Tag Archives: Jyväskylä

Lähtemisen vaikeus

”Usein elämässä on niin, että näennäinen vastoinkäyminen itse asiassa onkin mitä suurimmaksi onneksi.”

– Minna Canth

 

Muutto toiselle paikkakunnalle satojen kilometrien päähän kotoa muutti 19-vuotiaan ylioppilaan elämän täysin: sai tulla kotiin ihan milloin vaan, syödä mitä vaan ja tehdä mitä vaan ilman, että äiti olisi seuraavana hetkenä siitä muistuttanut. Abiturientille tuli myös lisää vastuuta vuokranmaksun ja ruuan ostamisen sekä kaikenlaisten tavaroiden ja hyödykkeiden hankkimisen myötä. Enää ei riittänyt, että tulit vain kotiin ja avasit jääkaapin vaan sinne oli saatava muutakin kuin valo. Ylioppilas oli todella onnellinen, mutta myös todella ahdistunut siitä faktasta, että elämää pitäisi rueta elämään ihan itsenäisesti siitä hetkestä eteenpäin, kun äidin auton takavalot näkyisivät seuraavassa risteyksessä. Tähän itsenäisyyteen ja yksinäisyyteen oli haluttu ja valmistauduttu, mutta siihen joutuminen ei ollutkaan niin mukavaa kuin oli ajatellut.  Tuli koti-ikävä.

Tämä on minun ja varmasti monen muun opiskelijan tarina siitä, miten joudut yksin tähän maailmaan. Pitäisi aikuistua sillä kerralla, kun kamat on kannettu uuteen asuntoon ja on lähtöitkujen aika.  Sosiologian tunnin opetus siitä, että ihmiselle on tärkeää kuulua johonkin yksikköön oli se sitten perhe tai opiskeluyhteisö, muuttui konkretiaksi juuri tuossa tarinassa ensimmäisestä syksystäni Jyväskylässä.  Arki oli vaikea aloittaa yksin, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kamala oli tajuta, että nytpä sitä ollaan sitten aikuisia. Koko teini-iän mietti, että sitten mä oon onnellinen, kun pääsen täältä tuppukylästä pois, mutta onnellisuus löytyi vasta ajallaan.

Vähitellen tutustuin ihmisiin ja sain uusia kavereita. Kavereiden ja uusien harrastusten kautta oli yhä helpompi soittaa kotiin ja sanoa, että en pääsekkään tänä viikonloppuna. Kun tulin opiskelijaksi Jyväskylän ammattikorkeakouluun tänä syksynä, olin jo kotiutunut Jyväskylään. Elämäni pyöri arkirutiinien ympärillä ja opiskelut oli helppo aloittaa. Kävin viikonloppuisin kotipaikallani sillä poikaystäväni oli samassa tilanteessa armeijan jälkeen kuin minä olin edellisenä syksynä. Hänen ja uusien opiskelukavereiden ahdistusta ja tilannetta oli helppo ymmärtää, sillä se oli sama missä olin itse rypenyt koko edellisen syksyn. Koti-ikävä oli vielä minunkin sydämessä, mutta se ei enää pistänyt.

Tuli joulu ja poikaystävästä tuli entinen. Muutin omaan asuntoon ja aloitin oman elämäni. Viime viikolla  tajusin katsellessani kevätaurinkoa, että en ollut käynyt kotipaikallani sitten tammikuun. Äitiäni en ollut nähnyt sitten joululoman. Huomaan, että uusi oma elämä ja uudet ystävät tulevat joka päivä minulle entistä tärkeämmäksi ja kotipaikka jää joka päivä kultaiseksi ja kaukaiseksi muistoksi ”lapsuuteen”.  Nyt voin sanoa, että olen onnellinen; koti on muuttunut isosta perheestä yhden naisen kotitaloudeksi ja opiskelut alkavat sujua. Lähteminen takaisin kotipaikalle joka viikonloppu on nyt yhtä vaikeaa kuin tänne Jyväskylään jääminen syksyllä 2009.

 

”Home is where your heart is
Find where you belong, start to take control, show a little soul
Then you feel who you are”

-The Sounds

Arjen palapeliä pääsykoemuistoilla höystettynä

IMAG0056

Nyt palaan ihan alkuun ja kerron hieman omasta historiastani JAMK:ssa.

Ensimmäisen kerran hain opiskelemaan keväällä 2007. Pääsykoe järjestettiin joskus kesäkuun alkupuoliskolla Rajiksella. Muistan, että ilma oli tukahduttavan kuuma, jännitti ja vähän ihmetyttikin. Rajakadun kampus tuntui todella suurelta ja sokkeloiselta, lisäksi minulla oli vähän sellainen fiilis päällä, että kaikki muut osallistujat tuijottivat minua :). Ja taisin olla siinä ihan oikeassa. Pääsykokeiden aikaan olin viimeisilläni raskaana ja näytin kieltämättä aika hassunkuriselta jättiläismahani kanssa ahtautuneena auditorion penkin ja kirjoitusalustan väliin. Hassunkurisuudestani huolimatta onnistuin pääsykokeessa ja sain kuin sainkin opiskelupaikan silloiseen liiketalouden yksikköön.

