Tag Archives: HYVI

Koulukavereille

”Elämän tärkeimmät asiat eivät ole tavaroita.”

Viimeisen kirjoitukseni haluan omistaa koulukavereilleni. Aina, kun ihmiset puhuvat tai esittelevät opiskelupaikkaansa, he selittävät mitä ovat viimeksi oppineet, miten hyvät/huonot opettajat heillä siellä on, miten paljon kursseja ja vapaata valintaa on ynnä muuta, mutta harvemmin olen kuullut, että kouluja mainostettaisiin hyvillä tyypeillä. Kyllä villistä opiskelijaelämästä tiedetään ja siitä miten helposti jotkut kurssit päästään läpi, mutta kukaan ei koskaan puhu miten mukaviin ihmisiin tutustuu ja miten hyviä kavereita puolenkin vuoden opiskelun jälkeen saa.

Itse lähdin hyvin avoimin mielin JAMKiin opiskelemaan ja ensimmäisinä päivinä halusin tutustua mahdollisimma moneen ihmiseen. Nimiä ja naamoja jäi mieleen, mutta viimeistään silloin, kun meillä alkoivat labratunnit huomasin miten hauskoja ja samanhenkisiä tyyppejä on meidänkin ryhmään sattunut. Kaikki olemme kuitenkin hyvin erilaisia; meitä on tyttöjä, poikia, suomalaisia, maahanmuuttajia, nuoria, äitejä, sinkkuja ja koiranomistajia, mutta meitä kaikkia kumminkin yhdistää jokin. Yhdistävä tekijä taitaa olla jokin mielenlaatu tai sitten vaan se, että joudumme päivä toisensa jälkeen ahtautumaan pieniin luokkiin 40 ihmisen voimin, mutta olen todella iloinen, että olen saanut tutustua ryhmässämme joka ikiseen. Paljon on vielä tutustumista ja toisen naamojen ”kestämistä” jäljellä, mutta odotan innolla jokaista päivää jotka saan viettää näiden ihmisten kanssa.

Neuvoksi Teille uusille opiskelijoille voisin antaa, että menette vaan rohkeasti ensimmäisenä päivänä kättelemään ihan jokaista ryhmäläistänne ja esittäydytte. Näin saatte varmasti tulevaisuudessa monta mukavaa oppituntia, ruokailua ja ehkä jopa saunailtoja niiden ihmisten kanssa yhdessä. Kaikkien kanssa ei voi olla hyvä kaveri, mutta kaikkien kanssa tulee toimeen, kun laittaa asiat toimimaan 🙂

Tämän bloggaamisen lopetan erääseen Facebook-kommenttiin kuvasta jossa koulukaverini olivat tarkastamassa uutta asuntoani: näistä hetkistä syntyy ihania, elämän läpi mukana kulkevia muistoja, ystävät on yksi elämän tärkeimmistä asioista ♥

Muutosten vuosi

”Ole se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä.”

-Mahatma Gandhi

Kulunut vuosi on ollut minulle suurien päätösten aikaa, mutta en voi olla kuin erittäin iloinen siitä, että olen juuri tässä ja nyt kirjoittamassa blogia opiskelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Vuosi sitten opiskelin ensimmäistä vuotta yliopistossa, eikä se ala tai koulu tuntunut sopivan minulle, vaikka kovasti yritinkin. Olin todella pettynyt siihen, että lukion opinto-ohjaajan pienessä toimistossa tarkaan valittu ja perusteltu opiskelupaikka ei ollutkaan sitä mitä minä halusin tai minne minä kuuluisin. Jätin opinnot kesken ja aloitin työt kaupanalalla.

