Penguin Coach

-ajatuksia aloittelevan valmentajan elämästä Tiimiakatemialla

Tag Archives: valmentaminen

Kuuntelemisen jalotaito

Tänään oli treeneissä Rauno Korven tiimin kehäteoria käytössä. Täytyy sanoa, että yksinkertainen työkalu ja toimii erittäin hyvin keskustelun avaajana tiimiläisen asemasta ja roolista tiimissä dialogin perusteita kunnioittaen.

Kuunteleminen on tosiaankin taito ja jalo sellainen. Olen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön, jossa palautetta halutaan kovasti antaa mutta valmiutta ottaa sitä itse vastaan ei ole. Tänään kehäteoria pakotti pehmeästi ottamaan vastaan ja huomiomaan myös muiden näkemykset. Kansainvälisen tiimin kohdalla suurimman kulttuurisen eron luulen olevan juuri vertaispalautteen annon ja ottamisen kohdalla.  360 asteen palaute on käsitteenä ja ajatuksena jotenkin luontaisempi suomalaiselle kuin kansainvälisen tiimin jäsenille ja lisäksi vertaiselta saatavaa palautetta arvostetaan eri tavalla. Tähän hengenvetoon on sanottava vielä, että kv-tiimissä palaute on mentaalimallina synonyymi kritiikille vaikka tänäänkin tuli todistettua, että enemmän jokaisen tiimiläisen kohdalla tuli kannustusta ja positiivista palautetta kuin negatiivista.

Luen parhaillaan Christina Anderssonin Voittava Kierre -kirjaa. (Oikeasti luen kyllä neljää kirjaa yhtäaikaa ja riippuu ihan fiilarista mikä kirja tarttuu kotona kouraan…) Jotenkin mieleeni jäi että oppimisessakin huipputuloksiin pitää oppijan itsensä valmistustua ja tahtoa voittaa. Tuon tahdonvoiman ja voittamisen halun tartuttamisen kanssa joudun tekemään enemmän työtä kansainvälisen tiimin kohdalla. Tahtoa oppia löytyy mutta pelko muidenkin huomaavan itsessään oleva potentiaali on voimakasta. Itsensä haastaminen epämukavuusalueelle ei tietenkään aina ole mieluista vaikkakin kannattavaa.

Tekemisen meininki

Lokakuussa aloitti Ranskan Angersissa 17 tiimiyrittäjää oman taipaleensa. Viikolla 5, 25-28.1.2010, on tiimi maistanut todellista tekemisen meininkiä itse järjestämänsä Team Days -tapahtuman muodossa. Haastetta tapahtumaan toi heti kansainvälisyys, sillä osallistujia oli 45 ja he tulivat tapahtumaan 6 eri maasta. Tunnetusti ranskalaiselle englannin kielen puhuminen voi olla riemullinen haaste mutta hienosti tiimiläiset selättivät itsestään myös vieraan kielen puhumisen pelon. Tällä reissulla on tullut todistettua, että englannin kielessäkin voi radikaalisti kehittyä yhdessä yössä.  Ihan totta!

Kuuntelin tarkasti juuri aloittaneiden tiimiläisten riemullisia haasteita ja ne näyttävät olevan samat maasta huolimatta. Itsestään vastuunottaminen ei ole helppoa ja asiakkaissa käyminen on äärettömän hankalaa. Jopa muistiinpanovihkosta voi tehdä itselleen tekosyyn olla menemättä käymään asiakaskäynnillä ja herätyskellon voi nimetä itselleen pahimmaksi mahdolliseksi viholliseksi. Tuliaisvihkon ostaminen Hollannin tiimiltä oli onnistuttu tekemään mahdollisimman vaikeaksi asiakkaalle – sekin on aika tyypillinen piirre myös meillä Tiimiakatemialla.

Pettymyksiäkin matkalla tuli koettua, joista rankin on se, että ranskalainen nainen ei enää ole muodin kärjessä kulkija – valitettavasti. Katukuva on arjistunut raakasti. Housut ja musta toppatakki on normaali perusvarustu ja pahinta kaikessa – PIPO. Ranskalaiset korot ovat historiaa. Nyyh!

Ranskalaiseen meininkiin voi tutustua Gilles Levy:n, Angersin valmentaja, haastattelusta Dailymotionin sivulta.http://www.dailymotion.com/video/xc15d2_team-entrepreneur-angers-une-ecole_school

webbisivut: http://www.team-entrepreneur.eu/

Jos perheestämme löytyy vielä 3 viikkoa hukassa ollut  USB-kaapeli puhelimeen, niin laitan matkalta kuvia ja videoita blogiin.

Valmistautumista seuraavaan TM7-sessioon

Kerrankin olen etukäteen valmistautunut seuraavaan TM7 sessiioon, joka käsittelee innovointia. Olen tähän mennessä saanut luettua seuraavat kirjat:

  • Ari Turunen: Ei onnistu: jälkiviisasta vastustamisen historiaa
  • Montefiore Simo Sebad: Suuret puheet jotka muuttivat maailmaa
  • Kulmala Marko: Hyvä idea ei toimi
  • Krügen Wolfgang: Tiimien vetäminen
  • Pekka Hämäläinen: Sinulla on vain yksi elämä. Anna kiireelle kenkää
  • Petteri Kilpinen: Liekeissä
  • Pamela K. Mezt: Oppimisen Tao
  • Ruohonen Sinikka ja Mäkelä-Marttinen Leena: Luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta
  • Geof Alred, Bob Garvey, Richard Smith: Mentorointi
  • Lisa L Gyr: innovative promotion that work
  • Lisa L Gyr: art of promotion

