Penguin Coach

-ajatuksia aloittelevan valmentajan elämästä Tiimiakatemialla

Monthly Archives: helmikuu 2010

Innovoinnin muutokset

Ted on oikea aarreaitta. Tässä Charles Leadbeaterin luento  aiheesta amatoori ammattilaiset.

We think – massainnovointi

Mahtava video We Think kertoo sosiaalisen median vaikutuksesta ja muutoksista.

Riemulliset haasteet ja vallattomat vaikeudet

Jo neljännen kerran on TM7-ryhmä kokoontunut kehittämään eskapistisesti omaa valmentajuuttaan Lehmonkärkeen. Tällä kertaa aiheena on innovointi. Tässä seurassa ei pieni alkava flunssa haittaa vaan ”wingsien” meno on jo alusta saakka mukaansatempaavaa.

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroinkin jo kirjat ja reflektiota miten olen tähän sessioon valmistautunut. Tänään toisia kuunnellessa totesin olevani kärki kaksikossa valmistaumisen suhteen. Tässä valmistauminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel polulla ei siten määritä koko lopputulosta mutta voi toki antaa hyvän etumatkan.

Marja-Leena luotsaa wingseja session yli ja hyvin on näin tiimiläisen näkökulmasta homma alkanut. Nauru raikaa mutta tuloksia saadaan hurjasti aikaiseksi. Kovin vähän on rajoitteita tiimiläisten ajattelussa ;-D Itseasiassa blogikirjoituksen otsikko erään ryhmän kiteymään pohtiessa luovuutta, innovaatioita ja tieto tässä ajassa. Siis tämän päivän tuloksia. Tiimiakatemialla ei puhuta ongelmista vaan riemullisista haasteista. Miksi näin? Koska asioiden esittämisellä on vaikutusta! Ei kukaan halua elämään ongelmia mutta niiden ratkaisemista voi nopeuttaa ja helpottaa, jos puhutaan riemullisista haasteista. Rannikkoseudulla taas sana vaikeus on käännetty vallattomaksi vaikeudeksi. Jos hankala asia on vallaton niin ei kait se nyt niin hankala enää olekaan.

Tänään olen taas kokenut kuuntelemisen voiman. Aina se jaksaa hämmästyttää miten paljon voi auttaa jos kuuntelee toista. Hieno kokemus! Mutta nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

Kuuntelemisen jalotaito

Tänään oli treeneissä Rauno Korven tiimin kehäteoria käytössä. Täytyy sanoa, että yksinkertainen työkalu ja toimii erittäin hyvin keskustelun avaajana tiimiläisen asemasta ja roolista tiimissä dialogin perusteita kunnioittaen.

Kuunteleminen on tosiaankin taito ja jalo sellainen. Olen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön, jossa palautetta halutaan kovasti antaa mutta valmiutta ottaa sitä itse vastaan ei ole. Tänään kehäteoria pakotti pehmeästi ottamaan vastaan ja huomiomaan myös muiden näkemykset. Kansainvälisen tiimin kohdalla suurimman kulttuurisen eron luulen olevan juuri vertaispalautteen annon ja ottamisen kohdalla.  360 asteen palaute on käsitteenä ja ajatuksena jotenkin luontaisempi suomalaiselle kuin kansainvälisen tiimin jäsenille ja lisäksi vertaiselta saatavaa palautetta arvostetaan eri tavalla. Tähän hengenvetoon on sanottava vielä, että kv-tiimissä palaute on mentaalimallina synonyymi kritiikille vaikka tänäänkin tuli todistettua, että enemmän jokaisen tiimiläisen kohdalla tuli kannustusta ja positiivista palautetta kuin negatiivista.

