Tekstiviite luetelman eteen, perään vai alle?

Opiskelija 1: Laitetaanko tekstiviite viimeisen luetelman perään vai alle?

Opiskelija 2: Ohjeissa on näin: Luetelmaviivoja eli ns. ranskalaisia viivoja käytettäessä luetelman osien loppuun ei tule välimerkkiä (pilkkua). Sen sijaan viimeisen osan jälkeen merkitään piste luettelon päättymisen merkiksi. Jos luetelma koostuu kokonaisista virkkeistä tai useammasta virkkeestä käytetäänkö silloin normaalisti Isoa alkukirjainta ja pistettä?

Vastaus:

Sen verran olen seurannut viestinnän opettajia, että aina kun on kokonainen virke, piste ängetään sen loppuun. Myös luetelmissa.

Kielikeskuksen viestinnän opet keskustelivat tekstiviitteen paikasta näin:

– Suosittelen yleensä, että lähde laitettaisiin johdantolauseen loppuun, ennen kaksoispistettä. Silloin se ei jää ikävästi ”killumaan” sinne loppuun. Lisäksi luetelman osat voivat siinä tapauksessa olla pitempiäkin, eikä lähdettä tarvitse toistaa.

– Samaa mieltä. Luetelman yhteydessä myös kirjoittajakeskeinen tapa on monesti sujuva. Mikäli nämä eivät jostain syystä käy, suosittelen laittamaan luetelman loppuun samalle riville. Useinhan tekstiviite ulottuu vain luetelmaan, joka on yksi virke. Mutta niin kuin sanottu, tilanteita on niin monenlaisia, että yhtä vastausta on vaikea antaa.

Tekstiviite luetelman edessä: esimerkkejä

Järvisen ja Mäkisen (2014, 11) mukaan välimerkkejä ovat:
•    piste
•    pilkku
•    kaksoispiste.

Terveydenhuollon ammattilaisten toimenkuvat (Järvinen & Mäkinen 2014, 11):
•    Sairaanhoitaja hoitaa sairaita.
•    Toimintaterapeutti on arjen personal trainer.
•    Fysioterapeutti jatkaa liikeratoja.
•    Kuntoutusohjaaja ohjaa kuntoutujaa löytämään sopivat kuntoutukset.

Tekstiviite luetelman perässä: esimerkkejä

Välimerkkejä ovat:
•    piste
•    pilkku
•    kaksoispiste (Järvinen & Mäkinen 2014, 11).

Terveydenhuollon ammattilaisten toimenkuvat:
•    Sairaanhoitaja hoitaa sairaita.
•    Toimintaterapeutti on arjen personal trainer.
•    Fysioterapeutti jatkaa liikeratoja.
•    Kuntoutusohjaaja ohjaa kuntoutujaa löytämään sopivat kuntoutukset. (Järvinen & Mäkinen 2014, 11.)