Tag Archives: aikuiskoulutus

Yli 45-vuotias aikuisopiskelija – koulutus ja työttömyys

Jaakko Marttila, kouluttaja
Sedu Aikuiskoulutus, tekniikan toimiala

Kannatan elinikäistä oppimista ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia, viime syksynä aloitin ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot työn ohella opiskellen näin yli 50-vuotiaana. Yhtenä tehtävänä opiskeluissani on artikkelin kirjoittaminen. Olen toiminut aikuiskouluttajana nyt kolme vuotta ja edellinen työkokemukseni on esimiestehtävissä. Kuin luonnostaan valitsin artikkelin aiheeksi yli 45-vuotiaat aikuisopiskelijat opiskelijana ja työntekijänä. Koulutus on kaiken ikäisille keino lisätä omaa tietämystä ja se voi olla tie varmistaa toimeentulo uuden ammatin myötä. Palaaminen opiskelijan asemaan sekä myös työelämässä aikuisopiskelija kohtaa omat haasteensa ja kasvun kohtansa. Aihetta käsitellessäni olen pyrkinyt sulkemaan pois tarkemmat opiskelusisällöt ja muut erittelyt, tuon esille ne seikat jotka synnyttävät minussa ajatuksia ja ehkä kyseenalaistamaan niitä. Pyrin artikkelissani tarkastelemaan aihetta koulutettavan, yrittäjän ja kouluttajan näkövinkkelistä.

Opiskelijavalinta aikuiskoulutukseen

Aikuiskoulutuksen kohderyhmä vaihtelee rahoittajan ollessa muun muassa. ELY-keskus, Kela, vakuutusyhtiöt tai työnantajat.  Opiskelu voi olla myös omaehtoista iltaopiskelua. Kohderyhmää voi määritellä esim. työllistymis- ja alueelliset tarpeet ja opiskelijavalintoja tehtäessä ensimmäisenä otetaan huomioon koulutuksen rahoittajan asettamat tavoitteet. Opiskelijavalinnassa pääpaino tulisi aina olla opiskelijan omassa motivaatiossa. Koulutukseen hakeutumisen taustalla voi yli 45-vuotiaan kohdalla olla pitkään jatkunut työttömyys, lomautukset tai työkyvyttömyys. Heistä usealle työllä ja työnsaannilla on suuri merkitys elämän jäsentäjänä, työ on heille perustarve ja työn kautta heidän mielestään saadaan arvostusta. Mikäli koulutukseen hakeutumisen syy on ulkopuolelta tullut painostus, on todennäköistä että koulutus yleensä keskeytyy tai työllistyminen alalle on jos ei mahdotonta niin käytännössä hyvin hankalaa.

Ammattiin soveltuvuus on tärkeä kriteeri jota määrittelee myös opiskelijavalinnan yleiset vaatimukset, koulutus, työkokemus, elämäntilanne. Onkin tärkeää opiskelijavalintoja tehtäessä huomioidaan hakijan motivaatio, aito halu koulutukseen ja sen suorittamiseen. Yhtä tärkeä asia on sopivan ammatin valinta sekä oikea elämänasenne, kiinnostus omaksua uutta ja valmius kehittään jatkuvasti osaamistaan. On pohdittava opiskelijan vahvuuksia ja mahdollisuuksia, onko olemassa rajoittavia tekijöitä jotka estäisivät alalla työllistymisen tai työssä jaksamisen? Yli 45-vuotiailla työttömillä koulutukseen hakeutumisen taustalla on usein puhdas halu työllistyä, jolloin on selvitettävä onko ala todennäköinen työllistäjä kyseiselle henkilölle. Valintojen taustalla on huomioitava myös opiskelijoiden sosiaaliset valmiudet. Opiskelijan psyykkiset ja fyysiset valmiudet tavoiteltuun ammattiin tulee löytyä tai olla löydettävissä, muussa tapauksessa opiskelijaksi ottaminen aikuiskoulutukseen on kiellettyä, eikä se palvele niin opiskelijaa kuin koulutuksen tarjoajaakaan.

Koulutuksesta

Ohjaavan koulutuksen avulla uuteen ammattiin pyrkimistä yritetään edistää. Piia Silvennoinen (2002) analysoi tutkimuksessaan ohjaavaa koulutusta, ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien elämänhallinnan näkökulmasta. Hän väittää, että ohjaavan koulutuksen suunnittelijat ja toteuttajat ovat liian optimistisia eivätkä mieti tarpeeksi sitä, miten ohjaavan koulutuksen tavoitteita, vaikutusta ja tuloksia tulisi esitellä opiskelijoille.

