Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: kirjat

Viittaus kirjan takakanteen

Miten viitataan kirjan kannessa olevaan tekstiin? Jätänkö vain sivunumeron pois vai pitääkö se takakansi jotenkin ilmoittaa?

Vastaus:

Jätä sivunumero pois ja laita tilalle takakansi: (Tekijä vuosi, takakansi).

 

Oppikirja opparin lähteenä

Voiko oppikirjoja käyttää lähteinä opparissa?

Vastaus: Kyllä ja ei.

Kyllä voi käyttää!

Jos tiedekirjaa käytetään oppikirjana, se käy mielestäni opparin lähteeksi. Tiedekirjassa ilmoitetaan lähteet tekstissä ja lähdeluettelossa. Tiedekirja on tyypillisesti toimitettu julkaisu, jonka luvuilla on eri kirjoittajat. Jos lukujen kirjoittajat ovat tutkijoita ja kirja kokoaa esimerkiksi tietyn teemaiset tutkimukset katsaukseksi, se on mielestäni ok opparin lähteenä.

Monien kustantajien tiedekirjat ovat vertaisarvioituja. Vertaisarvioinnista tai mahdollisesti muusta laadunvarmistuksen menettelystä kerrotaan yleensä kirjan tiedoissa. Lue lisää esimerkiksi Suomen Kirjallisuuden Seuran blogista.

No ei tietenkään!

Jos kirja on tietokirja, jonka tekstissä ei kerrota, keneltä mikäkin ajatus on peräisin (tekstiviitteet), niin sellaista ei kantsi opparissa käyttää. Lähdeluetteloa ei monestikaan ole, tai on vain epämääräinen lista Kirjallisuutta aiheesta.

Lisäys 9.11.2016/sp
Kyllä, jos

Duodecimin oppikirjat Terveysportissa ovat lääkäreille tarkoitettuja ja soveltuvin osin sairaanhoitajille. AMK-tasolla näitä voi käyttää muun lähdekirjallisuuden rinnalla ei yksinään.

Lisäys 20.2.2017/sp
Kyllä, jos

Joka alalla näyttää olevan tietyt oppikirjat, jonkin sortin klassikot, joita hyväksytään lähteiksi. Kysy tarvittaessa ohjaajaltasi, jos lähteen käyttökelpoisuus mietityttää.

Lisäys 29.10.2018/sp

Oppikirjojen (runsas) käyttö opparin lähteenä vaikuttaa myös arvioinnissa. Katso AMK-oppareiden arviointikriteerit (sivun reunassa) opinto-oppaasta. Ylemmän AMK:n opiskelijat löytävät arviointikriteerit omasta opinto-oppaastaan.

Sivunumerot tekstiviitteisiin jos mahdollista

Haluaisin varmistuksen, milloin pitää ilmoittaa viitatun lähteen sivunumerot. Olen esimerkiksi käyttänyt lähteenä paljon tutkimuksia ja haluan viitata niiden päätuloksiin, niin tuleeko minun silloinkin kirjata tekstiviitteeseen sivunumeroit esim (Olofson 2001, 323-330)?

Vastaus:

Aina, kun vain on mahdollista, ilmoita sivunumerot tekstiviitteissä. Painetuissa kirjoissa yleensä sivut on numeroitu.

Jos julkaisussa ei ole sivunumeroita – näin voi käydä silloin tällöin nettilähteissä tai e-kirjoissa – voit viitata luvun numerolla, esimerkiksi (Virtanen 2015, luku 5) tai (Kirjan nimi 2015, 5. luku). Lakilähteen tekstiviitteessä voi olla esimerkiksi pykälä (POL 628/1998, 4 §).

POL on lyhenne perusopetuslaista.

Lukijalle-luvulla on eri kirjoittaja

Kuinka merkitään lainaus teoksen Lukijalle-luvusta, jonka on kirjoittanut joku muu, kuin teoksen kirjoittaja? Haluaisin lainata tekstiä, jossa on allekirjoituksena Mainostajien Liitto ja kuukausi&vuosiluku.

Vastaus:

Helpottaisi, jos tietäisi tarkemmin, mikä kirja on kyseessä.

Lukijallekin pitää tehdä selväksi, mistä suurin piirtein on kysymys. Siihen on usein aika monta mahdollisuutta.

Periaatteessa lähdeviitteen voisi tehdä kuten viitataan toimitettuun julkaisuun. Hassusti silloin on vain laitettava Toim.-lyhenteen tilalle Kirj.-lyhenne:

Lukijalle. Julkaisuvuosi. Julkaisussa: Kirjan nimi. Kirj. Etunimenalkukirjain. Sukunimi. Lukijalle-luvun kirj. Mainostajien Liitto, kuukausi vuosi. Kustannuspaikka: Kustantaja, sivut.

Tekstiviite: (Lukijalle julkaisuvuosi, sivu).