 Näistä kirjoista riittäisi paljonkin kerrottavaa mutta nyt nostan esille vain kaksi eniten ajatteluani laajentavaa kirjaa: liekeissä ja luovuuden lumo – kokemuksia projektioppimisesta. Jälkimmäisessä Meduusa-TV  on mielenkiintoinen tapaus. Sen kokemukset olivat hyvin verrattavissa Tiimiakatemian toimintaan. Liekeissä kirja avarsi hyvin ajattelua henkilökohtaisen muutoksessa auttamiseen. Jokaisella on kyky unelmoida mutta valmentajan tehtävänä on auttaa muuttamaan ne unelmat visioksi. Vision luominen on kyky, jota voi kehittää.

Mutta takaisin tulevaan TM7-sessioon ja tehtävään reflektoida oman luovuuden lähteitä!

 Itsensä tutkiminen omista luovuuden lähteistä tuntuu äärettömän epämiellyttävältä tehtävältä. Ihan kuin yrittäisi selvittää itsestään mysteeriä, johon ei välttämättä tahdo itse edes saada vastausta. Kuitenkin tähän ikään mennessä lienen käyneen läpi jo jotain mistä voisi muutkin kuin itse päätellä luovuuden lähteitä. Äärimmäisen helppoa olisi tehdä yksioikoinen listaus: perhe, harrastukset, luonto, ystävät… Joo toki ne ovat minunkin luovuuteni lähteitä mutta luulen ne silti löytyvät vielä syvemmältä tai sitten pinnalta.

 Ensimmäisenä pitäisi kai määritellä luovuus omalla kohdalla. Minulle luovuus tarkoittaa ennen kaikkia rohkeutta kokeilla omia ideoita. Minulle ideat ja vilkas mielikuvitus eivät ole ongelma, mutta niiden jakaminen ja kokeileminen on joskus haasteellista. Tunnistin oman heikkouteni, ideoiden omimisen ja hiljaisuuden, Kulmalan kirjasta niin selkeästi. Olen oppinut että vastustamisen sietäminen vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Joskus olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen ja laiska, etten jaksa jakaa ideaani, koska tiedän sen vaativan vahvaa myyntiponnistelua. Yksilönä kehityskohteeni on ideoiden myyntitaidon kehittäminen, valmentajan kehittymiskohteeni luovuuden saralla on eri.

 Pari vuotta sitten koin olevani maailman epäluovin ihminen. Työelämän tarkoituksena oli vain selviytyminen seuraavasta deadlinesta ilman mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Se tappoi kaiken halun ja tahdon tehdä asioita toisin. Kiireellä ja nopeudella on vissi ero. Pyrkimys tehdä asiat nopeasti ja tehokkaasti on eri asia kuin tehdä ne kiireessä. Ehkäpä voisi sanoa, että aika on yksi luovuuteni lähteistä. Riittävä aika jättää tilaa vapaaseen asioiden yhdistelyyn – ajatteluun ja valintoihin.

 Aikaan liittyy myös työn ja vapaa-ajan balanssi. Ajattelutyössä ei aivoja voi jättää koskemaan vain tiettyä aikaa tai paikkaa. Kuitenkin jos vapaa-aika ja työelämä ovat energioiltaan vastakkaisia, ei ainakaan minulla jää luovuudelle tilaa. Tämä ei omalta kohdaltani tarkoita kuitenkaan vapaa-ajan ja työn yhdistämistä! Minulla maksimoidakseni mielikuvitusta ne ovat erilaiset: taide, bisnes ja vapaa-ehtoinen yhteisöön vaikuttaminen.  Laaja-alainen kiinnostuminen asioista ei tuppaa rajoittamaan asiayhteyksien välisiä linkkejä ja lainalaisuuksia.

 Puhdas laiskuus ja mukavuudenhalu ovat ihan selvästi luovuuteen ruokkivia tunnetiloja. Pieni kiukustuminen byrokratiaan sekä huonon asiakaspalvelun kohtaaminen tuntuvat ruokkivan ajattelua välittömästi ideoimaan parempia ja helpompia keinoja hoitaa asiaa. Parhaimmillaan (jonkun mielestä myös pahimmillaan) tämä näkyy tavassani karttaa keittiötä. Erityisesti leivonta aiheuttaa valtavan määrä vaivaa ja työtä etsiä oikopolkuja.

 Valmentamisen myötä olen huomannut, että luovuus liittyy myös vahvasti ihmisen asenteeseen elämää kohtaan. Nöyryys ottaa oppia muilta liittyy myös luovuuteen mutta myös jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Ennen en ajatellut, että ihmisen asenne voisi niin vahvasti torpata luovuutta. Työelämän myötä törmäsin ihmiseen, joka aidosti pystyi torjumaan kaikki uudet ajatukset. Muistan pohtineeni luovuutta silloin, mutta en ajatellut sen liittyvät ylimieliseen asenteeseen niin vahvasti ennen kuin nyt monta vuotta myöhemmin. Oli helpottavaa ymmärtää asia kirjaa lukiessa, kun Ari Turunen totesi kirjassaan monesti hyvän idean kariutuneen ylimieliseen asenteeseen pitkällä historian aikajanalla. Huh, se kaikki ei siis johtunutkaan minusta.