Tag Archives: ammatillinen koulutus

Sähköturvallisuus ammatillisessa koulutuksessa

Jussi Kortesmaa, kouluttaja, SEDU aikuiskoulutus

Lähdin kirjoittamaan tätä artikkelia, koska tiedän ettei kaikilla ole riittävää tietoa tai kunnioitusta sähköturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Toivon myös, että tämä artikkeli herättää myös keskustelua ja ajatuksia toimenpiteistä sähköturvallisuuden kehittämiseksi.

Sähkön käyttö on jokapäiväistä, niin tavanomaista ja itsestään selvää, että emme huomaa olevamme täysin riippuvaisia ennen kuin tulee pitempi sähkökatko. Sähköstä tulee vasta ongelma kun sähköjärjestelmä tai -laite ei toimikkaan odotetulla tavalla. Välinpitämätön ja huolimaton sähkön käyttö aiheuttaa vaaratilanteita. Joka vuosi suomessa kuolee tai vahingoittuu ihmisiä sähkötapaturmissa. Sähkötyöt on ehdottomasti jätettävä ammattilaiselle, koska väärin asennetut sähkölaitteet voivat aiheuttaa sähköiskun, vesivahingon tai tulipalon.

Sähkötyöturvallisuus

Sähkötyöturvallisuus on Suomessa korkealla tasolla ja vakavat sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmat ovat harvinaisia, etenkin virallisten tilastojen valossa. Sähkötapaturmia ja vaaratilanteita kuitenkin sattuu ilmoitettua enemmän. Sähkötyöturvallisuus muodostuu oikeista työskentely käytännöistä, työvälineistä, suojavarusteista sekä ennen kaikkea oikeista asenteista. Sähköturvallisuutta edistämään ja sähkön käyttöä ohjaamaan on laadittu monia säädöksiä ja standardeja, joista osa koskettaa myös tavallista sähkön kuluttajaa. Sähköturvallisuutta valvova viranomainen maassamme on Turvatekniikan keskus TUKES. Sähkötyöturvallisuuden varmistaminen edellyttää selkeää vastuiden tunnistamista ja näistä vastuista huolehtimista. Suurimmat kehittämiskohteet ovat meidän kaikkien asenteissa ja tunnollisuudessa. Parhaatkaan ohjeet ja määräykset eivät auta jos niitä ei noudateta. (Sähköturvallisuuden edistämiskeskus)

 Erityisesti kiinteistöjen sähköasennuksia tekevät sähköalan ammattilaiset työskentelevät usein sellaisilla työmailla, joissa on samanaikaisesti myös muiden alojen edustajia esim. LVI ja rakennus alat. Suurin ongelma on varmasti tietämättömyys jolloin muut kuin sähköalan ammattilaiset eli ”maallikot” tekevät pieniä sähkötöitä esim. voimavirtajohdon korjaus, vaikka ne on ehdottomasti kielletty. Vaaratilanne saattaa syntyä myös jos maallikko esim. kytkee sähköt päälle tauon aikana eikä ilmoita siitä sähköasentajille. Sähkötyöturvallisuuteen liittyvä yleinen huolenaihe on myös yhteisillä työmailla lisääntyvä ulkomainen työvoima, jolloin kommunikointi heikentyy entisestään yhteisen kielen puuttumisen vuoksi.

Sähköalalla työturvallisuuden merkitys korostuu muita aloja enemmän koska sähköjärjestelmissä käytettävä jännite on ihmiselle hengenvaarallinen. Sähkövirran vaarallisuus riippuu pääasiassa kehon läpi kulkevan virran suuruudesta ja kestoajasta. Vaarallisin seuraus sähköiskusta on sydänkammiovärinä, joka on pääasiallinen syy kuolemaan johtavissa sähkötapaturmissa. Muita yleisiä fysiologisia vaikutuksia ovat lihaskouristukset, hengitysvaikeudet, tajuttomuus, sekavuus, kohonnut verenpaine sekä rytmihäiriöt eteiskammiovärinöineen. Nämä vaikutukset eivät ole kohtalokkaita vaan menevät yleensä ohi. Useiden ampeerien virroilla, jotka kestävät sekunteja, syntyy todennäköisesti syviä palovammoja tai muita vakavia sisäisiä vammoja joiden seurauksena voi olla kuolema.

Sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002 edellyttää, että töissä jotka suoritetaan sähkölaitteistossa tai niiden läheisyydessä, tulee olla riittävä määrä ensiapukoulutettuja henkilöitä, jotka osaavat antaa ensiapua sähköiskuissa ja palovammojen hoidossa. Suositeltavaa on että kaikilla sähkötöihin osallistuvilla henkilöillä on voimassa oleva ensiapukoulutus. Suositelvaa on myös, että työpaikoilla on riittävästi ensiapuohjeita ja –tauluja. (Kauppa- ja teollisuusministeriö.)

Kaikissa sähkötöissä on keskeistä sähkö- ja paloturvallisuus. Riittävän ammattitaitoiseksi tekemään itsenäisesti oman alansa sähkö- ja käyttötöitä ja valvomaan niitä katsotaan henkilö, joka on kyseisiin töihin opastettu ja jolla on Ktmp 516/96 11 § mukainen koulutus ja työkokemus. Sähköalan töiden tekeminen edellyttää alan ammattitaitovaatimusten lisäksi sitä, että työn tekijällä on ajan tasalla olevat tiedot sähkötyöturvallisuudesta. Tämä edellyttää säännöllistä kouluttautumista. Sähkötyöturvallisuuskoulutus tulee uusia enintään viiden vuoden välein. Koulutuksesta jaetaan kortti tai todistus joka tulisi olla mukana aina, että se voidaan esittää esim. työkohteesta vastaavalle henkilölle tai valvontaviranomaiselle. (Kauppa- ja teollisuusministeriö.)

Sähkötöitä suorittava yritys täytyy olla merkitty TUKESin rekisteriin ja työtä suorittavalla yrityksellä pitää olla palveluksessa sähkötöiden johtaja jolla on oltava sähköpätevyys 1 tai 2 (vanhat tunnukset A, B tai C). Sähkötöiden johtajalla on riittävä koulutus, työkokemus ja läpäisty valtakunnallinen sähkötyöturvallisuustutkinto. Sähkötöiden johtaja on vastuussa yrityksen tekemistä sähkötöistä ja on velvollinen valvomaan sähkötyöturvallisuuden toteutumista. Töiden valvonta voi olla hankalaa, koska yrityksellä voi olla useita työkohteita samanaikaisesti ja valvonnan on pakko perustua luottamukseen. Sähkötöiden johtajan on tunnistettava oma kykynsä suorittaa riittävää valvontaa, mutta aina näin ei ole vaan valvontatöitä laiminlyödään. Väärä asenne valvontaan voi aiheuttaa vaaratilanteita. (Kauppa- ja teollisuusministeriö.)

Sähköturvallisuus ammatillisessa koulutuksessa

Sähköalan ammattilaisten koulutuksessa yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä opittavista asioista on turvallisten sähköasennusten tekeminen. Opetettava asiatieto on selkeästi määritelty tutkintojen perusteissa jossa mainitaan mm. seuraavasti: “Sähkö- ja automaatioalan työskentely vaatii vastuuntuntoa ja huolellisuutta. Alan ammattilaisen on sisäistettävä sähköturvallisuus ja laatuajattelu, niin että asennukset ja laitteet toimivat turvallisesti ja luotettavasti”. (Opetushallitus.)

Keskeiset opiskelijalta vaadittavat sähköturvallisuuden tutkintojen perusteiden mukaiset osaamisvaatimukset sähköalan tutkinnoissa:

  • hallitsee työnaikaisen työ- ja sähköturvallisuuden sekä osaa tarkastaa työnsä niin, että sähköasennuksen lopputulos on turvallinen ja tarkoituksenmukainen
  • tuntee vastuunjaot edustamansa yrityksen organisaatiossa ja kantaa vastuun omalta osaltaan tekemästään sähkötyöstä
  • tuntee henkilökohtaiset suojavälineet sekä niiden käyttötarpeet ja -vaatimukse ja käyttää henkilökohtaisia suojavälineitä työssä esiintyvien työturvallisuusriskien eliminoimiseksi
  • osaa ottaa työssään huomioon työturvallisuuslain asettamat vaatimukset työn turvalliselle suorittamiselle
  • kiinnittää erityistä huomiota työkohteessa suoritettavien teline- ja tikastöiden sekä nosto- ja siirtotöiden turvallisuuteen
  • osaa ottaa huomioon työssään tuoteriskien hallinnan
  • suorittaa hyväksytysti sähköalan ammattihenkilöille tarkoitetun sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002 vaatimusten mukaisen ensiapukoulutuksen sekä suorittaa hyväksytysti SFS 6002 sähkötyöturvallisuusstandardin määrittämän yleisen sähkötyöturvallisuutta koskevan koulutuksen
  • opiskelija tuntee sähköturvallisuuteen liittyvien säädösten (Sähköturvallisuuslaki, sähköturvallisuusasetus, ministeriöiden päätökset ja asetukset), sähköturvallisuusviranomaisen (Tukes) ohjeet sekä sähkötyöturvallisuusstandardin SFS 6002 vaatimukset
  • tuntee alan keskeiset tietolähteet ja osaa etsiä niistä työhön liittyviä vaatimuksia annettujen kohdetietojen avulla. (Opetushallitus.)

