Category Archives: Harjoittelussa

Jambo ja tervehdys Keniasta!

Kaskaat sirittävät, katukoirat tappelevat, aurinko paistaa, vettä sataa, moottoripyörätaksit ja tuk-tukit vievät eteenpäin, lapset nauravat ja haluavat tervehtiä valkoista, tori on täynnä elämää ja tarjottavaa, puisto tarjoaa viileän levähdyspaikan…

Sosiokulttuurisen työn opiskelijana olen tekemässä opintojani ja harjoittelua lastenkodissa Nakurussa Keniassa. Suoritan täällä monikulttuurisentyön syventävät opinnot, asiakastyönharjoittelun sekä työelämälähtöiset kehittämisopinnot. Kaiken kaikkiaan olen Keniassa viisi kuukautta ja matka Afrikkalaiseen elämään on vasta alussa.

Harjoittelu ulkomailla soveltuu omiin opintoihini paremmin kuin hyvin, koska opintopolkuni tiivistyy lastensuojeluun, nuoriso-, mielenterveys-, päihde- ja monikulttuuriseen työhön, sekä kriminaalihuoltoon. Tulevaisuudessa näenkin itseni työskentelemässä monikulttuurisella nuorisotyön kentällä.

Palataanpas takaisin tähän viikkoon. Eli aloitin harjoitteluni maanantaina ja olen ehtinyt tutustua lastenkodin toimintaan jo pari päivää. Mielenkiintoista ja erilaista on ollut! Lastenkodissa on 100 lasta, ihan pienistä vastasyntyneistä aina 15-vuotiaisiin saakka. Työntekijöitä, joihin todellakin lasketaan kaikki johtajasta, lastenhoitajiin ja pyykinpesijöihin, on kaiken kaikkiaan 20. Eli aikalailla erilaisilla resursseilla mennään kuin Suomessa.

Tällä viikolla olen ehtinyt vierailla kouluissa katsomassa miten lastenkodin lapset edistyvät opinnoissa, tutustunut Kenian lastensuojelulakiin ja adoptio prosessiin, sekä tänään leiponut paikallista chapati-leipää, koska huomenna meillä on pienet läksiäiset ja lastenjuhlat.

En ehkä ihan vielä ymmärräkään, että olen vihdoin viimein täällä; harjoittelun suunnitteluun on mennyt kaiken kaikkiaan vähän reilu vuosi. Siinä vuodessa olen ehtinyt täyttää hakemuksia, ottaa rokotteita, selvitellä vakuutus- sekä opintotukiasioita, opetella vähän swahilia ja jännittää sitä, mihin tulikaan lähdettyä.

Vaikka olen ehtinyt olemaan täällä vain hetken tovin, niin olen varma että tästä tulee todella rikas elämänkoulu. Afrikkalainen aikakäsite on luku erikseen, mutta se on sanottava että ihmisten elämänasenne on erilainen: asiat tehdään rauhassa, jutellaan, otetaan toiset ihmiset huomioon ja jos väsyttää niin otetaan pienet tirsat vaikka puun varjossa tai toimiston sohvalla. Jospa tästä asenteesta jotain tarttuisi itselle mukaan ja opiskelijanakin oppisi elämään ilman jatkuvaa suorittamista.

Otetaan tästä oppia, Hakuna matata!

Elämää JAMKissa

Jälleen koittaa maanantaiaamu, mutta tämä maanantai on HYVIn erilainen kuin aikaisemmat. On nimittäin ensimmäinen koulupäiväni. Niin, ensimmäinen koulupäivä kahdeksaan viikkoon. Pitkän päiväkodissa vietetyn harjoittelujakson jälkeen on mukavaa palata takaisin koulunpenkille ja nähdä koulukavereita. Palataanpa kuitenkin hieman ajassa taaksepäin…

On tammikuinen maanantaiaamu. Kello pirisee. Ennen kuin huomaankaan olen jo pukeutuneena, syöneenä ja lähes heränneenä ulkona pimeässä tallustelemassa kohti bussipysäkkiä. Tänään on harjoittelujaksoni ensimmäinen päivä ja vatsa on täynnä perhosia. Kahdeksan viikkoa kestävän harjoittelun aikana harjoitellaan ja opitaan varhaiskasvatustyössä tarvittavia valmiuksia ja taitoja. Pitkä harjoittelujakso on minulle tärkeä osa opintoja, koska toiveenani on työskennellä tulevaisuudessa päiväkodissa lastentarhanopettajana.

