Elämää elämysten keskellä

Olen Anttoni Kerkkonen 23-vuotias opiskelija sekä yrittäjä. Seuraavassa tekstissä kerron hieman kuinka olen ajatunut tilanteeseen, jossa nyt olen.

Vuonna 2014 elämäni muuttui rajusti. Siirryin työelämästä opiskelemaan Liiketaloutta Jyväskylän Ammattikorkeakouluun. Tätä suurempi muutos oli kuitenkin, se että olin päättänyt valita opiskelupaikaksi ammattikorkeakoulun yrittäjyyskasvatukseen erikoistuvan yksikön Tiimiakatemian.

Oppilaitos kuvailee itseään nettisivuillaan seuraavasti:

”Tiimiakatemialla oppimisen tärkeimpänä työvälineenä toimii tiimiyritys, joka perustetaan heti opintojen alussa. Tiimikavereiden kanssa tehdään töitä, jaetaan ajatuksia, kokemuksia ja oppeja. Yhdessä harjoitellaan tulevaisuuden työelämää varten elintärkeitä tiimi- ja vuorovaikutustaitoja. Tiimiyrityksen yhteiset treenit ja erilaiset projektit korvaavat oppitunnit. Treeneissä (2 x 4 tuntia per viikko) on mukana tiimin oma valmentaja, jolta saa vinkkejä ja neuvoja, jos niitä osaa oma-aloitteisesti pyytää. Valmentaja ei ole opettaja, eikä hän kerro mitä tiimiyrityksessäsi pitäisi tapahtua seuraavaksi.”

 

Heti aluksi olikin selvää, että kyseessä ei ole tavallinen koulu. Vaikka tiesin mitä odottaa, iski alussa silti pieni kulttuurishokki. Meidät jaettiin satunnaisiin tiimeihin ja sanottiin, että on aika perustaa yritys ja tehdä bisnestä. Melko haastavaa sillä itselläni ei myyntitaitojen lisäksi ollut mitään liiketoiminnallista osaamista. Ymmärsin, miltä uimataidottomista tuntuu, jos heidät heitetään heti ”Syvään päähän”.

Alku olikin vahvaa räpiköimistä. Ihmettelimme mistä saamme rahaa kasaan yrityksen pakollisiin kuluihin, kuten kirjanpitoon. Alussa räävimme mitä erikoisimpia projekteja, oli promootiotyötä, joulukinkkujen puhelinmyyntiä ja ties mitä. Kaikkia näitä projekteja yhdisti yksi asia, ne olivat lähes poikkeuksetta töitä, joita vanhemmat tiimiyrittäjät eivät halunneet tehdä, vaan dumppasivat meille.

Myös vastuu oppimisesta lyötiin opiskelijalle, ei ollut tenttejä, mutta jokaisen piti silti lukea itseä kiinnostavia kirjoja ja reflektoida näitä.

Heti alussa oli selvää, että tämä oppimismuoto ei ole kaikille paras mahdollinen. Moni jättikin leikin kesken heti alkumetreillä ja siirtyi Rajakadun kampuksen hellempään syleilyyn, en toki väitä Rajakadulla opiskelun olevan helpompaa, nyt ymmärrän, että luennoilla istuminen ei ole ainakaan itselleni optimaalinen oppimisen keino.

Ensimmäinen opiskeluvuosi vierähti etsiessä itseäni, mitä haluan tehdä ja millaiseksi ihmiseksi haluan tulla. Projektit olivat yleensä lyhyitä, myyntiin painottuvia. Pitkäjänteinen liiketoiminta loisti poissaolollaan. Vaikka kehitys oli nopeaa, oli se vaikea huomata itse, kun ei ollut tenttejä tai muitakaan mittareita oppimisen tukena.

Toinen vuosi toi tullessaan hyviä mahdollisuuksia, jotka määrittelivät nykyisen elämäni. Perustimme liikunnallisen elämyspalvelun nimeltä Superfutis. Superfutis on pallopeli, jossa taklataan muita kuplapuvut päällä juoksevia pelaajia ja välillä saatetaan potkia palloakin. Tärkeintä lajissa on hauskanpito hyvällä porukalla. Idea Superfutikseen tuli kun näimme Youtubessa videon, jossa kyseistä lajia pelataan. Meille tuli heti olo, että tätä on kokeiltava. Jyväskylästä ei kuitenkaan löytynyt yritystä, joka olisi palvelua tarjonnut. Pitkähkön pohdinnan jälkeen päätimme ottaa riskin. Tilasimme Tansakasta pallot ja laitoimme nettisivut pystyyn. Superfutiksen alulle laittaminen oli helppoa, haastavampaa oli saada asiakkaita. Meille ei mistään tullut maagista asiakasvirtaa, vaan jouduimme markkinoimaan palveluitamme, vieläpä melko pienellä budjetilla. Alku oli haastavaa, pienellä markkinointi budjetila asiakkaiden hankkiminen oli haastavaa ja pelipaikkojen saaminen talvella Jyväskylästä oli erittäin vaikeaa. Kevään tullessa kaikki kuitenkin kääntyi, varsinkin polttariporukat olivat löytäneet lajin ja pelanneet asiakkaat suosittelivat lajia ystävilleen. Kesän varauskalenteri alkoi täyttyä varsin mukavasti. Jatkamme edelleen kasvunpolulla ja uskomme, että oikealla tekemisellä ensi kesä on vielä edellistäkin parempi!

Toisena opiskeluvuotena minulle tarjoutui myös mahdollisuus päästä toiseen loistavaan elämysbisnekseen WayOut Jyväskylä nimiseen Escape room – yritykseen mukaan. Escape room- konsepti oli niin mielenkiintoinen, etten voinut jättää tilaisuutta välistä. Huonepakopelit ovat tuoneet elämääni huomattavasti uusia kokemuksia, mahdollisuuksia ja oppeja. Myös asiakkaamme ovat todellakin nauttineet tarjoamistamme palveluista ja on ollut mukava huomata kuinka huonepakopeleistä on muodostumassa paikka, jossa myös vanhemmat ihmiset voivat innostua aidosti ja kokea onnistumisen tunteita. Olemme myös laajentaneet yritystämme ja keväällä Tampereelle aukesi WayOut Tampere, joka on saanut erittäin positiivisen vastaanoton.

Jatkossa jaan blogissani vielä hieman enemmän opiskelijayrittäjyyden iloista ja suruista.