Talotekniikan ammatillisessa koulutuksessa sähkötyöturvallisuuskoulutusta pitäisi mielestäni lisätä. Koulutuksien tutkinnonperusteisiin pitäisi lisätä yleistä sähkötyöturvallisuutta käsittelevä osuus, jonka sisältö tulisi olla nimenomaan maallikon näkökulmaa käsittelevä. Joillain talotekniikan aloilla ammatilliseen koulutukseen sisältyy liian laaja sähkötekniikkaa käsittelevä osio. Ongelma laajoissa sähköosioissa muilla aloilla on se, että tutkinnonperusteissa on sähköteknisesti liian vaativa sisältö jolloin oleellisin eli sähköturvallisuus jää taka-alalle ajan puutteen vuoksi. Liian laaja sähköteknisen osaamisen vaatimukset tutkinnonperusteissa esim. putkiasentajan ammattitutkinnossa aiheuttaa sen, että tekniset asiat vain opetellaan ulkoa eikä niiden todellista tarkoitusta ymmärretä.

Mielestäni myös yleisen sähkötyöturvallisuuskortti koulutuksen lisääminen tutkinnon perusteisiin pakollisena vaatimuksena on erittäin perusteltua. Lisäksi tätä edellä mainittua korttia tulisi viranomaisten vaatia myös kaikilta yleisillä rakennustyömailla työskenteleviltä henkilöiltä yleisen työturvallisuuskortin tavoin. Yhteenvetona tästä on, että tutkinnon perusteet tulisi tarkistaa ja niitä pitäisi sähköturvallisuuden kannalta joko lisätä tai järkiperäistää.

Haasteellisempi seikka sähkötöiden turvallisuuteen liittyvässä opettamisessa on iskostaa oppilaille oikeanlaista ajattelutapaa ja tinkimätöntä suhtautumista turvallisuuteen liittyvissä määräyksissä. Sähkötöissä on suuri kiusaus luistaa määräysten noudattamisesta, koska monia töitä on helpompi ja nopeampi tehdä jos joitain määräyksiä ei noudata. Määräysten laiminlyömiset tulevat myös harvoin ilmi jos mitään tapaturmaa ei satu. Opetuksessa kouluttajan on omalla käytöksellään ja toimintatavoillaan oltava esimerkkinä oikeista toimintatavoista. Lisäksi kouluttajan on oltava riittävän vaativa sähköturvallisuus asioiden opetuksessa eikä käyttää lausahduksia “Teet sitten ensikerralla määräysten mukaisesti” tai “Voi kai sen nyt noinkin tehdä kun on vain niin pieni asennus.”

Sähköasennusten turvallisuus

Pääperiaate sähkötöissä työturvallisuuden näkökulmasta on tehdä työ siten, että työkohteesta katkaistaan jännite jonka jälkeen varmistetaan tahaton jännitteen kytkeytyminen ja varmistetaan kohteen jännitteettömyys mittaamalla. Joskus asennusta pyritään nopeuttamaan tekemällä työ jännitteisenä jolloin toimitaan määräysten vastaisesti ja tapaturmariski luonnollisesti kasvaa. Aina asennuskohdetta ei kuitenkaan ole mahdollista kohtuullisella vaivalla tehdä jännitteettömäksi vaan työ on suoritettava jännitetyönä.

Jännitetöitä ei määräysten mukaan saa tehdä kuka tahansa. Jännitetöitä suorittavalla henkilöllä on oltava voimassa oleva jännitetyökoulutus ja hänen on täytettävä Ktmp 516/96 11 § asettamat kriteerit riittävän ammattitaitoisesta henkilöstä. Kuitenkin jännitetöitä tehdään luvattomasti ja tapaturmia pääsee tapahtumaan. Luvallisissa jännitetöissa omaamalla oikean asenteen, käyttämällä jännitetyökaluja, oikeita työmenetelmiä, tilapäisiä eristeaineisia suojia ja henkilökohtaisia suojaimia, jännitetyön suorittaja suojaa sekä itsensä, että ympäristönsä jännitteisessä laitteistossa tapahtuvassa työssä.  (Mäkinen, 2010.)

Sähköasennusten turvallisuutta koskeva keskeisin viranomaismääräys on kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteistojen turvallisuudesta (1193/1999). Päätös sisältää Sähkölaitteistojen olennaiset turvallisuusvaatimukset ja siinä myös kerrotaan, miten vaatimukset voidaan toteuttaa. Päätöksen olennaiset vaatimukset täyttyvät, kun sähköalan töissä noudatetaan standardia SFS 6002. Standardeista voi erikoistapauksissa poiketa vain jos etukäteen selvittää, että poikkeava ratkaisu täyttää kuitenkin päätöksen olennaiset turvallisuusvaatimukset.

Olennaiset turvallisuusvaatimukset:

  1. Ihmiset ja kotieläimet on suojattava vaaroilta, joita voi syntyä kosketettaessa sähkölaitteiston jännitteisiä osia tai jouduttaessa liian lähelle näitä osia.
  2. Ihmiset ja kotieläimet on suojattava vaaroilta vikatilanteissa, joita voi syntyä kosketeltaessa jännitteelle alttiita osia tai oltaessa sähkölaitteiston lähellä.
  3. Sähkölaitteiston rakenteen on oltava sellainen, ettei synny korkean lämpötilan tai valokaaren aiheuttamaa sähkölaitteistoon kuulumattoman aineen syttymisvaaraa.
  4. Sähkölaitteistot eivät saa käytössä aiheuttaa palovammojen vaaraa.
  5. Jännitteisissä johtimissa kulkeva ylivirta ei saa aiheuttaa vahingoittavia lämpötiloja tai sähkömekaanisia rasituksia.
  6. Sähkölaitteiston jännitteettömien johtimien ja muiden johtavien osien on kestettävä niiden kautta mahdollisesti kulkeva vikavirta.
  7. Suojalaitteiden on toimittava sellaisilla virroilla, jännitteillä ja sellaisessa ajassa, jotka takaavat riittävän turvallisuuden.
  8. Suojajärjestelmän on pysyttävä luotettavana koko laitteiston käyttöiän.
  9. Eri jännitteisten osien vika tai sähkölaitteistosta muusta syystä johtuva ylijännite ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa.
  10. Sähkölaitteiston jännitelujuuden ja eristystilan on oltava käyttöolosuhteissa esiintyviä jännitteitä vastaavan.
  11. Sähkölaitteiston rakenteen on oltava käytön ja käyttöpaikan olosuhteet kestäviä.
  12. Sähkölaitteistot on rakennettava ko. käyttöön ja olosuhteisiin tarkoitetuista osista. Osien on täytettävä rakenteita koskevat turvallisuusvaatimukset. Tarvikkeet ja komponentit on asennettava valmistajan tarkoittamalla tavalla.
  13. Sähkölaitteiston rakenteen tulee olla sellainen, että sähköalalla ammattitaidottomat voivat käsitellä ja käyttää niitä turvallisesti.
  14. Sähkölaitteiston rakenteen ja sijoituksen on oltava sellainen, että vaaroja tuntemattomat henkilöt eivät pääse helposti käsiksi jännitteisiin osiin.
  15. Sähköratalaitteistojen tai muiden erikoislaitteistojen poikkeukselliset vaaratekijät on otettava huomioon rakenteessa tai suojauksessa
  16. Lääkintätiloihin, räjähdysvaarallisiin tiloihin tai muihin poikkeuksellisia vaaratekijöitä sisältäviin tiloihin saa sijoittaa vain rakenteita, joiden rakenne ja suojaus varmistavat turvallisuuden kyseisissä tiloissa.
  17. Ilmajohtojen tms. rakenteissa on otettava tavanomaisten turvallisuutta koskevien vaatimusten lisäksi huomioon seuraavat tekijät:
    1. sääolosuhteista ja muista tekijöistä aiheutuvat lämpörasitukset, mekaaniset rasitukset ja muut vaikutukset
    2. jännitteisten rakenteiden etäisyys rakennuksista, puista ja vastaavista
    3. ihmisten liikkuminen ja liikenne
    4. samoissa pylväissä tai muuten lähellä sijaitsevien ilmajohtojen keskinäinen vaikutus
    5. ilmajohtojen pylväissä sijaitsevien muiden laitteistojen tai laitteiden vaikutus.
  18. Sähkölaitteiston eri osien on oltava keskenään yhteensopivia. Sähkölaitteisto tai sähkölaite ei saa vaarantaa toisen sähköasennuksen tai sähkölaitteen turvallisuutta.
  19. Sähkölaitteiston on oltava sellainen, että sen ja ei-sähköisten laitteistojen välillä ei synny vahingollisia vaikutuksia.
  20. Sähkölaitteiston on oltava rakenteeltaan niin selväpiirteinen, että sen käytössä ja huollossa ei synny väärinkäsityksistä johtuvia vaaratilanteita.
  21. Sähkölaitteisto on varustettava sen käyttöä ja hoitoa varten tarpeellisilla merkinnöillä ja varoituskilvillä. Suojalaitteet on ryhmiteltävä selkeästi ja tarvittaessa merkittävä niin, että virtapiirit voidaan tunnistaa. Sähkölaitteistosta on laadittava rakentamista, käyttöä ja hoitoa varten tarvittavat kaaviot ja ohjeet.
  22. Sähkölaitteiston rakenteen on oltava sellainen, että kaikki ennakoitavissa olevat tarkastus-, testaus-, huolto- tai korjaustoimenpiteet voidaan tehdä turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
  23. Sähkölaitteistossa on oltava riittävästi erotuslaitteita, jotta yksittäiset laitteet voidaan erottaa verkosta huoltoa, testausta, vian etsintää ja korjausta varten.
  24. Jos vaaran esiintyessä on tarpeen katkaista sähkön syöttö välittömästi, katkaiseva laite tai sitä ohjaava laite on sijoitettava niin, että se on helposti havaittavissa ja nopeasti käytettävissä. (Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry 2009