Jossain vaiheessa kevättä, kun lumi rupesi sulamaan, korkeakoulujen hakuaika päättymään ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun opintotarjonta oli lähes ulkoa opeteltu päässäni sain erittäin hyvän idean: haen opiskelemaan kätilöksi. En muista tarkkaa sitä hetkeä, kun sain tuon mahtavan idean, mutta en ole katunut tuota päätöstä kertaakaan. Hakupapereihin laitoin varuilta muitakin paikkoja, mutta salaa mielessäni päätin, että pääsisin Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Jos se ei tapahtuisi nyt, niin se tapahtuisi tulevaisuudessa. Olin myös aika hämmentynyt  tästä päätöksestäni, sillä hoitoala oli juuri se vaihtoehto, jota olin karttanut ensimmäistä hakuani tehdessä. Minun kokemukset hoitoalasta olivat niitä, mitä ne sairaanhoitajan tyttärellä yleensä on. Vuorotyön ja asiakkaiden kamaluus oli jäänyt minulle päälimmäisenä äitini kertomuksista mieleen. Mutta noilla tarinoilla tai muistoilla ei oikeastaan ollut enää tuon loistavan idean saamisen jälkeen mitään väliä, sillä asenteeni oli, että kerrankos sitä eletään ja onhan tätäkin nyt sitten kokeiltava.

Tuli kesä, uusi työpaikka ja sain kutsun pääsykokeeseen Kyllönmäelle. Monta päivää murehdin juuri tuota koetta, vaikka minulla oli muitakin pääsykokeita, joihin minun olisi pitänyt osallistua ja jopa lukea.Näiden kokeiden kanssa minulla kävikin hieman huonosti, sillä myöhästyin joka ikisestä enkä päässyt edes osallistumaan niihin. Kun haastattelupäivä Hyvinvointiyksikössä koitti, muilla kokeilla ja paikoilla ei ollut mitään väliä. Aurinko paistoi ja minulla oli jännityksestä huolimatta sellainen olo, että juuri tänään minua onnistaisi. Ja niinhän se sitten onnistikin..

Vaikka lähdin valintakokeesta itkua pidätellen pois uskoen vakaasti siihen, että olin mokannut yksilöhaastatteluni ihan täysin, mielessäni oli silti rauha ja se sama päättäväisyys, joka minulla oli hakupapereita täyttäessä. Olin aivan varma, että tulisin pääsemään tuolle alalla joku päivä, vaikka se päivä ei tulevana syksynä koittaisikaan. Kun löysin paksuhkon Jyväskylän ammattikorkeakoulusta tulleen kirjeen potilaatikostani, en voinut muuta kuin hyppiä tasajalkaa ja nauraa. Olin päässyt opiskelemaan kätilöksi!

Syksy sitten alkoikin erittäin vauhdikkaasti kahden jakson opintoputkella ja juuri päättyneellä harjoittelujaksolla, joista kerron hieman myöhemmin lisää. Tämän syksyn tapahtumat ovat opettaneet minulle, että pitää uskaltaa unelmoida. Muutos kuitenkin lähtee ihmisestä itsestään, eikä maailman muuttumista voi jäädä odottamaan.

Kesää odotellessa

IMAG0358

Kuvaa Jyväskylän laajavuoresta ja tuosta kyseenalaiseksi haukutusta maamerkistä.

Täytyy myöntää, että onhan se aina mielessä, loma nimittäin. Onneksi olen saanut mahdutettua pieniä vapaahetkiä ja kokonaisia vapaapäiviäkin tähän kevääseen. Monet kurssitkin loppuvat jo hyvissä ajoin ennen toukokuuta. Opiskelujen kannalta kevät onkin ainakin omasta mielestäni kaikin puolin rennompi ja löysempi kuin syksy. Tänä keväänä en ole sisällyttänyt opintoihini harjoittelua, joten se on vielä yksi helpotus lisää. Harjoitteluthan ovat todella mukavia (ehdottomasti yksi amk opiskelun plussista) ja ainakin itselle juuri tuo käytännön kautta oppiminen on ihan paras tapa sisäistää asioita. Uutta asiaa vaan tulee harjoitteluissa aika paljon ja sopeutuminen uuteen työyhteisöön on aina oma prosessinsa. Välillä on siis hyvä käydä hengähtämässä ja hakemassa uutta näkökulmaa teoriaopintojen parista. Kaikki opiskeluhan on tietysti kivaa, mutta silti kesää (lomaa) odotellessa!