Luen parhaillaan Christina Anderssonin Voittava Kierre -kirjaa. (Oikeasti luen kyllä neljää kirjaa yhtäaikaa ja riippuu ihan fiilarista mikä kirja tarttuu kotona kouraan…) Jotenkin mieleeni jäi että oppimisessakin huipputuloksiin pitää oppijan itsensä valmistustua ja tahtoa voittaa. Tuon tahdonvoiman ja voittamisen halun tartuttamisen kanssa joudun tekemään enemmän työtä kansainvälisen tiimin kohdalla. Tahtoa oppia löytyy mutta pelko muidenkin huomaavan itsessään oleva potentiaali on voimakasta. Itsensä haastaminen epämukavuusalueelle ei tietenkään aina ole mieluista vaikkakin kannattavaa.

Tekemisen meininki

Lokakuussa aloitti Ranskan Angersissa 17 tiimiyrittäjää oman taipaleensa. Viikolla 5, 25-28.1.2010, on tiimi maistanut todellista tekemisen meininkiä itse järjestämänsä Team Days -tapahtuman muodossa. Haastetta tapahtumaan toi heti kansainvälisyys, sillä osallistujia oli 45 ja he tulivat tapahtumaan 6 eri maasta. Tunnetusti ranskalaiselle englannin kielen puhuminen voi olla riemullinen haaste mutta hienosti tiimiläiset selättivät itsestään myös vieraan kielen puhumisen pelon. Tällä reissulla on tullut todistettua, että englannin kielessäkin voi radikaalisti kehittyä yhdessä yössä.  Ihan totta!

Kuuntelin tarkasti juuri aloittaneiden tiimiläisten riemullisia haasteita ja ne näyttävät olevan samat maasta huolimatta. Itsestään vastuunottaminen ei ole helppoa ja asiakkaissa käyminen on äärettömän hankalaa. Jopa muistiinpanovihkosta voi tehdä itselleen tekosyyn olla menemättä käymään asiakaskäynnillä ja herätyskellon voi nimetä itselleen pahimmaksi mahdolliseksi viholliseksi. Tuliaisvihkon ostaminen Hollannin tiimiltä oli onnistuttu tekemään mahdollisimman vaikeaksi asiakkaalle – sekin on aika tyypillinen piirre myös meillä Tiimiakatemialla.

Pettymyksiäkin matkalla tuli koettua, joista rankin on se, että ranskalainen nainen ei enää ole muodin kärjessä kulkija – valitettavasti. Katukuva on arjistunut raakasti. Housut ja musta toppatakki on normaali perusvarustu ja pahinta kaikessa – PIPO. Ranskalaiset korot ovat historiaa. Nyyh!

Ranskalaiseen meininkiin voi tutustua Gilles Levy:n, Angersin valmentaja, haastattelusta Dailymotionin sivulta.http://www.dailymotion.com/video/xc15d2_team-entrepreneur-angers-une-ecole_school

webbisivut: http://www.team-entrepreneur.eu/

Jos perheestämme löytyy vielä 3 viikkoa hukassa ollut  USB-kaapeli puhelimeen, niin laitan matkalta kuvia ja videoita blogiin.

Pohdintoja vuodesta 2009

Kulunut vuosi 2009 on omalta osaltani ollut aikamoinen muutoksien vuosi. Ilmeisesti olen ihmisenä muuttunut jo kauan aikaa sitten nauttimaan muutoksesta, koska en ole juurikaan matkan aikana muutoksia huomannut – suorastaan itse aktiivisesti hankkinut niitä lisää!