Lopuksi

Turvatekniikan keskus on julkaissut sähköturvallisuuden kehittäminen ja sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmat nimisen tutkimuksen, jonka päätavoitteena oli etsiä keinoja sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmien ennaltaehkäisyyn. Tutkimus toteutettiin pääosin sähköalan ammattilaisia haastattelemalla. Tutkimuksen tuloksena keskeisimmät keinot sähköalan ammattilaisten työturvallisuuden parantamiseksi olivat kiireen ja kiireen tunteen poistaminen, asenteisiin vaikuttaminen turvallisia työtapoja korostamalla sekä yrityksen sähkötyöturvallisuustason nykytilan selvittäminen. Tutkimuksen loppuraportti on julkaistu 2006 joten tietyiltä osin tutkimuksen tiedot kaipaisivat päivitystä. (Tulonen, T, Pulkkinen, H ja Nousiainen J. 2006.)

Tutkimuksessa sähköalan koulutusta pidettiin sekä hyvänä että huonona. Haastateltujen mielestä sähköalan koulutus on joiltakin osin jäljessä kehityksestä. Koulutus ei vastaa työelämän nykytarpeita. Opetus on keskittynyt liikaa teoriatietoon ja käytännön työt ovat jääneet liian vähälle. Vastavalmistunut ei ole valmis tekemään töitä itsenäisesti. Vastuu työn oppimisesta on nykyään siirtynyt liikaa kouluista työpaikoille.

Mielestäni tutkimukseen osallistuneilta on hämärtynyt muistot omista kouluajoista eikä ammatillisen koulutuksen opettajien näkökulmaa ole huomioitu. Vastaajat eivät muista, että sähköalalla on paljon teoriatietoa joka on pakko sisäistää, että voi ymmärtää todella mitä tekee. Sähköalalla työskentelee paljon sellaisia asentajia jotka osaavat tehdä asennuksia mutta eivät puutteellisen teoriaosaamisen takia ymmärrä mitä tekevät ja kun rutiinista poikkeava tilanne tulee eteen niin tutusta asennuksesta voikin tulla hengenvaarallinen.

Tutkimus on myös jyrkästi sitä mieltä, että koulutus on kehityksestä jäljessä ja tämä on opettajien vika. Osaksi tämä pitää paikkansa, mutta on kohtuuton vaatimus koululaitokselle pysyä kehityksen kärjessä koska muutokset tutkinnonperusteisiin tulevat hitaasti. Ristiriidassa keskenään on myös tutkimuksen väite työharjoittelun/käytännön töiden vähyydestä ja siitä, että vastuuta siirretään liikaa työpaikoille.

 Ratkaisu näihin ongelmiin on mielestäni yksinkertaisesti yhteistyön resurssien lisääminen työelämän ja koulujen välillä. Työelämästä voisi tulla halukkaita joksikin aikaa mukaan koulutuksiin jolloin he ymmärtäisivät paremmin koulutusjärjestelmien haasteita. Toisaalta taas opettajien olisi hyvä olla tasaisin välein työelämässä mukana, mikä edesauttaisi nykypäivän kehityksessä mukana pysymistä.

Lähteet

Kauppa- ja teollisuusministeriö. Päätös 516/96 11 §. http://www.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/19960516.  Luettu 12.12.2012.

Mäkinen, P.A. 2010. SFS 6002 käytännössä. Sähköinfo.

Opetushallitus. Tutkintojen perusteet, sähköala. http://www.oph.fi/download/111947_Sahko.pdf. Luettu 29.10.2012 .

 Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry 2009. D1 – Käsikirja rakennusten sähköasennuksista.

 Sähköturvallisuuden edistämiskeskus. www.stek.fi. Luettu 29.10.2012.

Tulonen, T, Pulkkinen, H ja Nousiainen J. 2006. Sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmien ennaltaehkäisy.  www.tukes.fi/Tiedostot/julkaisut/6_2006.pdf . Luettu 28.11.2012.

Yli 45-vuotias aikuisopiskelija – koulutus ja työttömyys

Jaakko Marttila, kouluttaja
Sedu Aikuiskoulutus, tekniikan toimiala

Kannatan elinikäistä oppimista ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia, viime syksynä aloitin ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot työn ohella opiskellen näin yli 50-vuotiaana. Yhtenä tehtävänä opiskeluissani on artikkelin kirjoittaminen. Olen toiminut aikuiskouluttajana nyt kolme vuotta ja edellinen työkokemukseni on esimiestehtävissä. Kuin luonnostaan valitsin artikkelin aiheeksi yli 45-vuotiaat aikuisopiskelijat opiskelijana ja työntekijänä. Koulutus on kaiken ikäisille keino lisätä omaa tietämystä ja se voi olla tie varmistaa toimeentulo uuden ammatin myötä. Palaaminen opiskelijan asemaan sekä myös työelämässä aikuisopiskelija kohtaa omat haasteensa ja kasvun kohtansa. Aihetta käsitellessäni olen pyrkinyt sulkemaan pois tarkemmat opiskelusisällöt ja muut erittelyt, tuon esille ne seikat jotka synnyttävät minussa ajatuksia ja ehkä kyseenalaistamaan niitä. Pyrin artikkelissani tarkastelemaan aihetta koulutettavan, yrittäjän ja kouluttajan näkövinkkelistä.

Opiskelijavalinta aikuiskoulutukseen

Aikuiskoulutuksen kohderyhmä vaihtelee rahoittajan ollessa muun muassa. ELY-keskus, Kela, vakuutusyhtiöt tai työnantajat.  Opiskelu voi olla myös omaehtoista iltaopiskelua. Kohderyhmää voi määritellä esim. työllistymis- ja alueelliset tarpeet ja opiskelijavalintoja tehtäessä ensimmäisenä otetaan huomioon koulutuksen rahoittajan asettamat tavoitteet. Opiskelijavalinnassa pääpaino tulisi aina olla opiskelijan omassa motivaatiossa. Koulutukseen hakeutumisen taustalla voi yli 45-vuotiaan kohdalla olla pitkään jatkunut työttömyys, lomautukset tai työkyvyttömyys. Heistä usealle työllä ja työnsaannilla on suuri merkitys elämän jäsentäjänä, työ on heille perustarve ja työn kautta heidän mielestään saadaan arvostusta. Mikäli koulutukseen hakeutumisen syy on ulkopuolelta tullut painostus, on todennäköistä että koulutus yleensä keskeytyy tai työllistyminen alalle on jos ei mahdotonta niin käytännössä hyvin hankalaa.

Ammattiin soveltuvuus on tärkeä kriteeri jota määrittelee myös opiskelijavalinnan yleiset vaatimukset, koulutus, työkokemus, elämäntilanne. Onkin tärkeää opiskelijavalintoja tehtäessä huomioidaan hakijan motivaatio, aito halu koulutukseen ja sen suorittamiseen. Yhtä tärkeä asia on sopivan ammatin valinta sekä oikea elämänasenne, kiinnostus omaksua uutta ja valmius kehittään jatkuvasti osaamistaan. On pohdittava opiskelijan vahvuuksia ja mahdollisuuksia, onko olemassa rajoittavia tekijöitä jotka estäisivät alalla työllistymisen tai työssä jaksamisen? Yli 45-vuotiailla työttömillä koulutukseen hakeutumisen taustalla on usein puhdas halu työllistyä, jolloin on selvitettävä onko ala todennäköinen työllistäjä kyseiselle henkilölle. Valintojen taustalla on huomioitava myös opiskelijoiden sosiaaliset valmiudet. Opiskelijan psyykkiset ja fyysiset valmiudet tavoiteltuun ammattiin tulee löytyä tai olla löydettävissä, muussa tapauksessa opiskelijaksi ottaminen aikuiskoulutukseen on kiellettyä, eikä se palvele niin opiskelijaa kuin koulutuksen tarjoajaakaan.