Toinen – ehkä parempi – tapa tässä tapauksessa on jättää koko Mainostajien liitto vex lähdemerkinnästä:

Sukunimi, Etunimenalkukirjain. Julkaisuvuosi. Kirjan nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja.

Tekstiviitteessä on ilmoitettava, mihin sivuun viitataan: (Sukunimi julkaisuvuosi, sivu).

Jos Lukijalle-luvulla olisi henkilötekijä, silloin lähdeviite aloitettaisiin hänen sukunimellänsä.

Kirja kirjaston hyllyssä nimen mukaan, vaikka henkilötekijät

Useat oppaat on luokiteltu kirjastossa oppaan nimen mukaan, vaikka oppaalla olisi henkilötekijä tai useita tekijöitä. Kumpi tapa opinnöytetyössä on oikea? Alla on muutama esimerkki.

– Kansalaisbarometri 2011. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. 2011. Tekijöitä 6 kpl.
– http://www.tekes.fi/Julkaisut/asiakkaat_kuntapalvelujen_kehittajiksi.pdf
– http://www.tekes.fi/Julkaisut/matkaopas.pdf
– http://issuu.com/soste/docs/sosiaalibarometri2013.

Vastaus:

Otan käsittelyyn tuon ekan barometrin.

Kansalaisbarometrin tiedot löytää SOSTEn sivuilta: http://www.soste.fi/julkaisut/barometrit.html
ja itse barometrin osoitteesta http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/kansalaisbarometri_2011.pdf.

Sivuilta selviää nämä tiedot:

Tekijöitä todellakin on kuusi: Siltaniemi Aki, Hakkarainen Tyyne, Lohden Pia, Luhtanen Marjukka, Perälahti Anne ja Särkelä Riitta.
Kirjan nimi: Kansalaisbarometri 2011. Hyvinvointi, palvelut ja osallisuus kansalaismielipiteissä
Julkaisuvuosi: 2011
Kustantaja: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
SOSTEn pääpaikka on Helsingissä.

Lähdeviite aloitetaan henkilötekijöillä:

Siltaniemi A., Hakkarainen T., Lohden P., Luhtanen M., Perälahti A. & Särkelä R. 2011. Kansalaisbarometri 2011. Hyvinvointi, palvelut ja osallisuus kansalaismielipiteissä. Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Viitattu 3.4.2014. Http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/kansalaisbarometri_2011.pdf.

Näyttää siltä, että tätä barometriä julkaistaan jatkossa kolmen vuoden välein, nettisivun tiedon mukaan. Eka barometri julkaistiin 2009.

Miksi kirja on kirjastossa kirjan nimen mukaan, vaikka sillä on henkilötekijät?

Ymmärrän kyllä, että lähdeluettelossakin näyttäisi nätimmältä, jos Kansalaisbarometrit tulisivat peräkkäin, vaikka niillä olisi joka kerta eri kirjoittajat:

Kansalaisbarometri 2009 …

Kansalaisbarometri 2011 ….

Mutta esitettyyn kysymykseen osaa minua paremmin vastata kollegani Birgitta Kurvinen:

Kirjastoaineistojen kuvailussa käytetään kansainvälisiä yhtenäisiä kuvailusääntöjä. Yksittäinen teos, esim. kirja tai artikkeli kuvataan siten, että se on tunnistettavissa ja erotettavissa muista teoksista, esim. tietyn kirjan eri painokset ja ilmiasut. Säännöt ohjaavat käyttämään teoksen nimeä silloin, kun tekijöitä on enemmän kuin kolme. On käytäntö, että tällöin luetteloon merkitään vain teoksen ensimmäinen tekijä.

Lähdeluettelo toteuttaa samaa periaatetta, lähdeluetteloon kirjataan riittävät tiedot teoksen löytämiseksi. Raportointiohjeen mukaan lähdeluetteloon merkitään kaikki tekijät. Kuvailusäännöt ja raportointiohje poikkeavat tältä osin toisistaan. Tekijöiden nimet lähdeluetteloon löytää parhaiten käsillä olevasta, lähteenä käytettävästä teoksesta.

Painettu lähde vai verkkoversio?

Jos käyttää opinnäytetyössä verkkolähdettä, mutta lähteestä on sekä verkkoversio, että painettu versio (esimerkiksi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, josta on myös pdf), riittääkö, että merkkaa lähdeluetteloon lähteen painetun version tiedot vai pitääkö mukana olla viittauspäivämäärät ja lähteen osoitteet?

Periaatteessahan opettaja tai kukaan muukaan ei voi tietää, kumpaa versiota on käyttänyt.

Vastaus:

Rike ei ole maailmoja kaatava. Toimi kuitenkin oikealla tavalla, vaikka muutkin toimintatavat olisivat mahdollisia. ”Kukaan muukaan ei tiedä” ei päde, koska itse kuitenkin tiedät.

