Penguin Coach

-ajatuksia aloittelevan valmentajan elämästä Tiimiakatemialla

Tag Archives: luovuus

Rästihommat kuntoon

Mikä on normaali? on valkoinen lumihiutale normaali ja punainen outo? Päätä sinä.

Mikä on normaali? on valkoinen lumihiutale normaali ja punainen outo? Päätä sinä.

TM7 innovoinnin sessiossa pohditiin kovasti outoja ideoiden ja tarinoiden kohtaamista. Asia jäi sen verran kaihertamaan, että sain vihdoin ja viimein Outoustalous- Freakeconomics kirjan hankittua.  Nuo lumihiutaleet olemme tehneet kullanmurujen kanssa yhteisvoimin. Saatoin olla saksien pääkäyttäjä, mutta steariinikaston hoiti 3-v apulainen (hupulainen) ansiokkaasti! Joulukoristeet ovat jääneet ikkunaa somistamaan tähän päivään saakka. Materiaalina käytettiin muuten todennäköisyyslaskennan teoreettisen mallituksen teosta 70-luvulta. En muistaakseni lukenut opusta tilastotieteen opiskelijana ja ajattelin, että en lue sitä jatkossakaan… Malcom Gladwellin Outlier -kirjaa en olisi silpunnut!  Uskon 10000 tunnin teoriaan omassa kehittymisessä ja harjoittemisessa.  Hyvänä puolena moni tilastotieteen teoreettisesti hallittu asia konkretisoitui oikeaksi ilmiöksi ja tarinaksi tuon kirjan kautta. Harmi, että tämä tapahtuin noin 10 vuotta liian myöhään omalla kohdallani.

Kipu tuo tulosta

Työ on viime viikkoina vienyt kaiken energian, että blogikirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa. Toisaalta vähintäänkin kohteliaisuussyistä olen kaksi päivää pidätellyt kirjoittamisen paloa… Facebookin status lienee kertonut kaiken oleellisen. 

Mikähän voima siinä on, että lukemieni kirjojen teemat realisoituvat aina muutama päivä kirjan lukemisen jälkeen? Nyt lukuvuorossa oli Mika Aaltosen ja Titi Heikkilän kirja Tarinoiden voima – Miten yritykset hyödyntävät tarinoita? Mietin usein kirjaa lukiessa millaisia tarinoita minulta itseltäni olisi valmentajana ja yhteisön edustajana annettavissa ja miten niitä voisi rakentaa. Vaikka kirjassa oli esimerkkejä niin työ itsessään on tehtävä silti itse. Propin muoto-opin (1928) mukaan tarinoissa on mukana aina

  • sankari
  • roisto
  • hyväntekijä (lahjoittaja tai myös maaginen voima tai taito)
  • auttaja (sankarin apulainen)
  • prinsessa (ja prinsessan isä)
  • liikkeelle lähettäjä (joka saattaa sankarin matkaan)
  • väärä sankari (joka vaatii todellisen sankarin palkinnot itselleen)

Kirjaa lukiessa vertasin erheellisesti tuota toimijajoukkoa amerikkalaiseen elokuvan käsikirjoitukseen kunnes viime viikolla totesin tuon roolituksen sopivan äärettömän hyvin myös työpaikalle.  Sain siis negatiivisesta kokemuksesta täysin potentiaalisen tarinan jopa legendaksi saakka. Jos viikon puolessä välissä olen ollut maassa, turtunut ja innostuksen menettänyt, niin nyt voisin kiittää kaikesta koetusta.

Yrityksen näkökulmasta tarinoiden voima tulee juuri tehdyistä virheistä, niistä oppimisesta ja tiedon jakamisesta. Minun kohdallani luulen oppineeni ”virheeni” mutta oppiko laajempi yhteisö? En usko. Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen että olen aiemmin työskennellyt oppivassa organisaatiossa, jossa on

  1. jaettu yhteinen visio antaen vapaus saavuttaa se
  2. ei ole pelätty virheiden tekemistä
  3. syyttely unohdettu, keskitytty ratkaisemaan ongelmaa ja työstämään matkaa yhteiseen visioon 
  4. tarinoita on oikeasti kerätty ja käytetty kokemuksellisen tiedon keräämiseen ja jakamiseen.