Koulutuksesta

Ohjaavan koulutuksen avulla uuteen ammattiin pyrkimistä yritetään edistää. Piia Silvennoinen (2002) analysoi tutkimuksessaan ohjaavaa koulutusta, ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien elämänhallinnan näkökulmasta. Hän väittää, että ohjaavan koulutuksen suunnittelijat ja toteuttajat ovat liian optimistisia eivätkä mieti tarpeeksi sitä, miten ohjaavan koulutuksen tavoitteita, vaikutusta ja tuloksia tulisi esitellä opiskelijoille.

  • kaikki yli 45-vuotiaat suomalaiset eivät miellä koulutusta keinoksi parantaa elämänhallintaansa.
  • törmäyksiä syntyy kun ohjaavaan koulutukseen tuleva henkilö ei miellä koulutusta ratkaisuna työttömyysongelmaansa ja elämänhallintaansa, henkilöllä saattaa olla teknikon ja kampaajan koulutus takanaan
  • minäkuva, henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet, vahvuuksien löytäminen asenteella” vaatimattomuus kaunistaa” koetaan vaikeana ja itsensä kehumisena
  • ”Tartu tähän ja pelastu”, ”Olet oman onnesi seppä” -ideologiset kuvat, että menestyminen olisi kiinni vain omasta itsestään
  • ihmisiä luonnehditaan voimavaroja korostavalla tavalla silloinkin, kun olosuhteet selvästi lamauttavat heitä.
  • yhteiskunnalliset riskit, kuten työttömyys, pyritään nykyään henkilökohtaistamaan, se pyritään esittämään yksityiseksi murheeksi, yksilöllisen moraalisubjektin, oman elämänhallinnan ja yrittämisen asiaksi
  • suomalaisten identiteetti perustuu ensisijaisesti työnteolle, työelämän kehityskaaret ovat vaikuttaneet keskivertokansalaisen elämään tehden siitä aikaisempaa monimutkaisempaa ja ennalta arvaamatonta.
  • yhtenä ohjaavan koulutuksen suurena haasteena tuleekin olemaan se, miten koulutuksen sisältö ja menetelmät kohdentuvat entistä paremmin koulutettavien kokemusmaailmoiden kanssa. (Silvennoinen 2002.)

Mielestäni tämän tyyppistä ohjaava koulutus olisi suunnattava ryhmille, joilla ei ole selvää päämäärää missä ammatissa voisivat työskennellä, tai heidän tulisi oppia elämänhallintaa ja työelämä taitoja. Kun taas yli 45-vuotiaille vankan työkokemuksen mutta vähäisen koulutuksen omaaville työttömille olisi kohdistettava uusi oma koulutus, joka auttaisi omien voimavarojen ja vahvuuksien kartoittamista. Koulutuksen tulisi sisältää aktiivista työnhakua ja työnhakumenetelmiä sekä koulutus tapahtuisi tiiviissä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Tähän koulutukseen kuuluisi nykypäivän ammateissa tarvittavia korttikoulutuksia; esim. hygieniapassi, ensiapukurssi, työturvallisuus- ja tulityökortti, joiden avulla päivittää aikaisempaa ammattiosaamistaan. Tärkeää nykypäivän työnhakijalle on myös tiedostaa mitä on sisäinen yrittäjyys. Iäkkäimmät laajan kokemuksen omaavat ovat sitoutuneita työnantajalleen mutta osa tarvitsee laajempaa tietoa yrittäjyydestä, työ on kuitenkin molemmille osapuolille etu.

Koulutusta on tutkittava ja järkeistettävä siihen suuntaan että yhteiskunta ei tänä vaikean talouden aikana tuhlaa rahaa väärän tyyppisiin koulutuksiin tai kohteisiin joilla ei ole työllistymisen mahdollisuuksia. Minusta olisi keskityttävä enemmän ihmisten yksilöllisten oppimisurien kehittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Ne luovat mahdollisuuden kohdistaa työntekijät ja tekijöitä vailla oleva työ. Työttömyys on ongelmana suurimmaksi osaksi iäkkäämmillä, joilla on vähäinen koulutus ja vain kapea-alainen ammatillinen kokemus. Heille työllistymisen ehto tämän päivän hyvin koulutetussa yhteiskunnassa on saada ammatillista koulutusta joko tutkintomuotoisena tai työharjoittelun kautta.

On käyty keskustelua aikuiskoulutuksen ja nuorisoasteen koulutuksen hallintojen yhdistämisestä. Mielestäni päällekkäisiä resursseja olisi ehkä järkevää kehittää ja yhteistoimintaa lisätä, mutta onko yhdistämisessä vaaransa, poistaako se pikku hiljaa toisen koulutusmuodon. Tarvitsemme mielestäni molempia erikseen. Nuorisoasteella toimitaan opetussuunnitelmien mukaisesti ja opiskeluaika on pidempi, kun taas aikuiskoulutussektorilla kyetään toimimaan huomattavan lyhyellä varoitusajalla. Näin aikuiskoulutus pystyy vastaamaan alueellisiin ja yllättäviinkin työvoima tarpeisiin ja muutoksiin nopeasti.

Yli 45-vuotias opiskelijana

Yleinen järjestelmä vaatii opiskelijan vastuun ottamista omasta oppimisestaan ja työmarkkinakelpoisuudestaan; opettaja ei enää sanele tarkasti miten ja mitä tehdä. Opiskelussa tapahtunut muutos aikaisempaan opiskeluun nähden saattaa opiskelun alkuvaiheessa olla vaikea mieltää ennen kuin opiskelija omaksuu omatoimisen opiskelun. Tukemisessa ja kannustamisessa on otettava huomioon koulutettavan elämänkokemus. Näyttötutkintoihin tähtäävissä koulutuksissa tehdään yksilöllinen henkilökohtaistamissuunnitelma, sen perusteella määritellään valmistavan koulutuksen sisältö ja pituus. Keskeisenä seikkana henkilökohtaistamisessa on aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Huomaan että useasti iäkkäämmällä opiskelijalla on vähättelevä asenne aikaisempiin kokemuksiin jolloin onkin kannustaen ja keskustelemalla löydettävä aikaisemmin hankittu osaaminen. Mutta tietenkin on myös tuotava esille sellaiset puutteet joita opiskelija ei itsessään tunnista.

 Olen huomannut että pitkä työttömyys ja töiden hakeminen ilman tuloksia on monella vienyt itsetuntoa alas ja minäkuva on vääristynyt. Aikuisopiskelijoilla on hyvin erilaiset lähtökohdat opiskeluun, varsinkin pitkään työelämässä olleilla tai vähäisen koulutustaustan omaavilla tuentarvetta selvitellään orientaatiovaiheessa. Kokemukseni mukaan erilaisia oppimisvaikeuksia, matemaattis- tai lukihäiriöitä tai keskittymisvaikeuksia tällä ikäryhmällä ei ole sen enempää kuin muillakaan. He tarvitsevat lisäopetusta lähinnä tietotekniikan käytössä sekä perehdytystä verkko-opiskeluun ja tästä syystä enemmän ohjausta päättötyön tekemisessä. Iäkkäämmät saattavat kokea teoriaopiskelun vaikeana, pelkona heillä saattaa olla etteivät he läpäise koulutuksia, eivätkä osaa tehdä päättötyötä. Ikä toki vaikuttaa muistiin eikä kukaan voi välttyä ikääntymisen aiheuttamilta muistivaikeuksilta kokonaan. Mutta ikääntyminen tapahtuu yksilöllisesti, aktiivinen ja uusista asioista kiinnostunut elämänasenne, kuten opiskelu, hidastavat näitä iän tuomia muutoksia ja virkistävät aivotoimintaa. Yksi pelon kohde on tämän päivän oppimisessa tarvittavat tietotekniikkataidot. Tietotekniikka on kehittynyt nopeasti ja sen hallintaa tarvitaan lähes joka elämän alueella. Ikääntyneiden oppilaiden kohdalla tämän alueen osaaminen on usein heikompaa kuin nuorilla. Opiskeluun on luotava rohkaiseva ja kysymyksille avoin ilmapiiri sekä antaa enemmän henkilökohtaista ohjausta. Tietotekniikan opiskelussa tärkeää on kiireetön eteneminen ja rauhallinen ympäristö.

