Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: taulukon seloste

Oikein muotoiltu taulukko

Miten tehdään oikein muotoiltu taulukko?

Vastaus:

Taulukot ovat kivoja! Suurin osa suomalaisista taitaa olla kanssani samaa mieltä. Olemme intohimoista taulukkokansaa.

Luulisinpa, että taulukoiden muotoiluun vaikuttaa eniten tutkimustehtäväsi. Taulukon riveille ja sarakkeille tulee yleensä sellaisia asioita, joita opparintekijä haluaa opinnäytetyössään selvittää. Usein tilastoanalyysiohjelmilla (esim. SPSS) tulee tietyllä tavoin muotoiltuja taulukoita, mikä voi olla hyvä apu monelle opparintekijälle.

Taulukoiden tekemiseen ohjeistetaan esimerkiksi Kanasen Jorman opinnäytetyö-oppaissa ja Tutki ja kirjoita -kirjassa. Ne saat käsiisi suuntaamalla kulkusi JAMKin lähimpään kampuskirjastoon. Jos eivät siis satu olemaan lainassa. Minkä jutun voi tarkistaa Janetista.

Taulukkoa käytetään kirjallisen tekstin havainnollistamisessa. Siinä voi tiivistää napakasti sen, mitä muuten joutuisi selostamaan sivukaupalla. Tekstissä on sitten helppo kertoa keskeiset johtopäätökset taulukon antamasta, yleensä lukuhin (numeroihin) liittyvästä tiedosta.

Taulukkoon viitataan tekstissä joko ihan sanoina (”Taulukosta 4 selviää, että … ”) tai katso-viittauksella (ks. taulukko 4). Joskus opiskelijat ajattelevat, että tuloksina voi esittää taulukon toisensa perään ilman, että niitä sen kummemmin referoi (selostaa, kuvailee) tekstissä. Lukijalle sellainen on tyrmäävää informaatiotulvaa. Joten vaikka taulukko tiivistääkin numerotietoja, on taulukoiden antamasta tiedosta kuitenkin pääasiat kerrottava myös tekstissä. Kerro siksi pääasiat, mutta vain pääasiat. Jätä lukijalle kiinnostus tutkia taulukkoasi tarkemmin ja vakuuttua, että tekisi itsekin samanlaisia tulkintoja siitä kuin sinäkin.

(Paitsi jos jokin yksityiskohta on todella merkittävä asia: silloin siitä kannattaa kertoa myös tekstissä, vaikka muuten tekstissä ei selosteta taulukon yksityiskohtia.  Näin on esimerkiksi silloin, kun tulos poikkeaa tässä asiassa oleellisesti kaikista aiemmista tutkimuksista.)

Taulukon on oltava lukijaystävällinen: tarpeeksi yksinkertainen ja selkeä. Siinä on rivejä ja sarakkeita. Ne otsikoidaan/nimetään täsmällisesti ja kokonaisin sanoin. On myös päätettävä, mihin kohtiin viivat laitetaan näkyviin.

Taulukolle annetaan naseva nimi (taulukkoseloste, taulukon otsikko) ja taulukko numeroidaan. Taulukon nimi läimäistään taulukon yläpuolelle. Taulukon nimi kirjoitetaan ihan tavallisesti, ei tikkukirjaimin. Jos taulukko on lainattu, lähde mainitaan.

Taulukot numeroidaan systemaattisesti ja juoksevasti läpi koko työn: Taulukko 1, Taulukko 2 jne.

Raportointiohjeessa kerrotaan nämä asiat ja hommaa yritetään havainnollistaa kuviossa 5. Kyseinen neuvo löytyy osoitteesta http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/5-visuaalinen-havainnollistaminen/.

Kaksiulotteisesta taulukosta käytetään myös ilmaisua matriisi.

Kuvioselosteessa toissijainenkin lähde

Jos kirjassa kuvio on otettu toisesta lähteestä, pitääkö ilmoittaa se lähde, josta itse on kuvion ottanut vai alkuperäinen lähde?

Vastaus:

Ilmoita se julkaisu, josta olet kuvion ottanut.

