Penguin Coach

-ajatuksia aloittelevan valmentajan elämästä Tiimiakatemialla

Pohdintoja vuodesta 2009

Kulunut vuosi 2009 on omalta osaltani ollut aikamoinen muutoksien vuosi. Ilmeisesti olen ihmisenä muuttunut jo kauan aikaa sitten nauttimaan muutoksesta, koska en ole juurikaan matkan aikana muutoksia huomannut – suorastaan itse aktiivisesti hankkinut niitä lisää!

Suurin edistysaskel ammatillisessa mielessä on lienee valmennusfilosofiani kiteytymä kolmeen pisteeseen: kokeilut, asenne ja avainpelaajat.  En usko, että valmentaja on koskaan valmis ja siten valmennusfilosofiakin voi muuttua oman kehityksen myötä. Valmentajan oikeus on hyväksyä myös oma oppiminen. Minulla on sellainen tunne, että valmennusfilosofia voi kiteytyä vain oma toiminnan ja tekojen kautta. Päävalmentaja Johannes Partanen usein muistuttaa, että valmentaja haluaa tuloksia. Allekirjoitan kyllä tuloshakuisuuden mutta minulle on tärkeää myös matka miten tuloksiin on päästy! Tästä syystä kannustaminen kokeiluihin on minun valmennusfilosofiassani erityisellä sijalla. Rohkeus haastaa itsensä kokeilemaan ja ottamaan tietoisesti riskejä vaatii tekemisen meininkiä mutta usein myös nöyryyttä oppia ja ottaa asioista selvää. Avainpelaajien tunnistaminen tiimissä on tullut harjoiteltua käytännön kautta tänä syksynä ja siinä taidan olla elinikäisen oppimisen tiellä. Tiimidynamiikan oppiminen on mielenkiintoista mutta äärimmäisen vaikeaa monien eri muuttujien vallitessa. Luotan siihen, että ymmärrys siitä että ei ymmärrä, on oppimisen alku.

Valmennuksen kirjoja olen lukenut ahkerasti. YPK:n sivut ovat hiiren korvilla ja merkintöjä täynnä erityisesti johtajuuden domainin kohdalta. Kun saan luettua kirjan merkitsen itselleni päivänmäärän muistiin ja sininen tähti luokitus taas luokittelee omaa ajatteluani. Yritän lukea tasaisesti kaikkea mutta yllätys yllätys oppimisen ja johtamisen kirjoja olen tarveperäisesti lukenut ahmimalla. Mielenkiintoinen blogi-kirjoitus lukemisen haasteista ja YPK:sta löytyy muuten Esa Saarisen blogista. Lue myös kommentti!

Lukuretkiltä itselleni suurena yllätyksenä ja todellisena ajattelun ja mielen avaajana toimi Alpo Suhosen kirja kausi sydämestäni.  En jotenkaan uskonut löytäväni ainakaan jääkiekon parista itselleni mitään mielenkiintoista ajateltavaa mutta erehdyin pahasti. Oma ihmiskäsitykseni ja käsitykseni oppimisesta ja oppijasta saivat kirjan lukemisen jälkeen aiempaa paremman ja konkreettisemman määritelmän. (aika iso asia oikeasti!)

Tami Tammisenkin kirjoja olen lukenut. (Jottei kenellekään jäisi mielikuva, että ene arvostaisi jääkiekkoa….) Muistaakseni vuonna 1999 tutustuin Tamin itsensä esittämänä lintuteoriaan. Teamwork kirja oli kyllä hyvä mutta Alpo veti kyllä minun kohdallani pidemmän korren. Tami on muuten Aivomyrskyssä puhujana! Mielettömät puhujat siellä. tsekatkaapa sivut. Kaikki kynnelle kykenevät mukaan vain Aivomyrskyyn. Minä tuskin maltan odottaa itse tapahtumaan saakka!


tosi outoo ja erilaista & iltapuuro jo odottaa

Oppijana olen kohdannut eräänlaisen vääryyden tänään kun en pysty laatimaan kirjoitusta Optiman keskustelualueelle. AOKK opinnot  sakkaavat pahasti kun joko Optima ei toimi tai sitten vika on hyvin käyttäjälähtöinen. Mene ja tiedä mutta harmittaa 😀

