Sähköturvallisuus ammatillisessa koulutuksessa

Jussi Kortesmaa, kouluttaja, SEDU aikuiskoulutus

Lähdin kirjoittamaan tätä artikkelia, koska tiedän ettei kaikilla ole riittävää tietoa tai kunnioitusta sähköturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Toivon myös, että tämä artikkeli herättää myös keskustelua ja ajatuksia toimenpiteistä sähköturvallisuuden kehittämiseksi.

Sähkön käyttö on jokapäiväistä, niin tavanomaista ja itsestään selvää, että emme huomaa olevamme täysin riippuvaisia ennen kuin tulee pitempi sähkökatko. Sähköstä tulee vasta ongelma kun sähköjärjestelmä tai -laite ei toimikkaan odotetulla tavalla. Välinpitämätön ja huolimaton sähkön käyttö aiheuttaa vaaratilanteita. Joka vuosi suomessa kuolee tai vahingoittuu ihmisiä sähkötapaturmissa. Sähkötyöt on ehdottomasti jätettävä ammattilaiselle, koska väärin asennetut sähkölaitteet voivat aiheuttaa sähköiskun, vesivahingon tai tulipalon.

Sähkötyöturvallisuus

Sähkötyöturvallisuus on Suomessa korkealla tasolla ja vakavat sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmat ovat harvinaisia, etenkin virallisten tilastojen valossa. Sähkötapaturmia ja vaaratilanteita kuitenkin sattuu ilmoitettua enemmän. Sähkötyöturvallisuus muodostuu oikeista työskentely käytännöistä, työvälineistä, suojavarusteista sekä ennen kaikkea oikeista asenteista. Sähköturvallisuutta edistämään ja sähkön käyttöä ohjaamaan on laadittu monia säädöksiä ja standardeja, joista osa koskettaa myös tavallista sähkön kuluttajaa. Sähköturvallisuutta valvova viranomainen maassamme on Turvatekniikan keskus TUKES. Sähkötyöturvallisuuden varmistaminen edellyttää selkeää vastuiden tunnistamista ja näistä vastuista huolehtimista. Suurimmat kehittämiskohteet ovat meidän kaikkien asenteissa ja tunnollisuudessa. Parhaatkaan ohjeet ja määräykset eivät auta jos niitä ei noudateta. (Sähköturvallisuuden edistämiskeskus)

 Erityisesti kiinteistöjen sähköasennuksia tekevät sähköalan ammattilaiset työskentelevät usein sellaisilla työmailla, joissa on samanaikaisesti myös muiden alojen edustajia esim. LVI ja rakennus alat. Suurin ongelma on varmasti tietämättömyys jolloin muut kuin sähköalan ammattilaiset eli ”maallikot” tekevät pieniä sähkötöitä esim. voimavirtajohdon korjaus, vaikka ne on ehdottomasti kielletty. Vaaratilanne saattaa syntyä myös jos maallikko esim. kytkee sähköt päälle tauon aikana eikä ilmoita siitä sähköasentajille. Sähkötyöturvallisuuteen liittyvä yleinen huolenaihe on myös yhteisillä työmailla lisääntyvä ulkomainen työvoima, jolloin kommunikointi heikentyy entisestään yhteisen kielen puuttumisen vuoksi.

Sähköalalla työturvallisuuden merkitys korostuu muita aloja enemmän koska sähköjärjestelmissä käytettävä jännite on ihmiselle hengenvaarallinen. Sähkövirran vaarallisuus riippuu pääasiassa kehon läpi kulkevan virran suuruudesta ja kestoajasta. Vaarallisin seuraus sähköiskusta on sydänkammiovärinä, joka on pääasiallinen syy kuolemaan johtavissa sähkötapaturmissa. Muita yleisiä fysiologisia vaikutuksia ovat lihaskouristukset, hengitysvaikeudet, tajuttomuus, sekavuus, kohonnut verenpaine sekä rytmihäiriöt eteiskammiovärinöineen. Nämä vaikutukset eivät ole kohtalokkaita vaan menevät yleensä ohi. Useiden ampeerien virroilla, jotka kestävät sekunteja, syntyy todennäköisesti syviä palovammoja tai muita vakavia sisäisiä vammoja joiden seurauksena voi olla kuolema.

Sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002 edellyttää, että töissä jotka suoritetaan sähkölaitteistossa tai niiden läheisyydessä, tulee olla riittävä määrä ensiapukoulutettuja henkilöitä, jotka osaavat antaa ensiapua sähköiskuissa ja palovammojen hoidossa. Suositeltavaa on että kaikilla sähkötöihin osallistuvilla henkilöillä on voimassa oleva ensiapukoulutus. Suositelvaa on myös, että työpaikoilla on riittävästi ensiapuohjeita ja –tauluja. (Kauppa- ja teollisuusministeriö.)

Kaikissa sähkötöissä on keskeistä sähkö- ja paloturvallisuus. Riittävän ammattitaitoiseksi tekemään itsenäisesti oman alansa sähkö- ja käyttötöitä ja valvomaan niitä katsotaan henkilö, joka on kyseisiin töihin opastettu ja jolla on Ktmp 516/96 11 § mukainen koulutus ja työkokemus. Sähköalan töiden tekeminen edellyttää alan ammattitaitovaatimusten lisäksi sitä, että työn tekijällä on ajan tasalla olevat tiedot sähkötyöturvallisuudesta. Tämä edellyttää säännöllistä kouluttautumista. Sähkötyöturvallisuuskoulutus tulee uusia enintään viiden vuoden välein. Koulutuksesta jaetaan kortti tai todistus joka tulisi olla mukana aina, että se voidaan esittää esim. työkohteesta vastaavalle henkilölle tai valvontaviranomaiselle. (Kauppa- ja teollisuusministeriö.)

Sähkötöitä suorittava yritys täytyy olla merkitty TUKESin rekisteriin ja työtä suorittavalla yrityksellä pitää olla palveluksessa sähkötöiden johtaja jolla on oltava sähköpätevyys 1 tai 2 (vanhat tunnukset A, B tai C). Sähkötöiden johtajalla on riittävä koulutus, työkokemus ja läpäisty valtakunnallinen sähkötyöturvallisuustutkinto. Sähkötöiden johtaja on vastuussa yrityksen tekemistä sähkötöistä ja on velvollinen valvomaan sähkötyöturvallisuuden toteutumista. Töiden valvonta voi olla hankalaa, koska yrityksellä voi olla useita työkohteita samanaikaisesti ja valvonnan on pakko perustua luottamukseen. Sähkötöiden johtajan on tunnistettava oma kykynsä suorittaa riittävää valvontaa, mutta aina näin ei ole vaan valvontatöitä laiminlyödään. Väärä asenne valvontaan voi aiheuttaa vaaratilanteita. (Kauppa- ja teollisuusministeriö.)

Sähköturvallisuus ammatillisessa koulutuksessa

Sähköalan ammattilaisten koulutuksessa yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä opittavista asioista on turvallisten sähköasennusten tekeminen. Opetettava asiatieto on selkeästi määritelty tutkintojen perusteissa jossa mainitaan mm. seuraavasti: “Sähkö- ja automaatioalan työskentely vaatii vastuuntuntoa ja huolellisuutta. Alan ammattilaisen on sisäistettävä sähköturvallisuus ja laatuajattelu, niin että asennukset ja laitteet toimivat turvallisesti ja luotettavasti”. (Opetushallitus.)