Ensimmäinen päivä hujahtaa vauhdilla ohi ja huomaan, että perhoset ovat kadonneet vatsasta ja ”töissä” on kivaa. Alun tutustumisvaiheen jälkeen on aika ottaa pikkuhiljaa enemmän vastuuta, joka on nuorelle opiskelijalle suuri askel kohti ammattilaisuutta kokeneiden työntekijöiden seurassa. Kannustuksen ja rohkaisun avulla vastuuta oppii kuitenkin ymmärtämään enemmän haasteena ja mahdollisuutena kuin pelottavana mörkönä. Lapsille kerrotaan usein, että mörköjä ei ole olemassa. Myös me aikuiset voisimme välillä muistaa tämän ja lähteä rohkeammin kohti uusia haasteita.

Minulta kysytään usein, että miksi juuri sosiaaliala ja varhaiskasvatus? Vastaukseni on aina yhtä yksinkertainen: ”Tulen hyvin lasten kanssa juttuun ja niiden kanssa on hauskaa!” Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse ja tämän huomasin myös harjoittelussani. Se, että viihtyy työssään, on erinomainen pohja työelämään. Se, että voisi herätä joka aamu iloisena uuteen työpäivään eikä tarvitsisi äristä ja murista töihin menosta, on mielestäni tavoittelemisen arvoista. Nuori on haastavassa paikassa kun korkeakoulupaikkaa pitäisi hakea: sukulaiset painostavat tilastojen valossa ”hyville” aloille, joissa työllistyminen näyttää lupaavalle. Minun neuvoni on, että kulje rohkeasti omat polkusi ja ajattele myös itseäsi.

Harjoittelujaksoni etenee vauhdilla ja kiintymyssuhde erityisesti lapsiin on muodostunut erittäin vahvaksi. Harjoittelussa hankkimat kokemukset tulevat varmasti pysymään mukanani pitkään ja niihin on mukava palata koulunpenkiltä. Nyt on jälleen pitkäksi aikaa kirkkaana mielessä se tavoite, minkä takia täällä koulunpenkillä ollaan.

Koulun aulassa tuoksuu kahvilan herkullinen kahvi, joka poistaa tämänkin aamun väsymyksen ainakin hetkeksi. Luokkatovereiden kanssa keskustellessani huomaan luokan olevan täynnä opiskelijoita tuhat kokemusta rikkaampana. Harjoittelun aikana useat ovat kokeneet tietynlaisen aikuistumisen tunteen, vaikka itselleni ei kyseistä ”arvonimikettä” lasten puolelta annettu:

”Sä et voi kyllä olla vielä aikuinen ku sulla ei kasva parta!”

–          Poika 6 v.

Kesää odotellessa

IMAG0358

Kuvaa Jyväskylän laajavuoresta ja tuosta kyseenalaiseksi haukutusta maamerkistä.

Täytyy myöntää, että onhan se aina mielessä, loma nimittäin. Onneksi olen saanut mahdutettua pieniä vapaahetkiä ja kokonaisia vapaapäiviäkin tähän kevääseen. Monet kurssitkin loppuvat jo hyvissä ajoin ennen toukokuuta. Opiskelujen kannalta kevät onkin ainakin omasta mielestäni kaikin puolin rennompi ja löysempi kuin syksy. Tänä keväänä en ole sisällyttänyt opintoihini harjoittelua, joten se on vielä yksi helpotus lisää. Harjoitteluthan ovat todella mukavia (ehdottomasti yksi amk opiskelun plussista) ja ainakin itselle juuri tuo käytännön kautta oppiminen on ihan paras tapa sisäistää asioita. Uutta asiaa vaan tulee harjoitteluissa aika paljon ja sopeutuminen uuteen työyhteisöön on aina oma prosessinsa. Välillä on siis hyvä käydä hengähtämässä ja hakemassa uutta näkökulmaa teoriaopintojen parista. Kaikki opiskeluhan on tietysti kivaa, mutta silti kesää (lomaa) odotellessa!

Asiasta kolmanteen tai oikeastaan tuohon toiseen. Nuorten yhteishaku on nyt meneillään ja vaihtoehtoja on paljon. Tiedon aktiivinen hakeminen ja omien ennakkotietojen päivittäminen auttaa vallinnassa. Vaikka suunnitelmissa olisi välivuosi, kannattaa hakea! Ja vaikka ei olisi ihan tosissaan tai täysin varma pääsykokeisiin osallistuminen itsessään tuo varmuutta ja kokemusta  seuraavaa hakua ajatellen. Niin ja olisihan sitä välivuottakin paljon mukavampi viettää jos olisi se koulupaikka odottamassa!

Näillä pölinöillä jätän hyvästit tälle blogille ja alan pakata huomista Helsingin visiittiä varten, ehkä joskus törmätään JAMK:n käytävillä!