Ajattelin sitten raapustaa vähintäänkin itselleni muistiin tähän blogi-kirjoitukseen keskusteluideoita Eila Burnsin vetämään Creating Innovative Learning Enviroment -kurssiin. Aiheiden pohjana on artikkeli: Neuroscience and education.  Koska lapsiperheessä aika on taas tänäkin iltana kortilla niin ranskalaiset viivat ovat tähän hätään riittävät:

  • oman oppimistyylin tunnistamisen tärkeys (ja luontaisen oppimistavan hyödyntäminen) , VAK eim. oppimistestit ja tyylit
  • ”oppimisen” monikanavaisuus ja aistien monipuolinen käyttäminen nuoriso- ja aikuispuolen oppimisprosesseissa
  • energiatason huomioiminen ja hyödyntäminen oppimisessa

Valmistautumista seuraavaan TM7-sessioon

Kerrankin olen etukäteen valmistautunut seuraavaan TM7 sessiioon, joka käsittelee innovointia. Olen tähän mennessä saanut luettua seuraavat kirjat:

  • Ari Turunen: Ei onnistu: jälkiviisasta vastustamisen historiaa
  • Montefiore Simo Sebad: Suuret puheet jotka muuttivat maailmaa
  • Kulmala Marko: Hyvä idea ei toimi
  • Krügen Wolfgang: Tiimien vetäminen
  • Pekka Hämäläinen: Sinulla on vain yksi elämä. Anna kiireelle kenkää
  • Petteri Kilpinen: Liekeissä
  • Pamela K. Mezt: Oppimisen Tao
  • Ruohonen Sinikka ja Mäkelä-Marttinen Leena: Luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta
  • Geof Alred, Bob Garvey, Richard Smith: Mentorointi
  • Lisa L Gyr: innovative promotion that work
  • Lisa L Gyr: art of promotion

 Näistä kirjoista riittäisi paljonkin kerrottavaa mutta nyt nostan esille vain kaksi eniten ajatteluani laajentavaa kirjaa: liekeissä ja luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta. Jälkimmäisessä Meduusa-TV  on mielenkiintoinen tapaus. Sen kokemukset olivat hyvin verrattavissa Tiimiakatemian toimintaan. Liekeissä kirja avarsi hyvin ajattelua henkilökohtaisen muutoksessa auttamiseen. Jokaisella on kyky unelmoida mutta valmentajan tehtävänä on auttaa muuttamaan ne unelmat visioksi. Vision luominen on kyky, jota voi kehittää.

Mutta takaisin tulevaan TM7-sessioon ja tehtävään reflektoida oman luovuuden lähteitä!

 Itsensä tutkiminen omista luovuuden lähteistä tuntuu äärettömän epämiellyttävältä tehtävältä. Ihan kuin yrittäisi selvittää itsestään mysteeriä, johon ei välttämättä tahdo itse edes saada vastausta. Kuitenkin tähän ikään mennessä lienen käyneen läpi jo jotain mistä voisi muutkin kuin itse päätellä luovuuden lähteitä. Äärimmäisen helppoa olisi tehdä yksioikoinen listaus: perhe, harrastukset, luonto, ystävät… Joo toki ne ovat minunkin luovuuteni lähteitä mutta luulen ne silti löytyvät vielä syvemmältä tai sitten pinnalta.

 Ensimmäisenä pitäisi kai määritellä luovuus omalla kohdalla. Minulle luovuus tarkoittaa ennen kaikkia rohkeutta kokeilla omia ideoita. Minulle ideat ja vilkas mielikuvitus eivät ole ongelma, mutta niiden jakaminen ja kokeileminen on joskus haasteellista. Tunnistin oman heikkouteni, ideoiden omimisen ja hiljaisuuden, Kulmalan kirjasta niin selkeästi. Olen oppinut että vastustamisen sietäminen vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Joskus olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen ja laiska, etten jaksa jakaa ideaani, koska tiedän sen vaativan vahvaa myyntiponnistelua. Yksilönä kehityskohteeni on ideoiden myyntitaidon kehittäminen, valmentajan kehittymiskohteeni luovuuden saralla on eri.