Olen huomannut että iäkkäämmät eivät yritäkään oppia pelkästään muistinvarassa vaan heillä on usein omat yksilölliset muistiinpanot joista ottaa tukea myöhemmin itsenäisissä suorituksissa. Tässä myös aikaisempi elämänkokemus, kyky ymmärtää ja soveltaa oppimaansa käytännössä auttavat oppimista. Iäkkäämmän opiskelijan on paneuduttava opiskelutapoihin ja – keinoihin perusteellisimmin ja löydettävä itselleen paras tapa oppia. Miten ottaa tieto vastaan sekä painaa se mieleensä helpommalla tavalla. Monella aikaisempi oppiminen on tapahtunut työpaikoilla käytännön työtä tehden, siksi he kokevat tekemällä oppiminen helpommaksi keinoksi oppia. Huomioiden tämän ikäisten lapsena saatu vaatimaton asenne omiin suorituksiinsa (”vaatimattomuus kaunistaa”, ”ruma se on joka itseään kehuu”), erittäin tärkeää opiskelussa on antaa kannustavaa ja rohkaisevaa palautetta koko koulutuksen ajan heidän onnistumisistaan – pienistäkin. Jos opiskelija tuntee olevansa huono joillain alueilla, arvelisin että sillä on ”lukitseva” vaikutus oppimiseen. Näin koetaan opiskelu pakkopullana, ajatuksella etten selviydy tästä. Tällöin opiskeluun tarttumista siirretään ja siirretään jolloin lopulta tehtävien tekoon ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa. Tukeminen ja oikea konstailematon palaute onnistumisesta antaa uskoa ja uutta energiaa selviytyä tulevista haasteista. Opettajan ei tarvitse olla kaikki tietävä, omien puutteellisuuksien ja virheidensä tunnustaminen ilman peittelyä on minusta hyve ja se luo helposti lähestyttävän ja mielipiteitä rohkaisevan ilmapiirin. Kuitenkin loppukädessä kouluttaja vastaa siitä, jos opiskelija näyttöä suorittaessaan kokee tietojensa olevan riittämättömät.

Oppimisnäkökulmasta on huomioitava myös ryhmädynamiikka ja opiskelijoiden sosiaaliset valmiudet. Olen yllättynyt kuinka helposti iäkkäämmän opiskelijan nivoutuminen ryhmään tapahtuu. Ryhmässä työskenneltäessä elämänkokemusta ja työelämän tuntemusta omaava opiskelija antaa paljon toisille, esim. nuorille. Tietenkin toisinpäinkin. Opiskelijan sosiaaliset taidot yhdessä elämänkokemuksen kanssa rikastuttavat ja helpottavat ryhmän kykyä oppia uutta. Kannustankin opiskelijavalinnoissa laajaan kokemuskirjoon, se tukee oppimista ja ryhmäkuria vertaisoppimisen kautta ja lisää kehittävää vastavuoroista ajatuksenvaihtoa oppitunneilla. Tosin tällainen ryhmä on kouluttajalle yleensä ammatillisesti erittäin haastava. Yli 45-vuotiaiden haasteena voi olla vastavuoroisuuden oppiminen ja vanhojen asenteiden poisoppiminen. Ajatuksia tulisi pystyä vaihtamaan myös itseään 20 vuotta nuorempien opiskelijoiden kanssa, antaa itselleen mahdollisuuden oppia nuorilta. Myös palautteen vastaanottaminen voi olla haasteellinen taito oppia; mikä usein vaatii myös nöyrtymisen taitoa, kykyä asettua muiden tasolle. Hankituilla sosiaalisilla taidoilla sekä ryhmätyöskentelyllä harjaantuvat myös työelämässä vaaditut alaistaidot, jotka tulee omata työharjoitteluun mentäessä.

Yli 45-vuotias työntekijänä

On myönnettävä, että ikä vaikuttaa negatiivisesti ketteryyteen ja muistiin. On huomioitava että ikääntyminen kuitenkin etenee hyvin yksilöllisesti kunkin työntekijän kohdalla. Positiivistakin ikääntymiseen liittyy, muun muassa se on kartuttanut taitoon ja elämänkokemukseen liittyviä ominaisuuksia. Muun laajan ammattiosaamisen lisäksi kokeneella työntekijällä on taitoa hahmottaa kokonaisuuksia, jonka avulla hän osaa ottaa huomioon laajempia kokonaisuuksia ja niihin vaikuttavia seikkoja. Tämä tuo mukanaan kykyä ennakoida ongelmia ja arvokkaan kokemuksen myötä heiltä löytyy ongelmanratkaisukykyä. Iäkkäämpien työntekijöiden kohdalla puhutaan hiljaisesta tiedosta, tietoa ja taitoa joita ei pysty sanoin kertomaan. Hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun työpaikalla vanhempi ammattilainen ja nuori no­viisi työsken­televät yhdessä tiedon välittyessä puolin ja toisin. Tätä arvokasta tietoa et saa muilta kuin kokeneilta työntekijöiltä. Ammattitaitoa ei opita koulussa teoriaa opiskelemalla vaan työtä tekemällä, niin onnistumisten kuin erehdysten kautta. Tuottavuus ei riipu työntekijöiden iästä vaan työn oikein jakamisesta. Työn suunnittelulla, ottamalla huomioon eri-ikäisten vahvuudet ja niiden hyödyntäminen, saavutetaan tuotannollistakin hyötyä. Nykyään on kehitelty joustavia työaikoja, joissain yrityksissä tarkkaa työn tekemisen alku ja lopetusaikaa ei ole määrätty, kunhan työskentelee sovitun ajan, mm. mahdollisuus valita osa-aikatyön tai vuorotteluvapaan yms.

Joillakin yli 45-vuotiailla yksi haaste työelämässä on alaistaidoissa. Itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan tottunut voi tulevassa työssään työskennellä kouluja käyneen, huomattavastikin nuoremman esimiehen alaisuudessa. Opiskelijavalinnassa huomioitavat sosiaaliset taidot ja ryhmädynamiikka auttavat näiden taitojen kehittymisessä.

Työssäoppimisella on etunsa, koulutus on edullista koska opiskellaan pääasiassa vain sitä osaamista mitä yritykseltä ja työnhakijalta puuttuu. Se on nopea tapa saada osaavaa työvoimaa. Toinen tärkeä asia työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa on se, ettei oppimista sidota tarkkaan määräaikaan, opiskelut ovat eripituisia ja aloittaa voi koska vain. Kouluttaja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa työelämän ja yritysten kanssa mm. koulutuksiin kuuluvien työharjoittelujaksojen takia. Hän saa ajantasaista tietoa alueen työllistämistilanteesta ja voi ohjata opiskelijaa mahdollisuuksien mukaan kysymään työharjoittelupaikkaa yritykseen, joka kenties tarvitsee työvoimaa.

Pohdintaa työttömyydestä

Avoimien työpaikkojen pätevyysvaatimukset ovat kasvaneet todella paljon. Enää ei välttämättä riitä työkokemus ja alan peruskoulutus, yritys haluaisi palkata pitkälle koulutetun ammattiosaajan. Koulutuksen arvostus on kasvanut sitä myötä kun aina vain paremmin koulutettuja työnhakijoita on saatavilla. Ikä näyttäisi muodostavan tänä päivänä asenteellisia kielteisiä ennakkoluuloja ja ikävä kyllä, usealta iäkkäältä työttömältä tuo työelämän arvostama koulutus puuttuu. Kun he olivat nuoria, suorittavaa työtä oli tarjolla ilman koulutustakin. Ajan myötä työnrakenne on muuttunut ja tämän tyyppistä työtä on vähemmän tarjolla. Vastaavasti on syntynyt uusia ammatteja, mutta näille aloille on jo tarjolla koulutettua työvoimaa. Tänä päivänä elinikäisen oppimisen merkitys on korostunut.  Koulutustarjonta on lisääntynyt, kaiken ikäisille on tarjolla monia mahdollisuuksia, eikä kouluttautuminen ole enää taloudellisesti este.

Mielestäni ohjausjärjestelmiä tulisi kehittää ja tämän toiminnan resurssia lisätä. Syrjäytynyttä, pitkäaikaistyöttömien ryhmää olisi tutkittava tarkemmin, heidän joukossaan on varmaankin henkilöitä joilla on työllistymisen mahdollisuudet mutta oma usko itseensä on kadonnut. Jos työnhakija ei itse usko työllistyvänsä, arvelisin että tämä oma kielteinen mielipide heijastuu eikä valinta osu hänen kohdalleen. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kasvu- ja työllisyysohjelmaan sisältyy ehdotuksia pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Eteneminen mielestäni on kuitenkin aivan liian hidasta. Olisi lisättävä resursseja väestön eläköitymisen myötä vapautuvien työpaikkojen tutkimuksiin ja tiedon keräämiseen sekä saadun tiedon perusteella täsmäkouluttaa ajoissa työnantajille ammattitaitoisia työntekijöitä. Tärkeää on kasvuhakuisten yritysten löytäminen ja heidän avustaminen osaavan työvoiman saannissa. Yhä enemmän olisi kehitettävä yhteistyöllä uusia koulutushankkeita alulle, hyödyntää EU-rahoitusta niin paljon kuin mahdollista. Käytetäänkö me EU-rahoitus hyödyksi? Olisiko perustettava organisaatio jonka yksi tärkeä päämäärä on hyödyntää EU-rahoituksen mahdollisuus niin hyvin kuin se on mahdollista? Tehtävänä olisi yhteistyössä eri tahojen kanssa, etsiä käyttökohteita, hakea rahoituksia, suorittaa hakemisvaiheeseen kuuluvat toimenpiteet tai tukea ja ohjata ammattitaidollaan. On paneuduttava vaihtoehtojen etsimiseen ja tehtävä yhä laajempaan yhteistyötä TE-hallinnon, oppilaitosten, työnantaja-, yritys- ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Ovatko työttömien parissa työtä tekevät työvoimaneuvojat urautuneet ja lannistuneet ratkaisemattomien ongelmien kanssa, tarvitaanko uudistumista? Tänä päivänä TE-toimistojen toimipisteitä on lakkautettu ja yhdistelty ja muutenkin toimintaa tarkasteltu menoja karsien ja toimenpiteet ovat vieneet resursseja ja palveluja alas. Eikö nyt juuri tämän alan palveluita tulisi lisätä ja kehitettävä TE-toimistojen osaamista ja resursseja, niin tieto, neuvonta kuin ohjauspalveluissa?