  • kaikki yli 45-vuotiaat suomalaiset eivät miellä koulutusta keinoksi parantaa elämänhallintaansa.
  • törmäyksiä syntyy kun ohjaavaan koulutukseen tuleva henkilö ei miellä koulutusta ratkaisuna työttömyysongelmaansa ja elämänhallintaansa, henkilöllä saattaa olla teknikon ja kampaajan koulutus takanaan
  • minäkuva, henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet, vahvuuksien löytäminen asenteella” vaatimattomuus kaunistaa” koetaan vaikeana ja itsensä kehumisena
  • ”Tartu tähän ja pelastu”, ”Olet oman onnesi seppä” -ideologiset kuvat, että menestyminen olisi kiinni vain omasta itsestään
  • ihmisiä luonnehditaan voimavaroja korostavalla tavalla silloinkin, kun olosuhteet selvästi lamauttavat heitä.
  • yhteiskunnalliset riskit, kuten työttömyys, pyritään nykyään henkilökohtaistamaan, se pyritään esittämään yksityiseksi murheeksi, yksilöllisen moraalisubjektin, oman elämänhallinnan ja yrittämisen asiaksi
  • suomalaisten identiteetti perustuu ensisijaisesti työnteolle, työelämän kehityskaaret ovat vaikuttaneet keskivertokansalaisen elämään tehden siitä aikaisempaa monimutkaisempaa ja ennalta arvaamatonta.
  • yhtenä ohjaavan koulutuksen suurena haasteena tuleekin olemaan se, miten koulutuksen sisältö ja menetelmät kohdentuvat entistä paremmin koulutettavien kokemusmaailmoiden kanssa. (Silvennoinen 2002.)

Mielestäni tämän tyyppistä ohjaava koulutus olisi suunnattava ryhmille, joilla ei ole selvää päämäärää missä ammatissa voisivat työskennellä, tai heidän tulisi oppia elämänhallintaa ja työelämä taitoja. Kun taas yli 45-vuotiaille vankan työkokemuksen mutta vähäisen koulutuksen omaaville työttömille olisi kohdistettava uusi oma koulutus, joka auttaisi omien voimavarojen ja vahvuuksien kartoittamista. Koulutuksen tulisi sisältää aktiivista työnhakua ja työnhakumenetelmiä sekä koulutus tapahtuisi tiiviissä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Tähän koulutukseen kuuluisi nykypäivän ammateissa tarvittavia korttikoulutuksia; esim. hygieniapassi, ensiapukurssi, työturvallisuus- ja tulityökortti, joiden avulla päivittää aikaisempaa ammattiosaamistaan. Tärkeää nykypäivän työnhakijalle on myös tiedostaa mitä on sisäinen yrittäjyys. Iäkkäimmät laajan kokemuksen omaavat ovat sitoutuneita työnantajalleen mutta osa tarvitsee laajempaa tietoa yrittäjyydestä, työ on kuitenkin molemmille osapuolille etu.

Koulutusta on tutkittava ja järkeistettävä siihen suuntaan että yhteiskunta ei tänä vaikean talouden aikana tuhlaa rahaa väärän tyyppisiin koulutuksiin tai kohteisiin joilla ei ole työllistymisen mahdollisuuksia. Minusta olisi keskityttävä enemmän ihmisten yksilöllisten oppimisurien kehittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Ne luovat mahdollisuuden kohdistaa työntekijät ja tekijöitä vailla oleva työ. Työttömyys on ongelmana suurimmaksi osaksi iäkkäämmillä, joilla on vähäinen koulutus ja vain kapea-alainen ammatillinen kokemus. Heille työllistymisen ehto tämän päivän hyvin koulutetussa yhteiskunnassa on saada ammatillista koulutusta joko tutkintomuotoisena tai työharjoittelun kautta.