Ilmeisesti frustraatio, epäoikeudenmukaisen kohtelun saaminen ja sivuutetuksi joutuminen saavat minussa Belbinin testin Shaperin ominaisuudet esille.  Tapahtumien jälkeen olen purkanut tilannetta ja huomannut saaneeni aikaiseksi kaksi uutta tuoteideaa ja omaan valmentajuuteeni hyvän tarinan.  Ei huono saldo varsinkin kuin uusi tuoteidea on jo moc up -vaiheessa. Suuren suuret kiitokset muuten keskiviikkoiselle lounasseuralaiselle ajatuksien solmujen avaamisesta ja suuren sivun näyttämisestä. Yritin jo käydä lainaamassa luonaalla suositeltuja kirjoja mutta menossa ovat!  

Luovuuden pohdintakin on nytkähtänyt eteenpäin. Epäonnistumisen sietäminen ja riskin ottaminen kuuluu uusien ideoiden eteenpäin viemiseen ja taas olen polulla, jossa saatan tehdä ”virheen”. Kenen mielestä se on virhe on toki eri asia. Aiemmin en ole edes ajatellut virheiden tekemisen pelkoa ainakaan oman toiminnan esteenä. Pelkäänkö nyt virheiden tekemistä? En omasta mielestäni, mutta en siedä epäoikeudenmukaisuutta ja asioiden käsittely ilman fakta perusteista ja objektiivisuuden puutetta.  

Valmistautumista seuraavaan TM7-sessioon

Kerrankin olen etukäteen valmistautunut seuraavaan TM7 sessiioon, joka käsittelee innovointia. Olen tähän mennessä saanut luettua seuraavat kirjat:

  • Ari Turunen: Ei onnistu: jälkiviisasta vastustamisen historiaa
  • Montefiore Simo Sebad: Suuret puheet jotka muuttivat maailmaa
  • Kulmala Marko: Hyvä idea ei toimi
  • Krügen Wolfgang: Tiimien vetäminen
  • Pekka Hämäläinen: Sinulla on vain yksi elämä. Anna kiireelle kenkää
  • Petteri Kilpinen: Liekeissä
  • Pamela K. Mezt: Oppimisen Tao
  • Ruohonen Sinikka ja Mäkelä-Marttinen Leena: Luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta
  • Geof Alred, Bob Garvey, Richard Smith: Mentorointi
  • Lisa L Gyr: innovative promotion that work
  • Lisa L Gyr: art of promotion

 Näistä kirjoista riittäisi paljonkin kerrottavaa mutta nyt nostan esille vain kaksi eniten ajatteluani laajentavaa kirjaa: liekeissä ja luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta. Jälkimmäisessä Meduusa-TV  on mielenkiintoinen tapaus. Sen kokemukset olivat hyvin verrattavissa Tiimiakatemian toimintaan. Liekeissä kirja avarsi hyvin ajattelua henkilökohtaisen muutoksessa auttamiseen. Jokaisella on kyky unelmoida mutta valmentajan tehtävänä on auttaa muuttamaan ne unelmat visioksi. Vision luominen on kyky, jota voi kehittää.

Mutta takaisin tulevaan TM7-sessioon ja tehtävään reflektoida oman luovuuden lähteitä!

 Itsensä tutkiminen omista luovuuden lähteistä tuntuu äärettömän epämiellyttävältä tehtävältä. Ihan kuin yrittäisi selvittää itsestään mysteeriä, johon ei välttämättä tahdo itse edes saada vastausta. Kuitenkin tähän ikään mennessä lienen käyneen läpi jo jotain mistä voisi muutkin kuin itse päätellä luovuuden lähteitä. Äärimmäisen helppoa olisi tehdä yksioikoinen listaus: perhe, harrastukset, luonto, ystävät… Joo toki ne ovat minunkin luovuuteni lähteitä mutta luulen ne silti löytyvät vielä syvemmältä tai sitten pinnalta.