Keskeiset opiskelijalta vaadittavat sähköturvallisuuden tutkintojen perusteiden mukaiset osaamisvaatimukset sähköalan tutkinnoissa:

  • hallitsee työnaikaisen työ- ja sähköturvallisuuden sekä osaa tarkastaa työnsä niin, että sähköasennuksen lopputulos on turvallinen ja tarkoituksenmukainen
  • tuntee vastuunjaot edustamansa yrityksen organisaatiossa ja kantaa vastuun omalta osaltaan tekemästään sähkötyöstä
  • tuntee henkilökohtaiset suojavälineet sekä niiden käyttötarpeet ja -vaatimukse ja käyttää henkilökohtaisia suojavälineitä työssä esiintyvien työturvallisuusriskien eliminoimiseksi
  • osaa ottaa työssään huomioon työturvallisuuslain asettamat vaatimukset työn turvalliselle suorittamiselle
  • kiinnittää erityistä huomiota työkohteessa suoritettavien teline- ja tikastöiden sekä nosto- ja siirtotöiden turvallisuuteen
  • osaa ottaa huomioon työssään tuoteriskien hallinnan
  • suorittaa hyväksytysti sähköalan ammattihenkilöille tarkoitetun sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002 vaatimusten mukaisen ensiapukoulutuksen sekä suorittaa hyväksytysti SFS 6002 sähkötyöturvallisuusstandardin määrittämän yleisen sähkötyöturvallisuutta koskevan koulutuksen
  • opiskelija tuntee sähköturvallisuuteen liittyvien säädösten (Sähköturvallisuuslaki, sähköturvallisuusasetus, ministeriöiden päätökset ja asetukset), sähköturvallisuusviranomaisen (Tukes) ohjeet sekä sähkötyöturvallisuusstandardin SFS 6002 vaatimukset
  • tuntee alan keskeiset tietolähteet ja osaa etsiä niistä työhön liittyviä vaatimuksia annettujen kohdetietojen avulla. (Opetushallitus.)

Talotekniikan ammatillisessa koulutuksessa sähkötyöturvallisuuskoulutusta pitäisi mielestäni lisätä. Koulutuksien tutkinnonperusteisiin pitäisi lisätä yleistä sähkötyöturvallisuutta käsittelevä osuus, jonka sisältö tulisi olla nimenomaan maallikon näkökulmaa käsittelevä. Joillain talotekniikan aloilla ammatilliseen koulutukseen sisältyy liian laaja sähkötekniikkaa käsittelevä osio. Ongelma laajoissa sähköosioissa muilla aloilla on se, että tutkinnonperusteissa on sähköteknisesti liian vaativa sisältö jolloin oleellisin eli sähköturvallisuus jää taka-alalle ajan puutteen vuoksi. Liian laaja sähköteknisen osaamisen vaatimukset tutkinnonperusteissa esim. putkiasentajan ammattitutkinnossa aiheuttaa sen, että tekniset asiat vain opetellaan ulkoa eikä niiden todellista tarkoitusta ymmärretä.

Mielestäni myös yleisen sähkötyöturvallisuuskortti koulutuksen lisääminen tutkinnon perusteisiin pakollisena vaatimuksena on erittäin perusteltua. Lisäksi tätä edellä mainittua korttia tulisi viranomaisten vaatia myös kaikilta yleisillä rakennustyömailla työskenteleviltä henkilöiltä yleisen työturvallisuuskortin tavoin. Yhteenvetona tästä on, että tutkinnon perusteet tulisi tarkistaa ja niitä pitäisi sähköturvallisuuden kannalta joko lisätä tai järkiperäistää.

Haasteellisempi seikka sähkötöiden turvallisuuteen liittyvässä opettamisessa on iskostaa oppilaille oikeanlaista ajattelutapaa ja tinkimätöntä suhtautumista turvallisuuteen liittyvissä määräyksissä. Sähkötöissä on suuri kiusaus luistaa määräysten noudattamisesta, koska monia töitä on helpompi ja nopeampi tehdä jos joitain määräyksiä ei noudata. Määräysten laiminlyömiset tulevat myös harvoin ilmi jos mitään tapaturmaa ei satu. Opetuksessa kouluttajan on omalla käytöksellään ja toimintatavoillaan oltava esimerkkinä oikeista toimintatavoista. Lisäksi kouluttajan on oltava riittävän vaativa sähköturvallisuus asioiden opetuksessa eikä käyttää lausahduksia “Teet sitten ensikerralla määräysten mukaisesti” tai “Voi kai sen nyt noinkin tehdä kun on vain niin pieni asennus.”