On käyty keskustelua aikuiskoulutuksen ja nuorisoasteen koulutuksen hallintojen yhdistämisestä. Mielestäni päällekkäisiä resursseja olisi ehkä järkevää kehittää ja yhteistoimintaa lisätä, mutta onko yhdistämisessä vaaransa, poistaako se pikku hiljaa toisen koulutusmuodon. Tarvitsemme mielestäni molempia erikseen. Nuorisoasteella toimitaan opetussuunnitelmien mukaisesti ja opiskeluaika on pidempi, kun taas aikuiskoulutussektorilla kyetään toimimaan huomattavan lyhyellä varoitusajalla. Näin aikuiskoulutus pystyy vastaamaan alueellisiin ja yllättäviinkin työvoima tarpeisiin ja muutoksiin nopeasti.

Yli 45-vuotias opiskelijana

Yleinen järjestelmä vaatii opiskelijan vastuun ottamista omasta oppimisestaan ja työmarkkinakelpoisuudestaan; opettaja ei enää sanele tarkasti miten ja mitä tehdä. Opiskelussa tapahtunut muutos aikaisempaan opiskeluun nähden saattaa opiskelun alkuvaiheessa olla vaikea mieltää ennen kuin opiskelija omaksuu omatoimisen opiskelun. Tukemisessa ja kannustamisessa on otettava huomioon koulutettavan elämänkokemus. Näyttötutkintoihin tähtäävissä koulutuksissa tehdään yksilöllinen henkilökohtaistamissuunnitelma, sen perusteella määritellään valmistavan koulutuksen sisältö ja pituus. Keskeisenä seikkana henkilökohtaistamisessa on aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Huomaan että useasti iäkkäämmällä opiskelijalla on vähättelevä asenne aikaisempiin kokemuksiin jolloin onkin kannustaen ja keskustelemalla löydettävä aikaisemmin hankittu osaaminen. Mutta tietenkin on myös tuotava esille sellaiset puutteet joita opiskelija ei itsessään tunnista.

 Olen huomannut että pitkä työttömyys ja töiden hakeminen ilman tuloksia on monella vienyt itsetuntoa alas ja minäkuva on vääristynyt. Aikuisopiskelijoilla on hyvin erilaiset lähtökohdat opiskeluun, varsinkin pitkään työelämässä olleilla tai vähäisen koulutustaustan omaavilla tuentarvetta selvitellään orientaatiovaiheessa. Kokemukseni mukaan erilaisia oppimisvaikeuksia, matemaattis- tai lukihäiriöitä tai keskittymisvaikeuksia tällä ikäryhmällä ei ole sen enempää kuin muillakaan. He tarvitsevat lisäopetusta lähinnä tietotekniikan käytössä sekä perehdytystä verkko-opiskeluun ja tästä syystä enemmän ohjausta päättötyön tekemisessä. Iäkkäämmät saattavat kokea teoriaopiskelun vaikeana, pelkona heillä saattaa olla etteivät he läpäise koulutuksia, eivätkä osaa tehdä päättötyötä. Ikä toki vaikuttaa muistiin eikä kukaan voi välttyä ikääntymisen aiheuttamilta muistivaikeuksilta kokonaan. Mutta ikääntyminen tapahtuu yksilöllisesti, aktiivinen ja uusista asioista kiinnostunut elämänasenne, kuten opiskelu, hidastavat näitä iän tuomia muutoksia ja virkistävät aivotoimintaa. Yksi pelon kohde on tämän päivän oppimisessa tarvittavat tietotekniikkataidot. Tietotekniikka on kehittynyt nopeasti ja sen hallintaa tarvitaan lähes joka elämän alueella. Ikääntyneiden oppilaiden kohdalla tämän alueen osaaminen on usein heikompaa kuin nuorilla. Opiskeluun on luotava rohkaiseva ja kysymyksille avoin ilmapiiri sekä antaa enemmän henkilökohtaista ohjausta. Tietotekniikan opiskelussa tärkeää on kiireetön eteneminen ja rauhallinen ympäristö.