 Työttömäksi jääneelle olisi heti tarjottava mahdollisimman hyvä ohjaus ja tieto, esimerkiksi mitä mahdollisia ammattitaitoa kohentavia koulutuksia on tarjolla ja ohjata aktiivisella otteella avoimiin työpaikkoihin. Mielestäni työttömiä kohtaan kohdistetaan liian vähän aktiivisia toimenpiteitä heti työttömyyden alussa, pääpainona ovat ehkä tämän hetken pitkäaikaistyöttömät.

Tukirahoituksella tulisi kohdistaa isoille yrityksille enemmän itse työpaikalla tapahtuvaa koulusta, joka sisältäisi työllistämisehdon esim. vuodeksi. Ja jos pienyritykset palkkaavat työntekijän, heille olisi saatavana esim. määräajaksi ulkopuolinen alan ammattilainen ohjaajaksi, koska työllistäminen on heille riskialttiimpaa ja heillä ei ole aikaa uuden työntekijän kouluttamiseen.

Ovatko vaihtoehtoina tulevaisuudessa verkottuneet yritykset, klusterit? Heille moniosaajia yhteishankintakoulutuksella ja näin työllistetyt työntekijät työskentelisivät koko klusterissa, kiertäisivät yritykseltä toiselle tarpeen mukaan.

Viekö ilmainen työharjoittelu työpaikkoja?

Nykyään on yrityksiä joiden yritystoimintana on työvoiman vuokraus. Työntekijä tekee työsopimuksen vuokrayrityksen kanssa mutta työntekopaikka on käyttäjäyrityksessä. Vaikkakin tämän muotoinen työllistyminen tuo työntekijälle epävarmuutta ja turvattomuutta, työn pituudesta ei ole tietoa. Mutta on huomioitava että joillekin yrityksille tämän muotoinen työvoiman vuokraus on ollut ja on yritystoiminnan elinehto tämän päivän kilpailutilanteessa. Mielestäni se palvelee molempia osapuolia ja kaikki työllisyyttä lisäävät keinot on edistystä.  Minusta muun muassa koulutuslaitosten tulisi tehdä enemmän tiivistä yhteistyötä työtä vuokraavien yritysten kanssa, heillä on ensi käden tietoa siitä mitä yritykset haluavat.

Olisiko koulutusta antavilla liikelaitoksilla mahdollisuutta laajentaa toimintaansa esim. ammattitaitoisen työvoiman vuokraustoiminnalla?

Mielenkiintoista on nähdä mitä saadaan aikaan kuntakokeiluilla, jossa viimeistään 12 kuukauden työttömyyden jälkeen työllistämisen päävastuu siirretään kunnalle tai kunnille yhteisvastuullisesti. Pakostakin mieleen tulee entä he jotka ovat olleet pitempään työttömänä, kohdistetaanko heihin tarpeeksi huomioita.

Lähteitä

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/okm01.pdf?lang=fi

Silvennoinen, Piia 2002. Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät ja ohjaava koulutus. Vuoden tiedeartikkeli 2002 www.aikuiskasvatus.fi/tiedeartikkelit/Silvennoinen_Pia_2002.html. Luettu 3.9.2012.

Työllisyyskatsaus, Ennakkotiedot: helmikuu 2012. www.tem.fi/tyollisyyskatsaus ISSN 1797-3694 (pdf)

Englanninkielinen koulutus SEDU:n nuorisopuolella

Juha Rikala

Johdanto

Artikkelissani käsittelen Koulutuskeskus SEDU:n järjestämää englanninkielistä sähköasentajan koulutusta, englanninkieliseltä nimeltään: Electrical Engineering and Automation Technology Study Programme. Selitän koulutustarpeen tavoitteet ja tarpeet, sekä motiivin, miksi koulutus on toteutettu. Lisäksi kerron eri kulttuuritaustojen vaikutuksista koulutukseen, oppimiseen ja ymmärtämiseen. Aineiston kokoamiseksi haastattelin koulutuksessa mukanaolevia opettajia ja heidän käsityksiään ja tuntemuksiaan
englanninkielisen opetusryhmän ohjaamisesta.

Englanninkielinen opetus nuorisopuolella

Opiskelijahaku

Englanninkielinen sähköasentajan koulutukseen haku, tapahtui yhteishaun yhteydessä vuoden 2010 keväällä. Hakukriteereinä olivat: koulutustarve, koulutushalukkuus, suomen- ja englanninkielen taito, sekä ammatillinen soveltuvuus (värinäkö). Kielitaitovaatimus on hieman liukuva, useimmat äidinkieleltään suomalaiset  osaavat suhteellisen hyvin englantia, mutta äidinkieleltään ei suomalaiset eivät välttämättä hallitse kuin välttävästi, niin suomea, kuin englantiakaan. Kielivalinnoissa pyrittiin katsomaan tulevaisuuteen, Suomessa oloaikana hankittu kielitaito ja sen kehittyminen. Perustaso löytyy ja opiskelun edetessä kielitaito kasvaa, jolloin opiskelu edellytykset parantuvat.

Tavoiteopiskelijamääräksi asetettiin kymmenen. Hakupaperien ja haastattelujen tuloksena koulutus aloitettiin vuoden 2010 syyslukukaudella, kahdentoista opiskelijan voimin. Nyt toisen lukukauden opiskelijamääräksi
on vakiintunut kymmenen opiskelijaa  eli alkuperäinen tavoite opiskelijamäärästä on toteutunut.

Koulutusmalli

Englanninkielinen koulutus noudattaa suomenkielistä opetussuunnitelman tavoitteita, tutkintonimikkeet ovat englanninkielisiä. Alustavasti on sovittu, että koulutus aloitetaan joka toinen vuosi eli keväänä 2012 yhteishaussa englanninkielinen koulutus oli yhtenä hakuvaihtoehtona. Koulutusmallina käytetään niin sanottuna 50/50 mallilla, eli koulutuksesta vähintään 50 % tapahtuu englanninkielellä.

Opetuksen selvyyden vuoksi opiskelijoiden on kuitenkin osattava suomenkieltä, koska kaikkien termien ymmärrettävä kääntäminen englanniksi ei aina toimi, varsinkin kun käsitellään sähkötyöturvallisuuteen liittyviä säädöksiä ja ohjeita. Niitä ei ole käännetty Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes) englanniksi. Tähänastinen tarve on ollut ylläpitää suomalaisen sähköasentajakunnan sähkötyöturvallisuutta, jolloin käännöstarve on lähinnä toiseen kotimaiseen, ruotsinkieleen.

Opettajien kielitaito

Koulutusluvan saaminen englanninkieliseen koulutukseen aiheutti suuren tietojenpäivitystarpeen. Opettajien kielitaitoa piti kohentaa ja opetusmateriaalia piti pystyä kääntämään suomenkielestä englanninkieleen. Tähän tarpeeseen saatiin apua Koulutuskeskus SEDU:n aikuiskoulutuskeskuksesta. Saimme sieltä äidinkieleltään englantilaisen opettajan, Julian Dawen, jonka ohjauksessa harjoittelimme aluksi puhumista ja ääntämistä. Koulutuksen edetessä opetusmateriaalin kääntäminen sai pääpainon. Opettajat keräsivät suomenkielisen opetusaineiston, joka käännettiin Julianin ohjeitten ja neuvojen avustuksella englanniksi. Lisäkoulutus oli todella onnistunut, kaikkien uskallus käyttää englantia, puhekielenä lisääntyi. Kirjoitetun tiedon synnyttäminen ja lukeminen kehittyi ja ajatusmaailma ”englantilaistui”. Ainut suurempi ongelma oli aika. Kun koulutuslupa saatiin hieman yllättäen 2009 kevään aikana, jäi vain vuosi aikaa kohentaa ja kehittää taitojaan. Muun opetuksen ohessa, tällainen vaatii hirveästi omaa aikaa ja panostusta.