 Pari vuotta sitten koin olevani maailman epäluovin ihminen. Työelämän tarkoituksena oli vain selviytyminen seuraavasta deadlinesta ilman mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Se tappoi kaiken halun ja tahdon tehdä asioita toisin. Kiireellä ja nopeudella on vissi ero. Pyrkimys tehdä asiat nopeasti ja tehokkaasti on eri asia kuin tehdä ne kiireessä. Ehkäpä voisi sanoa, että aika on yksi luovuuteni lähteistä. Riittävä aika jättää tilaa vapaaseen asioiden yhdistelyyn – ajatteluun ja valintoihin.

 Aikaan liittyy myös työn ja vapaa-ajan balanssi. Ajattelutyössä ei aivoja voi jättää koskemaan vain tiettyä aikaa tai paikkaa. Kuitenkin jos vapaa-aika ja työelämä ovat energioiltaan vastakkaisia, ei ainakaan minulla jää luovuudelle tilaa. Tämä ei omalta kohdaltani tarkoita kuitenkaan vapaa-ajan ja työn yhdistämistä! Minulla maksimoidakseni mielikuvitusta ne ovat erilaiset: taide, bisnes ja vapaa-ehtoinen yhteisöön vaikuttaminen.  Laaja-alainen kiinnostuminen asioista ei tuppaa rajoittamaan asiayhteyksien välisiä linkkejä ja lainalaisuuksia.

 Puhdas laiskuus ja mukavuudenhalu ovat ihan selvästi luovuuteen ruokkivia tunnetiloja. Pieni kiukustuminen byrokratiaan sekä huonon asiakaspalvelun kohtaaminen tuntuvat ruokkivan ajattelua välittömästi ideoimaan parempia ja helpompia keinoja hoitaa asiaa. Parhaimmillaan (jonkun mielestä myös pahimmillaan) tämä näkyy tavassani karttaa keittiötä. Erityisesti leivonta aiheuttaa valtavan määrä vaivaa ja työtä etsiä oikopolkuja.

 Valmentamisen myötä olen huomannut, että luovuus liittyy myös vahvasti ihmisen asenteeseen elämää kohtaan. Nöyryys ottaa oppia muilta liittyy myös luovuuteen mutta myös jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Ennen en ajatellut, että ihmisen asenne voisi niin vahvasti torpata luovuutta. Työelämän myötä törmäsin ihmiseen, joka aidosti pystyi torjumaan kaikki uudet ajatukset. Muistan pohtineeni luovuutta silloin, mutta en ajatellut sen liittyvät ylimieliseen asenteeseen niin vahvasti ennen kuin nyt monta vuotta myöhemmin. Oli helpottavaa ymmärtää asia kirjaa lukiessa, kun Ari Turunen totesi kirjassaan monesti hyvän idean kariutuneen ylimieliseen asenteeseen pitkällä historian aikajanalla. Huh, se kaikki ei siis johtunutkaan minusta.


Ihanaa, se on viikonloppu

huh mikä viikko ja ensi viikkoa en suostu edes ajattelemaan. Oikein koko viikon marathon on takana huipentuneena perjantai aamun anteeksiantamattomaan myöhästymiseen treeneistä. Anteeksi ideaosuuskunta Mainio! Lisäksi sähköposti ei ole toiminut pariin päivään.

Suoritan pedagogisen pätevyyden saavuttamiseksi opintoja ja opintopiirimme nimi on Aalto. Viikon kohokohta on ollut nimenomaan Aalto-tiimin fyysinen kohtaaminen. Harvinainen herkku. Siinä kohtaamisessa riittää yleensä ääntä ja naurua. Niin nytkin. Mahdoton tuloksen tekovauhti on kaikilla tiimiläisillä päällä. Siinä suhteessa viestintä on yksioikoisen helppoa: deadline ja vastuunjako.  

Kimmo Jokisen luento opintopäivillä oli omalta osaltaan ajatuksia herättävä. Aiheena olivat lapset ja median käyttö ja sen vaikutus oppimiseen. Päivällä provosoidut esimerkit lapsista ja vanhemmista ja mediasta ruksuttivat omaa tasaista tahtiaan vielä illallakin: tyyliin ei meillä ainakaan läppäri, telkkari, kännykkä ja radio ole yhtäaikaa päällä… Illalla 3-vuotiaan vitkutellessa nukkumaan menoaa vetoamalla: ”mää äiti katon vielä mun sähköpostit mun läppäristä”, kävi mielessä, että jotain mallioppimista lienee on tapahtunut. Aamulla samaa tekosyytä käytettiin haalareiden pukemisen yhteydessä. Tälle nuorelle herralle kun ei ole vaatteiden pukemisgeeniä siirtynyt. Mainio peli muuten se Nalle Puh -läppäri vaikka sähköpostit siinäkin pyörii vähän tahmeasti.