Äitiyslomani aikana tulin kuitenkin hieman toisiin aatoksiin opiskelupaikan suhteen ja halusinkin sairaanhoitajaksi. Saikkariopintoihin hain peräti kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla minut hyväksyttiinkin opiskelemaan. Kaupunki kuitenkin oli hieman väärä, Tampere nimittäin. Toisella kerralla valintani jäi aivan hilkulle ja sekös harmitti.

En kuitenkaan lannistunut vaan mietiskelin vaihtoehtoja liiketalouden opiskelujeni lomassa ja 2009 keväällä päätin hakea opiskelemaan Kuntoutusohjausta- ja suunnittelua. Olin tehnyt hieman taustatyötä tutkien koulutusohjelmakuvauksia netistä, sekä haastattelemalla kavereita. Kuntsariksi opiskeleminen alkoi tuntua hyvältä jutulta. Osallistuin siis pääsykokeeseen, joka oli tällä kertaa haastattelumuotoinen. Ja kas, kas taas herätin huomiota milläs muulla kuin isolla pallomahallani. Tällä kertaa ilma ei tosin ollut kuuma, eikä Kyllönmäki paikkana outo. Jännitystä tosin oli ilmassa lähinnä noiden kahden aiemman epäonnistumiskokemuksen jälkeen. Tein kuitenkin ennakkotehtävän huolellisesti ja yritin olla haastattelussa mahdollisimman oma itseni. Ja jes, nappiin meni, opiskelupaikka irtosi!

Aloitin opiskelut syksyllä 2009. Pallomaha oli hieman pienentynyt kesän aikana ja ensimmäisen lukuvuoden aikana ilahdutin luokkatovereitani tuomalla muutamalle luennolle pikkiriikkisen kuunteluoppilaan. Vauvaa hoidossa oli toki mukana mummoarmeja ja hoitovastuun jakava innokas isä. Pikkuvauvan rahtaaminen ympäriinsä pelätyn sikalenssun iskiessä kun ei tuntunut ihan parhaalta idealta.

Ensimmäiseltä vuodelta kertyi opintopisteitä ihan kivasti (ottaen huomioon että olin siis virallisesti äitiyslomalla) ja 2010 syksyllä aloitin opiskelut hyvillä mielin sekä rajiksella, että mäellä. Nyt olen puurtanut syksyn ja alkukevään tahkoten molempien koulutusohjelmien opintoja ja haalien opintopisteitä kokoon. Suunitelmissani on valmistua Tradenomiksi syksyllä 2012 ja Kuntoutusohjaajaksi keväällä 2014.

Kaikki kauhistuvat kun kerron opinnoistani. Yleisimpiä kommentteja ovat.

Hirveä työ ja homma, kaksi tutkintoa kerralla ja ihan eri aloilta! -No ei itseasiassa ole. Opinnot tukevat yllättävän hyvin toisiaan ja koen saavani opiskelusta paljon enemmän irti kun pystyn soveltamaan oppimiani asioita ristiin. Lisäksi vaihtelu virkistää. Kuntsari opintoni sisältävät useita harjoitteluja, joiden avulla saa ihan uutta näkökulmaa molempien tutkintojen teoriaopintoihin.

Ja vielä lapsia miten oikein selviät (rivien välistä siis:onkohan ne lapset ihan heitteillä)!? -Ihan hyvin. Kaikki on suhteellista. Avomieheni opiskelee yliopistolla. Lasten hoitopäivät ovat keskimäärin 6 tuntisia, kun kokopäivätyössä käyvä ihminen joutuu käyttämään päivähoitopalveluja usein sen 9h päivässä.

Ainoa todellinen iso miinus tässä järjestelyssä on raha. Kelan järjestelmä on luotu siten, että opiskeleva lapsiperhe ei voi nostaa normaalia opiskelijan asumislisää.  Ainoastaan opintorahaosuuden nostaminen on mahdollista. Opiskelevat lapsiperheet kuuluvat yleisen asumistuen piiriin, joka sitten laskeekin tulojen mukaan aika roimasti. Tulorajat siis ovat käytännössä meillä ”lapsellisilla” paljon pienemmät jos asumiseen tukea mielii saada. Jos taas päättää heittää hyvästit koko asumistuelle tulee jossain vaiheessa kuitenkin raja vastaan. Opintoraha on edelleen maksussa ja mitään armoa (=huoltajakorotusta) ei tuohon tulorajaan ole mahdollista saada. Niin ja onhan se lapsilisä kahdesta lapsesta n. 210 €/kk. Ottaisin ehkä kuitenkin mieluummin sen reilut 400€/kk asumislisänä.