Olen huomannut että iäkkäämmät eivät yritäkään oppia pelkästään muistinvarassa vaan heillä on usein omat yksilölliset muistiinpanot joista ottaa tukea myöhemmin itsenäisissä suorituksissa. Tässä myös aikaisempi elämänkokemus, kyky ymmärtää ja soveltaa oppimaansa käytännössä auttavat oppimista. Iäkkäämmän opiskelijan on paneuduttava opiskelutapoihin ja – keinoihin perusteellisimmin ja löydettävä itselleen paras tapa oppia. Miten ottaa tieto vastaan sekä painaa se mieleensä helpommalla tavalla. Monella aikaisempi oppiminen on tapahtunut työpaikoilla käytännön työtä tehden, siksi he kokevat tekemällä oppiminen helpommaksi keinoksi oppia. Huomioiden tämän ikäisten lapsena saatu vaatimaton asenne omiin suorituksiinsa (”vaatimattomuus kaunistaa”, ”ruma se on joka itseään kehuu”), erittäin tärkeää opiskelussa on antaa kannustavaa ja rohkaisevaa palautetta koko koulutuksen ajan heidän onnistumisistaan – pienistäkin. Jos opiskelija tuntee olevansa huono joillain alueilla, arvelisin että sillä on ”lukitseva” vaikutus oppimiseen. Näin koetaan opiskelu pakkopullana, ajatuksella etten selviydy tästä. Tällöin opiskeluun tarttumista siirretään ja siirretään jolloin lopulta tehtävien tekoon ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa. Tukeminen ja oikea konstailematon palaute onnistumisesta antaa uskoa ja uutta energiaa selviytyä tulevista haasteista. Opettajan ei tarvitse olla kaikki tietävä, omien puutteellisuuksien ja virheidensä tunnustaminen ilman peittelyä on minusta hyve ja se luo helposti lähestyttävän ja mielipiteitä rohkaisevan ilmapiirin. Kuitenkin loppukädessä kouluttaja vastaa siitä, jos opiskelija näyttöä suorittaessaan kokee tietojensa olevan riittämättömät.

Oppimisnäkökulmasta on huomioitava myös ryhmädynamiikka ja opiskelijoiden sosiaaliset valmiudet. Olen yllättynyt kuinka helposti iäkkäämmän opiskelijan nivoutuminen ryhmään tapahtuu. Ryhmässä työskenneltäessä elämänkokemusta ja työelämän tuntemusta omaava opiskelija antaa paljon toisille, esim. nuorille. Tietenkin toisinpäinkin. Opiskelijan sosiaaliset taidot yhdessä elämänkokemuksen kanssa rikastuttavat ja helpottavat ryhmän kykyä oppia uutta. Kannustankin opiskelijavalinnoissa laajaan kokemuskirjoon, se tukee oppimista ja ryhmäkuria vertaisoppimisen kautta ja lisää kehittävää vastavuoroista ajatuksenvaihtoa oppitunneilla. Tosin tällainen ryhmä on kouluttajalle yleensä ammatillisesti erittäin haastava. Yli 45-vuotiaiden haasteena voi olla vastavuoroisuuden oppiminen ja vanhojen asenteiden poisoppiminen. Ajatuksia tulisi pystyä vaihtamaan myös itseään 20 vuotta nuorempien opiskelijoiden kanssa, antaa itselleen mahdollisuuden oppia nuorilta. Myös palautteen vastaanottaminen voi olla haasteellinen taito oppia; mikä usein vaatii myös nöyrtymisen taitoa, kykyä asettua muiden tasolle. Hankituilla sosiaalisilla taidoilla sekä ryhmätyöskentelyllä harjaantuvat myös työelämässä vaaditut alaistaidot, jotka tulee omata työharjoitteluun mentäessä.

Yli 45-vuotias työntekijänä

On myönnettävä, että ikä vaikuttaa negatiivisesti ketteryyteen ja muistiin. On huomioitava että ikääntyminen kuitenkin etenee hyvin yksilöllisesti kunkin työntekijän kohdalla. Positiivistakin ikääntymiseen liittyy, muun muassa se on kartuttanut taitoon ja elämänkokemukseen liittyviä ominaisuuksia. Muun laajan ammattiosaamisen lisäksi kokeneella työntekijällä on taitoa hahmottaa kokonaisuuksia, jonka avulla hän osaa ottaa huomioon laajempia kokonaisuuksia ja niihin vaikuttavia seikkoja. Tämä tuo mukanaan kykyä ennakoida ongelmia ja arvokkaan kokemuksen myötä heiltä löytyy ongelmanratkaisukykyä. Iäkkäämpien työntekijöiden kohdalla puhutaan hiljaisesta tiedosta, tietoa ja taitoa joita ei pysty sanoin kertomaan. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun työpaikalla vanhempi ammattilainen ja nuori no­viisi työsken­televät yhdessä tiedon välittyessä puolin ja toisin. Tätä arvokasta tietoa et saa muilta kuin kokeneilta työntekijöiltä. Ammattitaitoa ei opita koulussa teoriaa opiskelemalla vaan työtä tekemällä, niin onnistumisten kuin erehdysten kautta. Tuottavuus ei riipu työntekijöiden iästä vaan työn oikein jakamisesta. Työn suunnittelulla, ottamalla huomioon eri-ikäisten vahvuudet ja niiden hyödyntäminen, saavutetaan tuotannollistakin hyötyä. Nykyään on kehitelty joustavia työaikoja, joissain yrityksissä tarkkaa työn tekemisen alku ja lopetusaikaa ei ole määrätty, kunhan työskentelee sovitun ajan, mm. mahdollisuus valita osa-aikatyön tai vuorotteluvapaan yms.