Asiasta kolmanteen tai oikeastaan tuohon toiseen. Nuorten yhteishaku on nyt meneillään ja vaihtoehtoja on paljon. Tiedon aktiivinen hakeminen ja omien ennakkotietojen päivittäminen auttaa vallinnassa. Vaikka suunnitelmissa olisi välivuosi, kannattaa hakea! Ja vaikka ei olisi ihan tosissaan tai täysin varma pääsykokeisiin osallistuminen itsessään tuo varmuutta ja kokemusta  seuraavaa hakua ajatellen. Niin ja olisihan sitä välivuottakin paljon mukavampi viettää jos olisi se koulupaikka odottamassa!

Näillä pölinöillä jätän hyvästit tälle blogille ja alan pakata huomista Helsingin visiittiä varten, ehkä joskus törmätään JAMK:n käytävillä!

Arjen palapeliä pääsykoemuistoilla höystettynä

IMAG0056

Nyt palaan ihan alkuun ja kerron hieman omasta historiastani JAMK:ssa.

Ensimmäisen kerran hain opiskelemaan keväällä 2007. Pääsykoe järjestettiin joskus kesäkuun alkupuoliskolla Rajiksella. Muistan, että ilma oli tukahduttavan kuuma, jännitti ja vähän ihmetyttikin. Rajakadun kampus tuntui todella suurelta ja sokkeloiselta, lisäksi minulla oli vähän sellainen fiilis päällä, että kaikki muut osallistujat tuijottivat minua :). Ja taisin olla siinä ihan oikeassa. Pääsykokeiden aikaan olin viimeisilläni raskaana ja näytin kieltämättä aika hassunkuriselta jättiläismahani kanssa ahtautuneena auditorion penkin ja kirjoitusalustan väliin. Hassunkurisuudestani huolimatta onnistuin pääsykokeessa ja sain kuin sainkin opiskelupaikan silloiseen liiketalouden yksikköön.

Äitiyslomani aikana tulin kuitenkin hieman toisiin aatoksiin opiskelupaikan suhteen ja halusinkin sairaanhoitajaksi. Saikkariopintoihin hain peräti kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla minut hyväksyttiinkin opiskelemaan. Kaupunki kuitenkin oli hieman väärä, Tampere nimittäin. Toisella kerralla valintani jäi aivan hilkulle ja sekös harmitti.

En kuitenkaan lannistunut vaan mietiskelin vaihtoehtoja liiketalouden opiskelujeni lomassa ja 2009 keväällä päätin hakea opiskelemaan Kuntoutusohjausta- ja suunnittelua. Olin tehnyt hieman taustatyötä tutkien koulutusohjelmakuvauksia netistä, sekä haastattelemalla kavereita. Kuntsariksi opiskeleminen alkoi tuntua hyvältä jutulta. Osallistuin siis pääsykokeeseen, joka oli tällä kertaa haastattelumuotoinen. Ja kas, kas taas herätin huomiota milläs muulla kuin isolla pallomahallani. Tällä kertaa ilma ei tosin ollut kuuma, eikä Kyllönmäki paikkana outo. Jännitystä tosin oli ilmassa lähinnä noiden kahden aiemman epäonnistumiskokemuksen jälkeen. Tein kuitenkin ennakkotehtävän huolellisesti ja yritin olla haastattelussa mahdollisimman oma itseni. Ja jes, nappiin meni, opiskelupaikka irtosi!

Aloitin opiskelut syksyllä 2009. Pallomaha oli hieman pienentynyt kesän aikana ja ensimmäisen lukuvuoden aikana ilahdutin luokkatovereitani tuomalla muutamalle luennolle pikkiriikkisen kuunteluoppilaan. Vauvaa hoidossa oli toki mukana mummoarmeja ja hoitovastuun jakava innokas isä. Pikkuvauvan rahtaaminen ympäriinsä pelätyn sikalenssun iskiessä kun ei tuntunut ihan parhaalta idealta.