Sähköasennusten turvallisuus

Pääperiaate sähkötöissä työturvallisuuden näkökulmasta on tehdä työ siten, että työkohteesta katkaistaan jännite jonka jälkeen varmistetaan tahaton jännitteen kytkeytyminen ja varmistetaan kohteen jännitteettömyys mittaamalla. Joskus asennusta pyritään nopeuttamaan tekemällä työ jännitteisenä jolloin toimitaan määräysten vastaisesti ja tapaturmariski luonnollisesti kasvaa. Aina asennuskohdetta ei kuitenkaan ole mahdollista kohtuullisella vaivalla tehdä jännitteettömäksi vaan työ on suoritettava jännitetyönä.

Jännitetöitä ei määräysten mukaan saa tehdä kuka tahansa. Jännitetöitä suorittavalla henkilöllä on oltava voimassa oleva jännitetyökoulutus ja hänen on täytettävä Ktmp 516/96 11 § asettamat kriteerit riittävän ammattitaitoisesta henkilöstä. Kuitenkin jännitetöitä tehdään luvattomasti ja tapaturmia pääsee tapahtumaan. Luvallisissa jännitetöissa omaamalla oikean asenteen, käyttämällä jännitetyökaluja, oikeita työmenetelmiä, tilapäisiä eristeaineisia suojia ja henkilökohtaisia suojaimia, jännitetyön suorittaja suojaa sekä itsensä, että ympäristönsä jännitteisessä laitteistossa tapahtuvassa työssä.  (Mäkinen, 2010.)

Sähköasennusten turvallisuutta koskeva keskeisin viranomaismääräys on kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteistojen turvallisuudesta (1193/1999). Päätös sisältää Sähkölaitteistojen olennaiset turvallisuusvaatimukset ja siinä myös kerrotaan, miten vaatimukset voidaan toteuttaa. Päätöksen olennaiset vaatimukset täyttyvät, kun sähköalan töissä noudatetaan standardia SFS 6002. Standardeista voi erikoistapauksissa poiketa vain jos etukäteen selvittää, että poikkeava ratkaisu täyttää kuitenkin päätöksen olennaiset turvallisuusvaatimukset.

Olennaiset turvallisuusvaatimukset:

  1. Ihmiset ja kotieläimet on suojattava vaaroilta, joita voi syntyä kosketettaessa sähkölaitteiston jännitteisiä osia tai jouduttaessa liian lähelle näitä osia.
  2. Ihmiset ja kotieläimet on suojattava vaaroilta vikatilanteissa, joita voi syntyä kosketeltaessa jännitteelle alttiita osia tai oltaessa sähkölaitteiston lähellä.
  3. Sähkölaitteiston rakenteen on oltava sellainen, ettei synny korkean lämpötilan tai valokaaren aiheuttamaa sähkölaitteistoon kuulumattoman aineen syttymisvaaraa.
  4. Sähkölaitteistot eivät saa käytössä aiheuttaa palovammojen vaaraa.
  5. Jännitteisissä johtimissa kulkeva ylivirta ei saa aiheuttaa vahingoittavia lämpötiloja tai sähkömekaanisia rasituksia.
  6. Sähkölaitteiston jännitteettömien johtimien ja muiden johtavien osien on kestettävä niiden kautta mahdollisesti kulkeva vikavirta.
  7. Suojalaitteiden on toimittava sellaisilla virroilla, jännitteillä ja sellaisessa ajassa, jotka takaavat riittävän turvallisuuden.
  8. Suojajärjestelmän on pysyttävä luotettavana koko laitteiston käyttöiän.
  9. Eri jännitteisten osien vika tai sähkölaitteistosta muusta syystä johtuva ylijännite ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa.
  10. Sähkölaitteiston jännitelujuuden ja eristystilan on oltava käyttöolosuhteissa esiintyviä jännitteitä vastaavan.
  11. Sähkölaitteiston rakenteen on oltava käytön ja käyttöpaikan olosuhteet kestäviä.
  12. Sähkölaitteistot on rakennettava ko. käyttöön ja olosuhteisiin tarkoitetuista osista. Osien on täytettävä rakenteita koskevat turvallisuusvaatimukset. Tarvikkeet ja komponentit on asennettava valmistajan tarkoittamalla tavalla.
  13. Sähkölaitteiston rakenteen tulee olla sellainen, että sähköalalla ammattitaidottomat voivat käsitellä ja käyttää niitä turvallisesti.
  14. Sähkölaitteiston rakenteen ja sijoituksen on oltava sellainen, että vaaroja tuntemattomat henkilöt eivät pääse helposti käsiksi jännitteisiin osiin.
  15. Sähköratalaitteistojen tai muiden erikoislaitteistojen poikkeukselliset vaaratekijät on otettava huomioon rakenteessa tai suojauksessa
  16. Lääkintätiloihin, räjähdysvaarallisiin tiloihin tai muihin poikkeuksellisia vaaratekijöitä sisältäviin tiloihin saa sijoittaa vain rakenteita, joiden rakenne ja suojaus varmistavat turvallisuuden kyseisissä tiloissa.
  17. Ilmajohtojen tms. rakenteissa on otettava tavanomaisten turvallisuutta koskevien vaatimusten lisäksi huomioon seuraavat tekijät:
    1. sääolosuhteista ja muista tekijöistä aiheutuvat lämpörasitukset, mekaaniset rasitukset ja muut vaikutukset
    2. jännitteisten rakenteiden etäisyys rakennuksista, puista ja vastaavista
    3. ihmisten liikkuminen ja liikenne
    4. samoissa pylväissä tai muuten lähellä sijaitsevien ilmajohtojen keskinäinen vaikutus
    5. ilmajohtojen pylväissä sijaitsevien muiden laitteistojen tai laitteiden vaikutus.
  18. Sähkölaitteiston eri osien on oltava keskenään yhteensopivia. Sähkölaitteisto tai sähkölaite ei saa vaarantaa toisen sähköasennuksen tai sähkölaitteen turvallisuutta.
  19. Sähkölaitteiston on oltava sellainen, että sen ja ei-sähköisten laitteistojen välillä ei synny vahingollisia vaikutuksia.
  20. Sähkölaitteiston on oltava rakenteeltaan niin selväpiirteinen, että sen käytössä ja huollossa ei synny väärinkäsityksistä johtuvia vaaratilanteita.
  21. Sähkölaitteisto on varustettava sen käyttöä ja hoitoa varten tarpeellisilla merkinnöillä ja varoituskilvillä. Suojalaitteet on ryhmiteltävä selkeästi ja tarvittaessa merkittävä niin, että virtapiirit voidaan tunnistaa. Sähkölaitteistosta on laadittava rakentamista, käyttöä ja hoitoa varten tarvittavat kaaviot ja ohjeet.
  22. Sähkölaitteiston rakenteen on oltava sellainen, että kaikki ennakoitavissa olevat tarkastus-, testaus-, huolto- tai korjaustoimenpiteet voidaan tehdä turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
  23. Sähkölaitteistossa on oltava riittävästi erotuslaitteita, jotta yksittäiset laitteet voidaan erottaa verkosta huoltoa, testausta, vian etsintää ja korjausta varten.
  24. Jos vaaran esiintyessä on tarpeen katkaista sähkön syöttö välittömästi, katkaiseva laite tai sitä ohjaava laite on sijoitettava niin, että se on helposti havaittavissa ja nopeasti käytettävissä. (Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry 2009