Viittaa siis siihen lähteeseen, jota olet tosiasiallisesti käyttänyt. Jos käytät sähköistä versiota, laita lähdeviitteeseen viitattu+päivämäärä ja nettiosoite. Painetuista (paperisista) lähteistä niitä ei tarvitse merkitä lähdeviitteeseen.

Isännöinnin käsikirjan kirjoittajalauma

Kysymykseni koskee lähdeviitteitä ja -luetteloa sellaisessa tapauksessa, jossa lähteenä käyttämässäni opuksessa on 33 kirjoittajaa. Kyseessä on siis Isännöinnin käsikirja.

Tällä teoksella on todellakin 33 kirjoittajaa, mutta kunkin tekstin ja luvun kirjoittaja on eritelty käsikirjan alussa kirjoittajaluettelossa.

Laitanko siis lähdeviitteeseen ja -luetteloon vain sen henkilön nimen, joka todellisuudessa on viittaamani luvun kirjoittanut? Ei varmaankaan ole järkevää ainakaan tekstiviitteeseen kirjoittaa kaikkien 33 henkilön nimeä? 🙂

Jos näin on, niin entäpä lähdeluetteloon? Pitääkö sinne kirjoittaa kaikkien 33 nimet vai riittääkö, jos laitan heidän nimet, joiden tekstejä olen kirjasta käyttänyt? Kirjassa on kylläkin vain 4 toimittajaa, mutta varmaankaan vain toimittajien nimiä ei voi lähdeluetteloon laittaa?

Vastaus:

Olisi tosiaan aika epämukavaa kirjoittaa tekstiviitteeseen 33 kirjoittajan nimeä!

Kyseinen lähde on siis toimitettu teos, jonka jokaisella luvulla on eri kirjoittajat. Se helpottaa tässä tilanteessa. Kokoomateoksen toimittajien (editoijien) nimiä ei tarvitse ilmoittaa, jollei ehdottomasti halua.

Lähdeluetteloon tulevat vain ne lähteet (artikkelit/luvut), joihin olet tekstissä viitannut. Aloita lähdeviite luvun kirjoittajan nimellä:

Luvun kirjoittajan nimi. Julkaisuvuosi. Luvun nimi. Julkaisussa: Isännöinnin käsikirja. Helsinki: Kiinteisöalan Kustannus, sivut.

Jos olet lukenut sitä e-kirjana Ellibs-palvelussa Nelli-portaalissa (kirjaston maksaman lisenssin turvin), lähdeviite tulee:

Luvun kirjoittajan nimi. Julkaisuvuosi. Luvun nimi. Julkaisussa: Isännöinnin käsikirja. Helsinki: Kiinteisöalan Kustannus, sivut. Viitattu pvm. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Ellibs.

Tekstiviite tehdään normisti (tekijän sukunimi julkaisuvuosi, sivut).

Kirjan nimi ei kerro tarpeeksi

Miten kannattaisi merkitä kahden peräkkäisen tekstiluvun osuus lähdeviitteeksi, kun kirjoittajat ovat tehneet koko kirjan, mutta haluaisin nostaa kappaleet esille, koska kirjan nimi ei kerro, miksi suosittelen kappaleita…?

eli näin:
Uhari, M. & Nieminen, P. 2012. Systemaattiset katsaukset ja Lääketieteellisen artikkelin lukeminen. Teoksessa: Epidemiologia ja biostatistiikka. Helsinki: Duodecim. s. 282-304.

vai näin:
Systemaattiset katsaukset ja Lääketieteellisen artikkelin lukeminen. Teoksessa: Uhari, M. & Nieminen, P. 2012 Epidemiologia ja biostatistiikka. Helsinki: Duodecim. s. 282-304.

Vastaus:

Kekseliäs ratkaisu. Opettajan näkökulmasta katsottuna tuo merkintätapa olisi perusteltu.

Mutta kumpikin lähdeviite on ongelmallinen, jos haluaa noudattaa sääntöjä tiukasti.

Yleisperiaate on, että jos kirjan kirjoittajat ovat tehneet koko kirjan, lähdeviitteessä Viitataan koko kirjaan, eikä kirjan eri lukuihin:

Uhari, M. & Nieminen, P. 2012. Epidemiologia ja biostatistiikka. Helsinki: Duodecim.

Eri asia olisi, jos jokaisella luvulla olisi eri kirjoittaja tai kirjoittajat.

Lähdeviitteeseen voi kuitenkin lisätä muita olennaisia tietoja (SFS 5989, 18). Luvun nimi on tässä tapauksessa olennainen, sen voisi siis lisätä:

Uhari, M. & Nieminen, P. 2012. Epidemiologia ja biostatistiikka. Helsinki: Duodecim. Sisältää luvun Systemaattiset katsaukset ja lääketieteellisen artikkelin lukeminen.

Toinen tapa on kertoa asiasta tekstissä, vaikka näin:

– – Uhari ja Nieminen (2012, sivut) ovat kirjoittaneet systemaattisista katsauksista ja lääketieteellisen artikkelin lukemisesta ja todenneet, että – –