua, siitä miten meillä on pääsääntöisesti aina luennoilla läsnäolopakko. Mikä on toisaalta ihan hyvä, koska kontakteja ei aina turhan paljoa järjestetä. Oma aktiivisuus on myös oleellista, niin kurssi sisällöissä kuin opetuksenjärjestämisessä ja käytännöissä.

On kovin tavallista, että kaikkien muidenkin opiskelijoiden tapaan myös me paiskimme hommia opintojemme ohessa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Joillankin oman alan työtä kun taas, joillan jotain aivan muuta.  Edeltäneet harkkapaikat ovat kultaakin kalliimpia töiden ja sijaissuuksia saamisessa omalta alalta. Mutta eivät suinkaan ainoa vaihtoehto. Ja toisaalta voi olla mukava tehdä jotain aivan muuta, että jaksaa puurtaa seuraavan lukuvuoden taas opintojen parissa.  Jokainen tavallaan.

Minulle ehdottomasti yksi opiskelijaelon ja oppimisen siivittäjistä on kanssaopiskelijat ja omat ryhmäläiset. Ääneen ihmetellään ja kummastellaan samoja asioita ja niin ollaan toistemme tukena niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Vietetään joskus jopa vapaa-aikaakin yhdessä.  On ollut mahtava oppia porukassa jossa on niin kirjavien taustojen omaavia persoonia. Ikähaarukkakin on ryhmissämme usein aika laaja, mikä on mielestäni vain suuri rikkaus!  Aiemmin hankittua osaamista voi ja on suotavaa hakea opintoihinsa hyväksi luetuksi, mutta sen prosessin kiemuroihin en nyt tarkemmin mene.

Mielestäni opinahjomme ei ole aivan mahdottoman suuri, etteikö sitä voisi käsittää ja kärryillä pysyisi kaikkine tietojärjestelmineen. On ollut mainiota huomata miten kadun vilinässä tunnistaa paljonkin porukka eri koulutusohjelmista ja tutustuu myös yhteisillä luennoilla. Opettajat tykkäävät markkinoida sitä meille moniammatillisena oppimisena, mitä se toki onkin.

Tästä tuli ehkä hiukan sekava ja hyppelehtivä postaus…Nyt on kuitenkin lopeteltava kirjoittelu tältä erää ja painuttava unten maille, että jaksaa huomenna kantaa muuttolaatikoita ylös ja alas.

Huomiseen!