Lopuksi

Turvatekniikan keskus on julkaissut sähköturvallisuuden kehittäminen ja sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmat nimisen tutkimuksen, jonka päätavoitteena oli etsiä keinoja sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmien ennaltaehkäisyyn. Tutkimus toteutettiin pääosin sähköalan ammattilaisia haastattelemalla. Tutkimuksen tuloksena keskeisimmät keinot sähköalan ammattilaisten työturvallisuuden parantamiseksi olivat kiireen ja kiireen tunteen poistaminen, asenteisiin vaikuttaminen turvallisia työtapoja korostamalla sekä yrityksen sähkötyöturvallisuustason nykytilan selvittäminen. Tutkimuksen loppuraportti on julkaistu 2006 joten tietyiltä osin tutkimuksen tiedot kaipaisivat päivitystä. (Tulonen, T, Pulkkinen, H ja Nousiainen J. 2006.)

Tutkimuksessa sähköalan koulutusta pidettiin sekä hyvänä että huonona. Haastateltujen mielestä sähköalan koulutus on joiltakin osin jäljessä kehityksestä. Koulutus ei vastaa työelämän nykytarpeita. Opetus on keskittynyt liikaa teoriatietoon ja käytännön työt ovat jääneet liian vähälle. Vastavalmistunut ei ole valmis tekemään töitä itsenäisesti. Vastuu työn oppimisesta on nykyään siirtynyt liikaa kouluista työpaikoille.

Mielestäni tutkimukseen osallistuneilta on hämärtynyt muistot omista kouluajoista eikä ammatillisen koulutuksen opettajien näkökulmaa ole huomioitu. Vastaajat eivät muista, että sähköalalla on paljon teoriatietoa joka on pakko sisäistää, että voi ymmärtää todella mitä tekee. Sähköalalla työskentelee paljon sellaisia asentajia jotka osaavat tehdä asennuksia mutta eivät puutteellisen teoriaosaamisen takia ymmärrä mitä tekevät ja kun rutiinista poikkeava tilanne tulee eteen niin tutusta asennuksesta voikin tulla hengenvaarallinen.

Tutkimus on myös jyrkästi sitä mieltä, että koulutus on kehityksestä jäljessä ja tämä on opettajien vika. Osaksi tämä pitää paikkansa, mutta on kohtuuton vaatimus koululaitokselle pysyä kehityksen kärjessä koska muutokset tutkinnonperusteisiin tulevat hitaasti. Ristiriidassa keskenään on myös tutkimuksen väite työharjoittelun/käytännön töiden vähyydestä ja siitä, että vastuuta siirretään liikaa työpaikoille.

 Ratkaisu näihin ongelmiin on mielestäni yksinkertaisesti yhteistyön resurssien lisääminen työelämän ja koulujen välillä. Työelämästä voisi tulla halukkaita joksikin aikaa mukaan koulutuksiin jolloin he ymmärtäisivät paremmin koulutusjärjestelmien haasteita. Toisaalta taas opettajien olisi hyvä olla tasaisin välein työelämässä mukana, mikä edesauttaisi nykypäivän kehityksessä mukana pysymistä.

Lähteet

Kauppa- ja teollisuusministeriö. Päätös 516/96 11 §. http://www.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/19960516.  Luettu 12.12.2012.

Mäkinen, P.A. 2010. SFS 6002 käytännössä. Sähköinfo.

Opetushallitus. Tutkintojen perusteet, sähköala. http://www.oph.fi/download/111947_Sahko.pdf. Luettu 29.10.2012 .

 Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry 2009. D1 – Käsikirja rakennusten sähköasennuksista.

 Sähköturvallisuuden edistämiskeskus. www.stek.fi. Luettu 29.10.2012.

Tulonen, T, Pulkkinen, H ja Nousiainen J. 2006. Sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmien ennaltaehkäisy.  www.tukes.fi/Tiedostot/julkaisut/6_2006.pdf . Luettu 28.11.2012.

Post a Comment

Your email is never shared. Required fields are marked *

*
*