Suurin edistysaskel ammatillisessa mielessä on lienee valmennusfilosofiani kiteytymä kolmeen pisteeseen: kokeilut, asenne ja avainpelaajat.  En usko, että valmentaja on koskaan valmis ja siten valmennusfilosofiakin voi muuttua oman kehityksen myötä. Valmentajan oikeus on hyväksyä myös oma oppiminen. Minulla on sellainen tunne, että valmennusfilosofia voi kiteytyä vain oma toiminnan ja tekojen kautta. Päävalmentaja Johannes Partanen usein muistuttaa, että valmentaja haluaa tuloksia. Allekirjoitan kyllä tuloshakuisuuden mutta minulle on tärkeää myös matka miten tuloksiin on päästy! Tästä syystä kannustaminen kokeiluihin on minun valmennusfilosofiassani erityisellä sijalla. Rohkeus haastaa itsensä kokeilemaan ja ottamaan tietoisesti riskejä vaatii tekemisen meininkiä mutta usein myös nöyryyttä oppia ja ottaa asioista selvää. Avainpelaajien tunnistaminen tiimissä on tullut harjoiteltua käytännön kautta tänä syksynä ja siinä taidan olla elinikäisen oppimisen tiellä. Tiimidynamiikan oppiminen on mielenkiintoista mutta äärimmäisen vaikeaa monien eri muuttujien vallitessa. Luotan siihen, että ymmärrys siitä että ei ymmärrä, on oppimisen alku.

Valmennuksen kirjoja olen lukenut ahkerasti. YPK:n sivut ovat hiiren korvilla ja merkintöjä täynnä erityisesti johtajuuden domainin kohdalta. Kun saan luettua kirjan merkitsen itselleni päivänmäärän muistiin ja sininen tähti luokitus taas luokittelee omaa ajatteluani. Yritän lukea tasaisesti kaikkea mutta yllätys yllätys oppimisen ja johtamisen kirjoja olen tarveperäisesti lukenut ahmimalla. Mielenkiintoinen blogi-kirjoitus lukemisen haasteista ja YPK:sta löytyy muuten Esa Saarisen blogista. Lue myös kommentti!

Lukuretkiltä itselleni suurena yllätyksenä ja todellisena ajattelun ja mielen avaajana toimi Alpo Suhosen kirja kausi sydämestäni.  En jotenkaan uskonut löytäväni ainakaan jääkiekon parista itselleni mitään mielenkiintoista ajateltavaa mutta erehdyin pahasti. Oma ihmiskäsitykseni ja käsitykseni oppimisesta ja oppijasta saivat kirjan lukemisen jälkeen aiempaa paremman ja konkreettisemman määritelmän. (aika iso asia oikeasti!)

Tami Tammisenkin kirjoja olen lukenut. (Jottei kenellekään jäisi mielikuva, että ene arvostaisi jääkiekkoa….) Muistaakseni vuonna 1999 tutustuin Tamin itsensä esittämänä lintuteoriaan. Teamwork kirja oli kyllä hyvä mutta Alpo veti kyllä minun kohdallani pidemmän korren. Tami on muuten Aivomyrskyssä puhujana! Mielettömät puhujat siellä. tsekatkaapa sivut. Kaikki kynnelle kykenevät mukaan vain Aivomyrskyyn. Minä tuskin maltan odottaa itse tapahtumaan saakka!

tosi outoo ja erilaista & iltapuuro jo odottaa

Oppijana olen kohdannut eräänlaisen vääryyden tänään kun en pysty laatimaan kirjoitusta Optiman keskustelualueelle. AOKK opinnot  sakkaavat pahasti kun joko Optima ei toimi tai sitten vika on hyvin käyttäjälähtöinen. Mene ja tiedä mutta harmittaa 😀

Ajattelin sitten raapustaa vähintäänkin itselleni muistiin tähän blogi-kirjoitukseen keskusteluideoita Eila Burnsin vetämään Creating Innovative Learning Enviroment -kurssiin. Aiheiden pohjana on artikkeli: Neuroscience and education.  Koska lapsiperheessä aika on taas tänäkin iltana kortilla niin ranskalaiset viivat ovat tähän hätään riittävät:

  • oman oppimistyylin tunnistamisen tärkeys (ja luontaisen oppimistavan hyödyntäminen) , VAK eim. oppimistestit ja tyylit
  • ”oppimisen” monikanavaisuus ja aistien monipuolinen käyttäminen nuoriso- ja aikuispuolen oppimisprosesseissa
  • energiatason huomioiminen ja hyödyntäminen oppimisessa