Joillakin yli 45-vuotiailla yksi haaste työelämässä on alaistaidoissa. Itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan tottunut voi tulevassa työssään työskennellä kouluja käyneen, huomattavastikin nuoremman esimiehen alaisuudessa. Opiskelijavalinnassa huomioitavat sosiaaliset taidot ja ryhmädynamiikka auttavat näiden taitojen kehittymisessä.

Työssäoppimisella on etunsa, koulutus on edullista koska opiskellaan pääasiassa vain sitä osaamista mitä yritykseltä ja työnhakijalta puuttuu. Se on nopea tapa saada osaavaa työvoimaa. Toinen tärkeä asia työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa on se, ettei oppimista sidota tarkkaan määräaikaan, opiskelut ovat eripituisia ja aloittaa voi koska vain. Kouluttaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa työelämän ja yritysten kanssa mm. koulutuksiin kuuluvien työharjoittelujaksojen takia. Hän saa ajantasaista tietoa alueen työllistämistilanteesta ja voi ohjata opiskelijaa mahdollisuuksien mukaan kysymään työharjoittelupaikkaa yritykseen, joka kenties tarvitsee työvoimaa.

Pohdintaa työttömyydestä

Avoimien työpaikkojen pätevyysvaatimukset ovat kasvaneet todella paljon. Enää ei välttämättä riitä työkokemus ja alan peruskoulutus, yritys haluaisi palkata pitkälle koulutetun ammattiosaajan. Koulutuksen arvostus on kasvanut sitä myötä kun aina vain paremmin koulutettuja työnhakijoita on saatavilla. Ikä näyttäisi muodostavan tänä päivänä asenteellisia kielteisiä ennakkoluuloja ja ikävä kyllä, usealta iäkkäältä työttömältä tuo työelämän arvostama koulutus puuttuu. Kun he olivat nuoria, suorittavaa työtä oli tarjolla ilman koulutustakin. Ajan myötä työnrakenne on muuttunut ja tämän tyyppistä työtä on vähemmän tarjolla. Vastaavasti on syntynyt uusia ammatteja, mutta näille aloille on jo tarjolla koulutettua työvoimaa. Tänä päivänä elinikäisen oppimisen merkitys on korostunut.  Koulutustarjonta on lisääntynyt, kaiken ikäisille on tarjolla monia mahdollisuuksia, eikä kouluttautuminen ole enää taloudellisesti este.

Mielestäni ohjausjärjestelmiä tulisi kehittää ja tämän toiminnan resurssia lisätä. Syrjäytynyttä, pitkäaikaistyöttömien ryhmää olisi tutkittava tarkemmin, heidän joukossaan on varmaankin henkilöitä joilla on työllistymisen mahdollisuudet mutta oma usko itseensä on kadonnut. Jos työnhakija ei itse usko työllistyvänsä, arvelisin että tämä oma kielteinen mielipide heijastuu eikä valinta osu hänen kohdalleen. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kasvu- ja työllisyysohjelmaan sisältyy ehdotuksia pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Eteneminen mielestäni on kuitenkin aivan liian hidasta. Olisi lisättävä resursseja väestön eläköitymisen myötä vapautuvien työpaikkojen tutkimuksiin ja tiedon keräämiseen sekä saadun tiedon perusteella täsmäkouluttaa ajoissa työnantajille ammattitaitoisia työntekijöitä. Tärkeää on kasvuhakuisten yritysten löytäminen ja heidän avustaminen osaavan työvoiman saannissa. Yhä enemmän olisi kehitettävä yhteistyöllä uusia koulutushankkeita alulle, hyödyntää EU-rahoitusta niin paljon kuin mahdollista. Käytetäänkö me EU-rahoitus hyödyksi? Olisiko perustettava organisaatio jonka yksi tärkeä päämäärä on hyödyntää EU-rahoituksen mahdollisuus niin hyvin kuin se on mahdollista? Tehtävänä olisi yhteistyössä eri tahojen kanssa, etsiä käyttökohteita, hakea rahoituksia, suorittaa hakemisvaiheeseen kuuluvat toimenpiteet tai tukea ja ohjata ammattitaidollaan. On paneuduttava vaihtoehtojen etsimiseen ja tehtävä yhä laajempaan yhteistyötä TE-hallinnon, oppilaitosten, työnantaja-, yritys- ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Ovatko työttömien parissa työtä tekevät työvoimaneuvojat urautuneet ja lannistuneet ratkaisemattomien ongelmien kanssa, tarvitaanko uudistumista? Tänä päivänä TE-toimistojen toimipisteitä on lakkautettu ja yhdistelty ja muutenkin toimintaa tarkasteltu menoja karsien ja toimenpiteet ovat vieneet resursseja ja palveluja alas. Eikö nyt juuri tämän alan palveluita tulisi lisätä ja kehitettävä TE-toimistojen osaamista ja resursseja, niin tieto, neuvonta kuin ohjauspalveluissa?