Opetusmateriaali

Opetusmateriaalin kunkin opintokokonaisuuden osalta opettaja kokosi itse. Enin osa oli suomenkieliseen aineistoon perustuvaa, käännettyä aineistoa, jonka aihetta pitävä opettaja kokosi oman pedagogisen näkemyksen mukaiseksi.Suurinta päänvaivaa aiheutti kirjallisuus, oppikirjoja kun ei ole valmiina, ne jouduttiin ”itse tekemään”. Kirjallisuusongelmaa pyrittiin ratkaisemaan kääntämällä suomenkielisestä oppikirjasta aihealueiden itse koottu tiivistelmä englanniksi. Käännöksiä pyritään päivittämään opetustilanteessa tulleiden tarpeiden ja ongelmien mukaan, mieluummin heti, tilanteen ollessa ”päällä”. Jonkin verran englanninkielistä sähköalan peruskirjallisuutta löytyy kirjastosta, mutta se ei välttämättä käy suoraan oppikirjaksi, asioita joutuu selittämään syvällisemmin, sekä yksinkertaistamaan tekstejä ja lisäämään esimerkkejä.

Esimerkki opetusmateriaalista

Omaehtoisen koulutuksen ohessa ja sen avulla (ylempi AMK -tutkinto) muun muassa Jani Saarimaa kokosi itselleen opetusaineiston. Hänen Tampereen ammattikorkeakoululle tekemänsä opinnäytetyön aihe käsitteli sähkötekniikan perusteet osiota, aihealueena on englanninkielisen sähkötekniikan tasa- ja vaihtosähkön perusteiden teoria, opetusmateriaali on nimeltään: Englanninkielinen sähkötekniikan opetusmoniste (Saarimaa 2011).

Opetusmateriaalin kokoamisperusteena oli havainnollisuus, erilaiset oppijat ja oppimistyylit sekä monikulttuurisuus huomioon ottaen. Opintomoniste ja sen esimerkit ja malli on pyritty koostamaan niin, että ne kävisivät mahdollisimman hyvin auditiiviselle (kuulo), visuaaliselle (näkö) ja kinesteettiselle (käsin, tuntemalla) oppijalle. Opiskeltavia asioita on pyritty havainnollistamaan selventävillä piirroksilla ja esimerkki laskutehtävillä. Pienryhmässä on paremmat mahdollisuudet käyttää eri oppimistyylien vaatimia, havainnollisia oppimistapoja ja malleja (Saarimaa 2011).

Opetusmateriaalissa on esimerkkejä erilaisille oppijoille luoduista oppimismalleista. Auditiiviselle oppijalle luodussa mallissa kerrotaan miten jännite mitataan yleismittarilla akusta. Aiheesta on selvä, lyhyt ja ytimekäs englanninkielinen teksti, miten mittauksissa toimitaan. Visuaalisille oppijoille, materiaali perustuu selventäviin kuviin, pyrkien aktivoimaan opiskelijoiden mielenkiintoa opiskeltaviin asioihin. Kinesteettiselle opiskelijalle pyritään saamaan opiskeltava asia ”käsiin”, että hän saa kosketella ja tunnustella, sekä tutkia rakennetta, samalla näköaistilla löydetään värit ja niiden säännöt. Varsinainen englanninkielinen materiaali käsittelee sähköasentajan perustietoa sähköstä ja sen ominaisuuksista, mitä tasa- ja vaihtosähkö on ja miten ja mistä ne syntyvät, miten ne vaikuttvat ja miten niitä lasketaan. Miten sähköisiä komponentteja kytketään sarjaan ja rinnan ja mikä vaikutus kytkennöillä on sähköisen piirin ominaisuuksiin. Miten erilaisten kytkentöjen sähköisiä ominaisuuksia käsitellään matemaattisesti ja miten niitä lasketaan (Saarimaa 2011).

Koulutustarve

SEDU koulutustarjonta

Koulutuskeskus SEDU on laaja alainen oppilaitos, nuorisoasteen koulutuksesta aikuiskoulutuksen kautta ammattikorkeakouluun. Työkokemuksen ja peruskoulutuksen omaaville, aikuiskoulutus järjestää monitasoisia koulutuksia myös englanniksi. Ammattikorkeakoulussa on vaihtoehtona kokonaisia opintolinjoja englanniksi. Lisäksi on mahdollisuus opiskelijavaihtoon Saksaan, jolloin valmistuva opiskelija saa kahdenlaiset päättötodistukset, suomenkielisen ja englanninkielisen insinööritodistuksen (kansainvälinen tutkinto). Ammatillisessa koulutuksessa englanninkielinen sähköasentajan koulutus on ”uudisraivaaja” SEDU Seinäjoen toimipisteellä. Vastaavaakoulutusmuotoa ei ole aikaisemmin maakunnassa tarjottu. Lapualla (yhdistyi SEDU:n vuodenvaihteessa 2010) on ollut, lähinnä venäläisiin ja virolaisiin liittyvää koulutusta aikaisemmin, mutta varsinaista peruskoulutuskokonaisuutta ei ole aikaisemmin tässä muodossa käytetty.

Koulutusmotiivi

Koulutustarve on lähtöisin maakunnasta, alueella on runsaasti teknisiin aloihin liittyvää vientiteollisuutta, jonka työtekijätarve on tähän asti ollut pääsääntöisesti insinööritason osaajiin. Kuitenkin aina on ollut tarvetta perustason työtekijäosaamiseen. Tähän asti yritykset itse ovat kouluttaneet työntekijöitään ulkomaankomennuksien vaatimusten mukaiseksi. Yrityksen voimavaroista riippuen, tämä on ollut kuitenkin suhteellisen kallis tie, perustason ulkomaankomennukselle pystyviä asentajia kun ei ”kortistosta” heti löydy. Koulutustoivomus onkin esitetty yrityksiltä ammatillista koulutusta järjestävälle taholle, nimenomaan sähköasentajan koulutuksena. Koska se on koulutuslinjoista teknisesti monipuolisin ja käy siten myös muuntokoulutuksena muiden alojen täydennyskoulutukseksi.

Koulutuksen käynnistäminen

Pelkkä koulutuslupa ei riitä opetusryhmän perustamiseen ja koulutuksen aloittamiseen, jo pelkästään tilojen järjestäminen opetuksen mahdollistamiseksi teetti ”ympyrä” työmaan. Onneksi ryhmä on pieni (10-12 opiskelijaa), joten pystyimme raivaamaan eräästä elektroniikan testilaboratoriosta juuri ja juuri, pienryhmälle riittävän tilan. Sivuhuomautuksena voisi kertoa, että oli vuosien varrella kerääntynyt hirmuinen kasa hyvää, mutta nykyopetukseen tarpeetonta ja tilaa vievää roinaa, jota kukaan ei ollut malttanut heittää pois. Tämä tietenkin aiheutti ”lumipalloefektin” myös ko. siiven muut luokat oli ”siivottava” ylimääräisestä rojusta, toimintoja kun jouduttiin tämän laboratorioluokan osalta siirtämään muualle.

Lukujärjestyksen suunnitteleminen aiheutti toisen suuren päänvaivan. Sähköosastolla on ollut usean vuoden ajan tilaongelma, jota uusi ryhmä lisäsi. Opiskeluryhmiä on tällä hetkellä 13, englanninkielinen koulutus mukaan lukien. Varsinaisia, jollakin lailla luokkatiloiksi luettavia (myös työsalit) on kuitenkin vain kymmenen. Koska mitään luokkaa ei voi laittaa ensimmäisellä jaksolla työssäoppimaan, eli kaikki 13 ovat koululla, jouduimme sovittelemaan opintokokonaisuuksien pitojärjestyksiä todella luovasti. Tämän tilaongelman vuoksi, olen itse joutunut pitämään jo neljän  lukukauden aikana, ensimmäisen jakson (6 viikkoa) päärakennuksen neuvottelusiivessä, joka ei todellakaan ole mikään luokkahuone. Selvitty on, varsinkin kun sain sinne viime syksynä jopa tussitaulun.

Uuden opetussuunnitelman käyttöönotto lisäsi vielä päällekkäisyyksiä. Meillä on viisi ensimmäisen vuoden opiskelijaryhmää, jota tarvitsevat asennusharjoitusmahdollisuuden työsalissa (sähkö A, Sähkö B, Automaatio-, ICT -asentaja ja englanninkielinen ryhmä). Pakolliseen tutkinnonosaan kuuluu 10 opintoviikkoa, sähköasennustekniikan perusteet, eli asennusharjoituksia. Lukuvuoden opintoviikkomäärä on kuutena jaksona, kuusi opintoviikkoa yhteensä 36 opintoviikkoa (tiivistämällä saa jaksoon mahtumaan kahdeksan opintoviikkoa. Pienellä laskutoimituksella huomaa yhtälön mahdottomuuden, kymmenen kertaa viisi on viisikymmentä! Kun taas maksimimäärällä tehtynä saadaan kahdeksan kertaa kuusi eli 48. Toisin sanoen kaikkea ei pysty  opettamaan muuten kuin kymmentuntisina päivinä. Tähän ainut ratkaisu oli, että ICT-asentajien asennuskoulutus siirrettiin päällekkäin eri opettajalle. Täydennykseksi asennusharjoitus tilaan raivattiin lisää asennusseiniä, jolloin kaksi ICT- ryhmää (18) ja englanninkielinen ryhmä (12), yhteensä 30 henkeä, pystyivät yhtaikaa, eri opettajan valvonnassa suorittamaan asennusharjoituksia.