 Ensimmäisenä pitäisi kai määritellä luovuus omalla kohdalla. Minulle luovuus tarkoittaa ennen kaikkia rohkeutta kokeilla omia ideoita. Minulle ideat ja vilkas mielikuvitus eivät ole ongelma, mutta niiden jakaminen ja kokeileminen on joskus haasteellista. Tunnistin oman heikkouteni, ideoiden omimisen ja hiljaisuuden, Kulmalan kirjasta niin selkeästi. Olen oppinut että vastustamisen sietäminen vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Joskus olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen ja laiska, etten jaksa jakaa ideaani, koska tiedän sen vaativan vahvaa myyntiponnistelua. Yksilönä kehityskohteeni on ideoiden myyntitaidon kehittäminen, valmentajan kehittymiskohteeni luovuuden saralla on eri.

 Pari vuotta sitten koin olevani maailman epäluovin ihminen. Työelämän tarkoituksena oli vain selviytyminen seuraavasta deadlinesta ilman mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Se tappoi kaiken halun ja tahdon tehdä asioita toisin. Kiireellä ja nopeudella on vissi ero. Pyrkimys tehdä asiat nopeasti ja tehokkaasti on eri asia kuin tehdä ne kiireessä. Ehkäpä voisi sanoa, että aika on yksi luovuuteni lähteistä. Riittävä aika jättää tilaa vapaaseen asioiden yhdistelyyn – ajatteluun ja valintoihin.

 Aikaan liittyy myös työn ja vapaa-ajan balanssi. Ajattelutyössä ei aivoja voi jättää koskemaan vain tiettyä aikaa tai paikkaa. Kuitenkin jos vapaa-aika ja työelämä ovat energioiltaan vastakkaisia, ei ainakaan minulla jää luovuudelle tilaa. Tämä ei omalta kohdaltani tarkoita kuitenkaan vapaa-ajan ja työn yhdistämistä! Minulla maksimoidakseni mielikuvitusta ne ovat erilaiset: taide, bisnes ja vapaa-ehtoinen yhteisöön vaikuttaminen.  Laaja-alainen kiinnostuminen asioista ei tuppaa rajoittamaan asiayhteyksien välisiä linkkejä ja lainalaisuuksia.

 Puhdas laiskuus ja mukavuudenhalu ovat ihan selvästi luovuuteen ruokkivia tunnetiloja. Pieni kiukustuminen byrokratiaan sekä huonon asiakaspalvelun kohtaaminen tuntuvat ruokkivan ajattelua välittömästi ideoimaan parempia ja helpompia keinoja hoitaa asiaa. Parhaimmillaan (jonkun mielestä myös pahimmillaan) tämä näkyy tavassani karttaa keittiötä. Erityisesti leivonta aiheuttaa valtavan määrä vaivaa ja työtä etsiä oikopolkuja.

 Valmentamisen myötä olen huomannut, että luovuus liittyy myös vahvasti ihmisen asenteeseen elämää kohtaan. Nöyryys ottaa oppia muilta liittyy myös luovuuteen mutta myös jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Ennen en ajatellut, että ihmisen asenne voisi niin vahvasti torpata luovuutta. Työelämän myötä törmäsin ihmiseen, joka aidosti pystyi torjumaan kaikki uudet ajatukset. Muistan pohtineeni luovuutta silloin, mutta en ajatellut sen liittyvät ylimieliseen asenteeseen niin vahvasti ennen kuin nyt monta vuotta myöhemmin. Oli helpottavaa ymmärtää asia kirjaa lukiessa, kun Ari Turunen totesi kirjassaan monesti hyvän idean kariutuneen ylimieliseen asenteeseen pitkällä historian aikajanalla. Huh, se kaikki ei siis johtunutkaan minusta.