Näillä kuitenkin mennään ja parasta pysyä positiivisena tässäkin asiassa. Nallekarkit eivät aina mene ihan tasan, mutta niitä saa kaupasta. Meidän perheessä tehdään siis paljon töitä! Avomiehelläni on tällä hetkellä kolme osa-aikatyötä ja minullakin kohta taas kaksi. Arki on siis meille jättimäinen palapeli. Ja matikkapää on totisesti kehittynyt, samoin kun Kelan etuusjärjestelmien tuntemus. Minä olisin itseasiassa jo melko hyvä etuusneuvoja, ainakin omasta mielestäni :).

Lopuksi vielä pari pikatärppiä pääsykokeisiin!

-Se kulunut ”ole oma itsesi”. Kannattaa, epäaitous ja teeskentely loistaa läpi!

-Ota selvää asioista! Tutustu hakeemaasi koulutukseen etukäteen, netin viralliset ja epävirallisetkin (muista suodattaa!) kanavat kannattaa hyödyntää. Kavereilta kannattaa kysellä (ja muistaa suodattaa!) Tieto on valttia pääsykokeessa.

-Ole realisti. Jos sinulla on ei-niin-hyvät paperit soita hakutoimistoon ja kysy miten sinun kannattaa hoitaa hakuasiat, jotta pääsisit pääsykokeisiin! Yllätyt tähänkin on keinoja!

-Hanki iso maha, se toimii! (hehe, tämä oli vitsi, toivottavasti kaikki tajusivat)

Kuka mie oon, mitä mie teen, missä ja miksi?

Heipähei tulevaisuuen lupaukset!

Blogin nimiki jo jotaki kertoo, mutta esittelempä itteäni vähä lissää. Toivottavasti kukkaa ei jou-u reppiin hiuksia päästä tämän murteen takia, aattelin että se vähä värittäs tätä kirjotusta. Mie tosiaa opiskelen toimintaterapiaa. Se onki sitte vaikiampi sanoa että monettako vuotta. 2008 muutin Rovaniemeltä Jyväskyllään ja alotin fysioterapian opinnot JAMKissa. Kevväällä 2010 alako tuntua, että toimintaterapia vois olla enemmän minun ala ja niimpä minusta tuli viime syksynä loikkari. Opiskelen siis tässä koulusa kolomatta vuotta, mutta toimintaterapiaa ekkaa vuotta. Sain kuites yhen vuojen verran hyväksilukuja fysioterapiasta, joten oon samalla viivalla toisen vuojen tt-opiskelijoitten kanssa. Nyt kyllä tuntuu aika vahvasti että oikialla tiellä ollaan.

Toimintaterapia on kivvaa, mutta sei toki ole ainoa kiva juttu JAMKissa ja Jyväskylässä. Mie ommaan ”jonki verran” kokemusta kaikenlaisesta muusta kivasta, joten aattelin tämän meän yhteisen viikon aikana kertoa siitä aika kovasti. Palataan siihe sitte myöhemmin.

”No miten se lapin tyttö tänne etelää on lähteny?” Tämän kysymyksen kuulen aika usiasti. Sillon ko mie päätin että tahon opiskelleen fysioterapiaa, selasin netistä fysioterapia-opetusta tarjoavien ammattikorkeitten sivuja sekä kaupunkien sivuja. Summasin plussia ja miinuksia ja Jyväskylä ja JAMK nousi ykkössijalle. Hain siis tänne ja sissää pääsin. Kertaakaa ei oo kaduttanu tänne tulo. Kyllä mie lappii lähen takas ku tutkinto on kourassa, mutta opiskelijakaupunkina tämä on iha ykkönen!

Ja mistäs syntyi sitte se ajatus alan vaihosta? Fysioterapia oli teknistä ja tarkkaa. Fysiikan ossaamisesta on sielä hyötyä. Testaukset ja monet hoidot oli numeerisia ja tarkkoja. Mie en sano puolikastakaa pahhaa sannaa fysioterapiasta, mutta sei vaa ollu mulle sopiva ala.

Ku sitä on avoin ihiminen, sitä tullee tutustuttua monellaisii ihimisiin. Esimerkiksi muitten alojen opiskelijoihin. Toimintaterapia-kavereitten juttelut kuulosti hirmu kivoilta ja tiivistin päässä asiat, jokka viehätti toimintaterapiassa: luovuuden käyttö, ovellutus, inhimillisyys ja ihimisen psyykkinen puoli.

Tällä hetkellä mie oon kotipuolessa hiihtoloman vietossa. Kohtapuolii alakaa vaalipaneeli Arktikumissa ja sinne on ehittävä. Mie oon edellensä Rovaniemellä kirjoilla, jotenka minu häätyy äänestää lapin vaalipiiristä kohinalla lähestyvissä eduskuntavaaleissa. Eli ommaa ehokasta ettimään! Ollaampa taas kohteessa huomenissa. Taiampa kertoa vähä niistä muista kivoista jutuista… 😉