Ensimmäiseltä vuodelta kertyi opintopisteitä ihan kivasti (ottaen huomioon että olin siis virallisesti äitiyslomalla) ja 2010 syksyllä aloitin opiskelut hyvillä mielin sekä rajiksella, että mäellä. Nyt olen puurtanut syksyn ja alkukevään tahkoten molempien koulutusohjelmien opintoja ja haalien opintopisteitä kokoon. Suunitelmissani on valmistua Tradenomiksi syksyllä 2012 ja Kuntoutusohjaajaksi keväällä 2014.

Kaikki kauhistuvat kun kerron opinnoistani. Yleisimpiä kommentteja ovat.

Hirveä työ ja homma, kaksi tutkintoa kerralla ja ihan eri aloilta! -No ei itseasiassa ole. Opinnot tukevat yllättävän hyvin toisiaan ja koen saavani opiskelusta paljon enemmän irti kun pystyn soveltamaan oppimiani asioita ristiin. Lisäksi vaihtelu virkistää. Kuntsari opintoni sisältävät useita harjoitteluja, joiden avulla saa ihan uutta näkökulmaa molempien tutkintojen teoriaopintoihin.

Ja vielä lapsia miten oikein selviät (rivien välistä siis:onkohan ne lapset ihan heitteillä)!? -Ihan hyvin. Kaikki on suhteellista. Avomieheni opiskelee yliopistolla. Lasten hoitopäivät ovat keskimäärin 6 tuntisia, kun kokopäivätyössä käyvä ihminen joutuu käyttämään päivähoitopalveluja usein sen 9h päivässä.

Ainoa todellinen iso miinus tässä järjestelyssä on raha. Kelan järjestelmä on luotu siten, että opiskeleva lapsiperhe ei voi nostaa normaalia opiskelijan asumislisää.  Ainoastaan opintorahaosuuden nostaminen on mahdollista. Opiskelevat lapsiperheet kuuluvat yleisen asumistuen piiriin, joka sitten laskeekin tulojen mukaan aika roimasti. Tulorajat siis ovat käytännössä meillä ”lapsellisilla” paljon pienemmät jos asumiseen tukea mielii saada. Jos taas päättää heittää hyvästit koko asumistuelle tulee jossain vaiheessa kuitenkin raja vastaan. Opintoraha on edelleen maksussa ja mitään armoa (=huoltajakorotusta) ei tuohon tulorajaan ole mahdollista saada. Niin ja onhan se lapsilisä kahdesta lapsesta n. 210 €/kk. Ottaisin ehkä kuitenkin mieluummin sen reilut 400€/kk asumislisänä.

Näillä kuitenkin mennään ja parasta pysyä positiivisena tässäkin asiassa. Nallekarkit eivät aina mene ihan tasan, mutta niitä saa kaupasta. Meidän perheessä tehdään siis paljon töitä! Avomiehelläni on tällä hetkellä kolme osa-aikatyötä ja minullakin kohta taas kaksi. Arki on siis meille jättimäinen palapeli. Ja matikkapää on totisesti kehittynyt, samoin kun Kelan etuusjärjestelmien tuntemus. Minä olisin itseasiassa jo melko hyvä etuusneuvoja, ainakin omasta mielestäni :).

Lopuksi vielä pari pikatärppiä pääsykokeisiin!

-Se kulunut ”ole oma itsesi”. Kannattaa, epäaitous ja teeskentely loistaa läpi!

-Ota selvää asioista! Tutustu hakeemaasi koulutukseen etukäteen, netin viralliset ja epävirallisetkin (muista suodattaa!) kanavat kannattaa hyödyntää. Kavereilta kannattaa kysellä (ja muistaa suodattaa!) Tieto on valttia pääsykokeessa.

-Ole realisti. Jos sinulla on ei-niin-hyvät paperit soita hakutoimistoon ja kysy miten sinun kannattaa hoitaa hakuasiat, jotta pääsisit pääsykokeisiin! Yllätyt tähänkin on keinoja!