 Työttömäksi jääneelle olisi heti tarjottava mahdollisimman hyvä ohjaus ja tieto, esimerkiksi mitä mahdollisia ammattitaitoa kohentavia koulutuksia on tarjolla ja ohjata aktiivisella otteella avoimiin työpaikkoihin. Mielestäni työttömiä kohtaan kohdistetaan liian vähän aktiivisia toimenpiteitä heti työttömyyden alussa, pääpainona ovat ehkä tämän hetken pitkäaikaistyöttömät.

Tukirahoituksella tulisi kohdistaa isoille yrityksille enemmän itse työpaikalla tapahtuvaa koulusta, joka sisältäisi työllistämisehdon esim. vuodeksi. Ja jos pienyritykset palkkaavat työntekijän, heille olisi saatavana esim. määräajaksi ulkopuolinen alan ammattilainen ohjaajaksi, koska työllistäminen on heille riskialttiimpaa ja heillä ei ole aikaa uuden työntekijän kouluttamiseen.

Ovatko vaihtoehtoina tulevaisuudessa verkottuneet yritykset, klusterit? Heille moniosaajia yhteishankintakoulutuksella ja näin työllistetyt työntekijät työskentelisivät koko klusterissa, kiertäisivät yritykseltä toiselle tarpeen mukaan.

Viekö ilmainen työharjoittelu työpaikkoja?

Nykyään on yrityksiä joiden yritystoimintana on työvoiman vuokraus. Työntekijä tekee työsopimuksen vuokrayrityksen kanssa mutta työntekopaikka on käyttäjäyrityksessä. Vaikkakin tämän muotoinen työllistyminen tuo työntekijälle epävarmuutta ja turvattomuutta, työn pituudesta ei ole tietoa. Mutta on huomioitava että joillekin yrityksille tämän muotoinen työvoiman vuokraus on ollut ja on yritystoiminnan elinehto tämän päivän kilpailutilanteessa. Mielestäni se palvelee molempia osapuolia ja kaikki työllisyyttä lisäävät keinot on edistystä.  Minusta muun muassa koulutuslaitosten tulisi tehdä enemmän tiivistä yhteistyötä työtä vuokraavien yritysten kanssa, heillä on ensi käden tietoa siitä mitä yritykset haluavat.

Olisiko koulutusta antavilla liikelaitoksilla mahdollisuutta laajentaa toimintaansa esim. ammattitaitoisen työvoiman vuokraustoiminnalla?

Mielenkiintoista on nähdä mitä saadaan aikaan kuntakokeiluilla, jossa viimeistään 12 kuukauden työttömyyden jälkeen työllistämisen päävastuu siirretään kunnalle tai kunnille yhteisvastuullisesti. Pakostakin mieleen tulee entä he jotka ovat olleet pitempään työttömänä, kohdistetaanko heihin tarpeeksi huomioita.

Lähteitä

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi

Silvennoinen, Piia 2002. Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät ja ohjaava koulutus. Vuoden tiedeartikkeli 2002 www.aikuiskasvatus.fi/tiedeartikkelit/Silvennoinen_Pia_2002.html. Luettu 3.9.2012.

Työllisyyskatsaus, Ennakkotiedot: helmikuu 2012. www.tem.fi/tyollisyyskatsaus ISSN 1797-3694 (pdf)