Huomioita koulutuksesta

Opettajat

Opettajat ovat kokeneet koulutuksen erittäin haastavaksi, mutta toisaalta todella palkitsevaksi. Materiaalin tekeminen ja sen päivittäminen vaatii huomattavan, omalla ajalla tapahtuvan tiedonhaun, henkilökohtaisen panostamisen oman pedagogisen osaamisen parantamiseksi. Kielitaidon ylläpito ja parantaminen vaatii sen käyttämistä, eli on ”harrastettava” jatkuvaa itsensä kouluttamista, lukemalla, kirjoittamalla ja puhumalla englantia, tämä tietenkin tapahtuu omalla ajalla. Halusta opettaa englanniksi joutuu ”maksamaan” oman vapaa-ajan käyttämisellä. Opetuksesta kyllä maksetaan pientä lisää, joka käytännössä vastaa vain murto-osaa käytetystä ajasta, mutta toisaalta siitä saa valtavaa henkistä pääomaa, jota ei voi rahalla mitata. Vaikka englanninkielinen opetus sitoo valtavasti, se antaa kuitenkin niin paljon, etten halua siitä luopua.

Opiskelijat

Opiskelijoiden kotimaat ovat Afrikasta, Itä-Euroopasta ja Suomesta. Joten kulttuuritaustat ja opiskelulähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Afrikasta saapuneiden suurin haaste on suomenkieli, vaikka he ovat asuneet Suomessa. Mutta kieli on vaikeaa ja usein eri kulttuurista saapuneet haluavat pitää yhteyttä samalla kielellä puhuviin, varsinkin koti-ikävän kohdatessa, jolloin paikallisen kielen puhuminen jää vähemmälle. (Työministeriö. 2005). Toisaalta englanninkielen taito on puutteellinen, kielikoulutusta on kyllä saatu, mutta kotona puhutaan omaa, tuttua kieltä, jolloin englannin ja suomen puhuminen jää vähemmälle. Puhutaan vain, kun on pakko, jolloin englannin- ja suomenkieli saa voimakkaita ”murrevaikutteita” omasta äidinkielestä. Siinä voi opettaja olla joskus ihmeissään, että mitähän oppilas mahtoi tarkoittaa.

Itä-Euroopasta saapuneiden englanninkielen taso on parempi. Heille on jo kotimaassaan opetettu kieliä ja monella on ollut televisio, josta on saatu vaikutteita ja oppia englanninkielestä. Suomenkieli on hieman paremmin hallinnassa, verrattuna etelämpää saapuneisiin opiskelijoihin, toisaalta slaavilainen suhuäänne kuulostaa suomalaisesta oudolta, jolloin kuuntelija joutuu ymmärtääkseen, keskittymään suomenkielisiinkin sanoihin tarkemmin.

Ryhmässä olevat suomalaiset opiskelijat ovat kielen osalta ehkä kaikkein parhaimmassa asemassa. Suomea osataan ja ymmärretään eikä englantikaan ole vieras, kuitenkin puhuminen on usein se vaikein asia. Mistä saa uskalluksen vastata ja sanoa asiansa englanniksi, se on suurin koetinkivi, jonka ylipääseminen vaatii aikaa. Hankaluudeksi muodostui oikeastaan suomenkielen taito, muut kun pyrkivät käyttämään heitä tulkkeina ja siihen ei ainakaan aluksi oma kielitaito aivan riittänyt.

Huomioita opetustilanteista

Varsinkin aluksi opiskelijat ovat vieraita toisilleen jolloin keskinäinen kommunikointi jäi minimaaliselle tasolle, puhuttiin vain kun oli pakko. Ryhmäytymiseen meni hieman enemmän aikaa, verrattuna täysin suomenkieliseen ryhmään. Varsinkin Afrikasta saapuneet opiskelijat, jotka ovat jo hieman vanhempia, keskustelivat mieluummin keskenään, eivätkä aluksi lähteneet muun ryhmän mukaan. Käytännön harjoitukset saivat ryhmän hiljalleen ”heräämään”, tekemisen kautta ryhmä tutustui paremmin toisiinsa, joka toisaalta helpotti opettamistakin. Opiskelijat uskaltautuivat neuvomaan ja opastamaan myös toisiaan, jolloin aivan kaikkea ei tarvinnut toistaa moneen kertaa. Parityöskentelykin alkoi sujumaan, vaikka sähköisten komponenttien rinnan- ja sarjaan kytkennät ja niiden erot kummastuttivatkin aluksi.

Sähköasennusharjoitustöiden suorittamiseen ryhmältä meni huomattavasti enemmän aikaa, verrattuna suomenkieliseen ryhmään. Tämä ei ollut huono asia. Ryhmään oli valittu muutama, todella alasta kiinnostunut opiskelija ja he halusivat selvittää pienenkin yksityiskohdan todella syvällisen perusteellisesti. Aluksi opetuksen sisältö käsitteli asennustarvikkeita, -välineitä ja -johtimia, mutta käytännössä aluksi jouduttiin selvittämään jokaisen komponentin tarkka rakenne, toiminta ja mihin kaikkia osia käytettiin. Siinä oli opettajalla työsarkkaa, kun piti jokaisen jousiliittimenkin toiminnan selvittää ja nimet kääntää englanniksi.

Automaatioasennuksissa ryhmä hajaantuu oppimistyyliensä vuoksi voimakkaasti. Muutamalla on todella voimakas kinesteettinen oppimistyyli, jolloin ohjelmoidessa tietokoneen ruudulle jotain, josta ei saa käsin kiinni, eikä toimintaa näe, ei oppiminenkaan tahdo onnistua. Siinä ei auta muuta kun, ottaa kynää ja paperia esiin ja yrittää piirtää, sekä koettaa näyttää manuaalisesti, mitä ohjelmoitavan laitteiston pitäisi missäkin tilanteessa toimia. Toinen hankaluuksia aiheuttanut asia oli tekninen sanasto. Automaatiossa kun on valtavasti erilaisia sähköisiä, mekaanisia, hydraulisia ja pneumaattisia komponentteja, joiden nimien kääntäminen englanniksi ja toiminnan selvittäminen ymmärrettävästi vaatii opettajalta todella paljon aikaa ja panostusta.

Monenmoisia kommelluksia on syntynyt kulttuurin erojen ja englanninkielen ääntämisen vuoksi. Muun muassa talviloma oli suuri pettymys Afrikasta saapuneille opiskelijoille, eivät millään meinanneet ymmärtää, ettei kouluun pääse kyseisellä viikolla, ovet ovat lukossa. Heillä kun oli tapana tulla harjoittelemaan asennuksia, vaikkei lukujärjestyksessä heille ollut edes tunteja! Tulisivatkohan suomenkieliset opiskelijat vapaa-ajallaan kouluun? Toinen mieleen painunut asia oli automaatio ohjelmoinnissa käytettävä bitti sana, sen kun sanoi englanniksi monikossa, niin kuulosti aivan kuin olisi sanonut ”bitch” (narttu) oli opiskelijoilla vähän aikaa todella hauskaa.

Tutkimushaastattelu

Englanninkielisen koulutuksen pilottiohjelmasta on suoritettu kyselytutkimus (Customer Satisfaction Research: Two English taught programs at Sedu), jossa pyrittiin selvittämään: Miten tyytyväisiä ollaan koulutukseen, minkälaisia odotuksia opiskelijoilla oli koulutuksesta ja toteutuivatko ne. Tuloksen vertailun jälkeen, selvitetään mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä ja ehdotetaan, millä niitä saataisiin parannettua. Toisena tavoitteena oli kehittää koulutuksen markkinointia ja näkyvyyttä, hakijamäärän lisäämiseksi. Kysely suoritettiin englanninkielisenä ja siihen osallistuivat englanninkieliseen sähkö- ja automaatioperustutkintoon osallistuvat opiskelijat sekä englanninkieliseen lähihoitajakoulutukseen osallistuvat opiskelijat (Niemi 2010.).

Lähteet

Henkilöhaastattelut

Huttunen, Jarmo. Rakentamisen toimialan toimialapäällikkö
Niemi, Juha. Automaatio- ja sähkötekniikan lehtori, käytännön sähköasennusharjoitukset
Rinta-valkama, Sami. Automaatiotekniikan lehtori, vastuu opettaja
Saarimaa, Jani. Automaatio- ja sähkötekniikan lehtori, sähköasennusten perusteet, ryhmän ohjaaja

Verkkojulkaisut

Niemi, M. 2010. Customer Satisfaction Research: Two English taught programs at Sedu. Final Thesis Report. Viitattu 4.5.2012.
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24009/Niemi_Mikko.pdf?sequence=1
Saarimaa, J. 2011. Englanninkielinen sähkötekniikan opetusmoniste. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.5.2012.
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34917/Saarimaa_Jani.pdf?sequence=1
Työministeriö 2005. Kala kuivalla maalla – Kotoutuminen maahanmuuttajan näkökulmasta.
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/07_julkaisu/thj344.pdf. Viitattu 4.5.2012.