Lähdeluetteloon tulevat vain ne julkaisut, joita on itse lukenut, kuunnellut tai katsonut. Jos et ole itse lukenut alkuperäislähdettä, JAMKin systeemin mukaan sitä ei mainita lähdeluettelossa.

Kuvioselosteessa (kuviotekstissä, kuvatekstissä) alkuperäislähteestä on kuitenkin hyvä kertoa.

Esimerkiksi, jos Virtanen on alkuperäislähde ja Lahtinen se lähde, jota olet itse lukenut, kuvioseloste voisi tulla esimerkiksi näin:

Kuvio 1. Mahtava käppyrä (Lahtinen 2012, sivut; alkup. kuvio Virtanen 2008, sivut)

Jos olet muokannut kuviota, litannia tulee vaikkapa näin:

Kuvio 1. Mahtava käppyrä (Lahtinen 2012, sivut, muokattu; alkup. kuvio Virtanen 2008, sivut)

Ongelma lukijan kannalta on tietty se, että hänen on etsittävä ensin Lahtinen-lähde käsiinsä, josta saa tarkemman tiedon Virtanen-lähteestä, jos haluaa tarkistaa tuon Virtasen alkuperäisen kuvion. Jos ajatellaan, että Suomessa julkaistaan vuosittain tuhansia tieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja, Virtanen 2008 ei kerro lukijalle tässä tapauksessa oikein mitään. Jäinkin miettimään sitä, olisiko silloin lukijaystävällistä ilmoittaa Virtanen-lähteen tiedot vaikka alaviitteessä. Silloin se ei ole lähdeluettelossa (lähteet jotka olet itse lukenut), mutta lukija kuitenkin saisi perustiedot toissijaisestakin lähteestä.

Monen taulukon synteesi

Sovellan opinnäytetyössäni projektiosaamisen kirjallisuutta asuinhuoneiston remonttiin sopivaksi, eli esimerkiksi muodostan taulukon remontin budjetointiin soveltaen erilaisia budjetointimalleja ja teen niistä yhden ”oman” version. Voisitko auttaa, miten näissä tilanteissa laitan lähdemerkinnät? Kyseessä käytän siis useaa eri lähdettä, mutta koostan niistä sovelletun version. Näitä tapauksia työssäni on useita, joten olisi parempi ne nyt laittaa alusta alkaen oikein.

Vastaus:
Omien taulukoiden laatiminen osoittaa halua ja taitoa synteesien tekoon. Se on hyvä juttu.

(Synteesi kokoaa yhteen olennaiset asiat. Synteesi tarkoittaa MOT-sanakirjaston mukaan yhdistämistä, yhdistävää menetelmää. Laajemmin sillä tarkoitetaan tutkimustulosten tulkintaa tavalla, jolla tutkija saa selvät vastaukset tutkimusongelmiinsa.)

Voisit tehdä kombitaulukkosi taulukkoselosteen esimerkiksi näin:
Taulukko 1. Remontin budjetointi (muokattu lähteistä Korhonen 2010, 23; Virtanen 2008, 12; Mäkinen 2013, 67; Nieminen 2011)

Tässä olen kuvitellut, että Nieminen 2011 on nettilähde, jolla ei ole sivunumeroita.

Raportointiohjeen taulukko- ja kuvioselosteissa (kuvateksteissä) on vähän erilainen tapa: lähde kirjoitetaan ensin ja sitten tulee sana muokattu. Näin esimerkiksi luvussa Visuaalinen havainnollistaminen, jossa on tällainen muoto: (Kananen 2008, muokattu).

Tällöin taulukon seloste tulisi näin:
Taulukko 1. Remontin budjetointi (Korhonen 2010, 23, muokattu; Virtanen 2008, 12, muokattu; Mäkinen 2013, 67, muokattu; Nieminen 2011, muokattu)

Eka taulukkoseloste näyttää kuitenkin selvemmältä, käyttäsin sitä. Pääasia, että lukija ymmärtää sinun hyödyntäneen kyseisiä lähteitä.

Lähdeluetteloon lähteet tulevat ihan normisti.

Samalla tavoin kuviot voivat olla yhdistelmä monesta aiemmasta kuviosta.

Lähteet:

MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja. 2013.  Helsinki: Kielikone.