Viikon ehdoton saavutus on muuten Mentorointi-kirjan lukeminen. Pikku kirjanen avasi hyvin ajatuksia kahden uuden työkalun kehittämiseen lähinnä yksilön valmentamisen puolelle.


Onnistumisen haikeus

Ensimmäinen WWT-tiimiläinen sai vaihtourakkansa päätökseen ja viikonloppuna oli juhlien lisäksi myös jäähyväisten aika. Aurinkokuninkaan, Tami Tammisen, lintuteoria toteutui jollain tavalla. Tällä kädestä lähteneellä linnulla on kyllä vahvat siivet millä lentää. Valmentajan roolina oli lähinnä lentopelon selättämisessä ohjaaminen ja lentotaidon kehittäminen. Tammisen teorian toinen puoli ei onnistunut. Liekö valmentamisen huonoutta 😉

Miksi kuvittelen onnistuneeni valmentajana tässä tapauksessa? Kävin lävitse motorlan avulla vaihdokkina oloajan. Parasta mitä sieltä nousi oli nuoren ihmisen päämäärätietoisuus, tavoiteasetanta ja oman suunnan löytäminen. Jään innolla odottamaan mitä hänen elämässään kevään aikana oikeasti tapahtuu.

Lukemiseen tuli tästä myös uutta pontta ja lukusuunnitelma päivittyi uusilla kirjoilla. Pitääpä pohtia ohjaukselliset interventiot ja niiden vaikutus ja järkevyys erityisesti WWTeamin osalta.


Tiimiakatemian vuosi alkaa vilkkaasti

Turbiini taloon on tullut taas eloa, kun Tiimiakatemia viettää syntymäpäiväviikkoaan. Väriä viikkoon tuovat tiimiläisten organisoimat tapahtumat Ignition, Learning Expedition ja Tiimimestarit Areenalla, jotka huipentuvat syntymäpäiväjuhliin lauantaina. Ignitioniin, jonka järjestää kansainvälinen WWT-tiimi, osallistuu huikeasti kansainvälistä nuorta porukkaa kestävän kehityksen ja johtamisen aihepiirien pariin. Vastuullinen liiketoiminta näyttää nousevat vuonna 2010 kuumiin aiheisiin kaikin puolin.

Ignition tapahtuma on valmennuksellisesti äärettömän mielenkiintoinen. Projektiryhmä on erittäin kansainvälinen (3 baskia, 1 brasilialainen, 1 unkarilainen ja 1 puolalainen), temperamenttinen  ja innovatiinen. Idearikkaus on välillä suorastaa hidastanut käytännön tekemistä. Aikataulusta ja päämäärästä muistuttelu on projektiryhmässä jätetty suosiolla valmentajan tehtäväksi. Minulle energiavirtauksen hallinta on ollut riemullinen haaste.  Vaikka energiatason jyrkät vaihtelut ovat luoneet riskin monissa kohdin niin samalla se myös syy miksi luotan tapahtuman onnistumiseen täydellisesti. Tästä esimerkkinä on webbisivuilla oleva avoin budjetti. Tähän ratkaisuun tiimi päätyi kuin se kohtasi ”itseään suuremman” viestinnällisen ongelman.  Yhteinen päämäärä ja kunnianhimo ennelta sovittuun laatutasoon ajaa selkeästi eteenpäin huolimatta normaalista loppupaniikista ja pienistä ennalta-arvaamattomista yllätyksistä.

Kuhina, pöhinä ja käsin kosketeltava energia ennustavat toiminnallista vuotta. Maailman muutokset selkeästi askarruttavat  ja samalla ajavat aktiiviseen toimintaa kestävän kehityksen, kansainvälisyyden ja vastuullisen liiketoiminnan parissa niin valmentajaa kuin tiimiyrittäjiäkin.