Sähköinen julkaiseminen tietokirjailijan näkökulmasta -raportti

Uusmediatutkija, FM Pirjo Rautiaisen (2012) tutkimuksessa Sähköinen julkaiseminen tietokirjailijan näkökulmasta tarkastellaan tietokirjailijoita sekä sisällöntuottajina että käyttäjinä. Tavoitteena on tuoda esille tietokirjailijoiden moniäänisyys. Tutkimukseen osallistui 85 tietokirjailijaa.

Tekijän luvalla referoin alla todella mielenkiintoista selvitystä. Kannattaa lukea alkuperäinen raportti (ks. lähteet) – pätkät haastatteluista ja kyselyvastauksista ovat herkullista luettavaa.

Tässä raportissa viitataan sähköisillä materiaaleilla Internetin aineistoihin (esim. pdf-muodossa olevat artikkelit, luento- ja oppimateriaalit), sähkökirjalla (e-kirjalla) kokonaisuuteen, jolla on sisällöllinen yhtenäisyys (yleensä epub-muoto).

Rautiaisen (2012) mukaan sähkökirja on vielä uusi väline tietokirjailijoille: noin puolet haastatelluista koki sähkökirjan itselleen epäsopivana tuotteena: laitteet ja formaatit sekavia, sisältö vähemmän houkuttelevaa, hinnat korkeat, tekniset ongelmat ja kotimaisten palveluiden heikko laatu karkottavat käyttäjiä. Negatiiviseen mielikuvaan vaikutti myös käyttökokemuksen puute.

Joillain aloilla, esim. luonnontieteet sähköinen aineisto on ensisijaista (painettu vanhenee nopeasti). Painettuja kirjoja pidettiin luotettavampina kuin sähköisiä materiaaleja, lisäksi niihin liitettiin seuraavia ansioita: pitkäikäisyys, jatkuvuus, perinteet, tunnistettavuus.

Suoraan sähköisiä julkaisuja ovat tehneet lähinnä oppikirjailijat ja tiedekirjoittajat. Muiden tekijöiden e-kirjaversiot on tehnyt painetun kirjan pohjalta kustantaja. Haastatteluissa ilmeni, ettei kustantajilla ole kovin suurta halukkuutta julkaista tietokirjoja e-kirjoina, koska e-kirjalle ei ole tarpeeksi ostavaa yleisöä, e-kirja syö painetun myyntiä, e-kirjan tuottaminen on teknisesti vaativampaa (taitto) ja kalliimpaa.

Sähköisten materiaalien sopimusten ongelmana on lisäksi kustantajan tekemä sähkökirjasopimus tietokirjailijan kanssa – kustantaja ei ole edes aikeissa julkaista sähkökirjaversiota. Kirjailija on kuitenkin sidottu sopimukseen. Tästä seuraa moninaisia kysymyksiä, esimerkiksi milloin voimassaoleva e-kirjasopimus päättyy (vrt. painettu kirja). Erilaisia ratkaisumalleja etsitään.

Kustantamot ovat olleet varovaisia sähkökirjan kehittämisessä. Alalle tulleita uusia toimijoita pidetään epävarmoina yhteistyökumppaneina vaikka niillä voi olla innovatiivisia toimintatapoja (taloudelliset resurssit puuttuvat). Suurin osa haastatelluista näki perinteiset kustantamot tärkeinä tulevaisuudessa, eikä niiden toiminnan uskottu murtuvan sähköisyyden myötä. Tärkeää on kustantamoiden tarjoama laadunvalvonta, tehokas työskentelykoneisto ja markkinointi. Ne tietokirjailijat, joilla on merkittävää taloudellista hyötyä julkaisuista, toivovat kustannusmallin pysyvän entisellään. Monet muut haastateltavat toivoivat alalle enemmän liikkuvuutta.

Edelleen e-kirjojen ja muiden sähköisten aineistojen hinnoittelu koetaan ongelmaksi, e-kirjojen hinnat mielletään korkeiksi, mutta kuluttajat olisi haastateltavien mukaan kasvatettava siihen, että sähköinen nettisisältö ei ole ilmaista.

Erilaisten julkaisuportaalien mahdollisuus, esim. STIK:n organisoimaa julkaisuportaalia (vrt. Ruotsin Dejavu-palvelu) sekä kannatettiin että vastustettiin. Puolesta: julkaisukanava niille kirjoille, joiden oikeudet palautuneet tai joita ei oteta kustannusohjelmiin; marginaaliset aiheet, joilla vankka mutta pieni lukijakunta. Vastaan: toiminta veisi liikaa STIK:n voimavaroja; apurahoitus vähenisi; mikä olisi portaalin kilpailukyky.

Sähköisen materiaalin läpimurrossa myös laajemmalle yleisölle koululaitoksen rooli nähtiin merkittävänä. Sähköisiin oppimateriaaleihin liittyy paljon problematiikkaa – kustantamoiden ja jakelijoiden kilpailutilanne auki, puutuu asiantuntijoita ja tutkimustietoa sähköisten oppimateriaalien köytöstä kouluissa, siis miten niitä käytetään: pedagogiset, didaktiset ja sosioemotionaaliset.

Piratismi ja tekijänoikeudet puhuttavat myös, koska sähköisyys muuttaa kopiointitapaa, muttei välttämättä lisää sitä. Osa haastateltavista näki piratismin uhkana työlleen ja toimeentulolleen, etenkin tietokirjailijat. Tekijänoikeuksien rajat ovat epäselviä esim. opettajille aina ala-asteelta yliopistotasolle. Joidenkin haastateltavien mukaan piratismi voitaisiin välttää sillä, että maksullinen palvelu on houkuttelevampi ja kätevämpi kuin laiton (esim. kirjallisuuden ‘Spotify’).

Selvityksessä tuodaan myös esille, että koululaitoksen ja kirjaston ratkaisut sähköisissä palveluissa nähdään merkittävämmiksi kuin liiketoimijoiden toimenpiteet koko alan kehittymisen kannalta Suomessa.

LÄHTEET

Rautiainen, P. 2012. Sähköinen julkaiseminen tietokirjailijan näkökulmasta. Sähköpostiviesti liitetiedostoineen (e-raportti.pdf  ja e-tiivistelmä.pdf). Sähköpostiviesti 6.9.2012. Vastaanottajana Pirjo Pohjolainen

Selvitys on julkaistu Suomen tietokirjailijat ry:n sivuilla, http://www.suomentietokirjailijat.fi/?x18668=189138

Lisätiedot:
Pirjo Rautiainen
pirjo.rautiainen@moguli.info/www.moguli.info/0505890953