-Hanki iso maha, se toimii! (hehe, tämä oli vitsi, toivottavasti kaikki tajusivat)

Paluu arkeen

IMAG0497

Eilinen oli hieman puuduttava lomaltapaluupäivä, kuten arvelinkin. Aamulla kahlasin läpi sähköposteja, joita oli tullutkin loman aikana yllättävän monta. Asiaa ryhmätöistä, ilmoituksia Optimasta liittyen meneillä oleviin kursseihin ja olihan joukossa joku tutor -opettajan viestikin.

Opiskelusta yllättävän iso osa tapahtuu verkossa. Tällä hetkellä minulla on vain yksi varsinainen verkkokurssi meneillään, mutta käytännössä tuo verkko-opiskelu on olennainen osa lähes jokaista opintojaksoa. JAMK:ssa on käytössä Optima työtilaympäristö. Työtiloja käytetään paitsi kurssin materiaalin esittelyyn, myös aikataulutukseen, informointiin, tehtävien antoon, sekä palautukseen. Lisäksi ahkerassa käytössä on juurikin tuo sähköposti.

Aluksi kaikkien näiden kanavien seuraaminen voi tuntua hieman ahdistavalta. Itse koen kuitenkin tämän verkko-opiskelun pääosin positiivisena juttuna. Tehtäviä voi tehdä tehdä osin oman aikataulun mukaan, kurssin materiaali on helposti saatavilla ja opettajiin saa sähköpostitse yhteyden suhteellisen vaivattomasti. Lisäksi tälläinen työtapa ohjaa kaikki opiskelijat omaan aktiivisuuteen ja ajatteluun, jotka ovat korkeakouluopiskelun perusperiaatteita. Niin ja ne tietotekniset taidot, nehän tietysti paranevat, jopa tälläisellä lähtötasoltaan aivan toivottomalla tumpelolla :).

Palaan vielä eiliseen. Sähköpostien ja muiden opiskelumuodollisuuksien tarkistelujen jäkeen heitin vaatteet niskaan ja aloin painella kohti Kyllönmäkeä. Siellä minua odotti Liikku -hankkeen vetäjät Tapio ja Hannele kera tämän hetkisen Liikku -tiimin. Liikulaiset ovat eri koulutusohjelmista kerääntynyttä porukkaa. Mukana on tällä hetkellä ainakin Sosionomeja, Saikkareita, Fyssareita ja pari meitä Kuntsareita (tai itse olen virallisesti mukana liiketalouden opiskelijana). Tapaamisen aikana käsittelimme loppukevään suunnitelmia ja mietimme omia tuntemuksia alkuvuodesta. Hannele infosi meille myös tilaisuudesta lähteä kuuntelemaan vierailijaluentoa, joka käsitteli yrittäjyyttä Wenzhoun maakunnassa kiinassa. Porukan matka suuntautui siis Caritas- saliin. Luenno jälkeen minun matkani jatkui kotiin, iltalenkille ja nukkumaan.

No joo, aikas leppoisaa, mutta kyllä sitä hommaakin on ja ehkä nuo takaraivossa jyskyttävät ajatukset tekemättömistä tehtävistä, tulevista tenteistä ja ryhmätöiden suunnittelusta ovat juuri niitä asioita mitkä tekevät tuosta lomaaltapauupäivästä, voih- niin -raskaan :D.

IMAG0448

Tässä Kyllönmäen kampuksen päärakennuksen sisäänkäynti. Tulevaisuudessahan Hyvinvointiyksikkö muuttaa rajakadulle pääkampuksen läheisyyteen uusiin remontoituihin tiloihin.

IMAG0452IMAG0454 IMAG0476Tapio ja Hannele vastaanottavat opiskelijoita Liikku -tiimin kokoontumiseen.IMAG0465Ihan hyvinhän tuolla Loviisan kalenterissa vielä on tilaa :P.

IMAG0478Ja vielä Caritaksen penkeillä korvat hörössä istuskelua.

Noihin Liikku -hankkeen juttuihin pääsee mukaan myös ensi syksynä, sillä hanke jatkuu. Mukavaa vaihtelua tunneilla puurtamisen sijaan!