Tag Archives: opiskelu

”Miksi mua ei kiinnosta?” – Nuorten opiskelujen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä

Paula Juurakko, Anne Leppinen, Marika Lusa, Kaija Mäkelä ja Susanna Paakkanen

 Sisällys

1 Johdanto
2 Nuoruus elämänvaiheena
3 Syitä opintojen keskeyttämiseen
4 Itsetunnon kehittyminen
5 Opiskelumotivaation merkitys opintojen etenemiselle
6 Positiivisten ihmissuhteiden ja kokemusten vaikutus
7 Pohdinta
   Lähteet
 

1 Johdanto

Tämän artikkelin tarkoituksena on pohtia syitä mitkä vaikuttavat opintojen etenemi­seen. Asiaa tarkastellaan usealta eri kannalta. Johtuuko opintojen keskeyttäminen siitä, että ala on ollut alun perin väärä, eikä motivaatiota opiskeluun riitä, kun aihe ei ole tarpeeksi kiinnostava tai omalta tuntuva. Vai johtuvatko opiskeluun liittyvät ongelmat aikaisempiin tai olemassa oleviin taustatekijöihin kuten perheeseen ja hyvinvointiin yleensäkin.

Artikkelissa pohditaan 16-19 -vuotiaiden nuorten kehitysvaiheeseen liittyviä kriisejä ja suhteita. Miten mahdollisesti voitaisiin tukea enemmän juuri tässä iässä olevaa nuorta, niin, että se tukisi hänen kehitystään ja identiteettinsä kasvua ja kehitystä par­haalla mahdollisella tavalla. Pohditaan myös motivaation vaikutusta opintojen etene­miseen.

Yleinen hyvinvointi on jokaisen ihmisen jaksamisen perusta. Miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat jaksamiseen. Perheen merkitys on tämän ikäiselle nuorelle vielä suuri, vaikka opiskelu tapahtuisikin toisella paikkakunnalla kaukana läheisistä. Ryhmään kuulumisen tunne, sekä hyvät kaveri- ja ystävyyssuhteet auttavat jaksamaan myös opinnoissa. Oman opiskeluryhmän ryhmäytyminen ja ryhmään kuulumisen tunne vahvistavat motivaatiota ja kannustavat jatkamaan.

Artikkelissa nostetaan esiin myös aikaisempien koulukokemusten merkitystä ja vai­kutusta jatko-opintojen keskeyttämiseen. Pohja läpi elämän jatkuvalle oppimiskiin­nostukselle luodaan jo varhaisissa, ensimmäisissä koulukokemuksissa.

Nuori kasvattaa vielä itsetuntoaan, ja saattaa olla helposti ”vietävissä”. Oman itsetun­non kehittyminen ja sitä kautta itseluottamuksen kasvaminen ohjaa tekemään itselle oikeita ja sopivia ratkaisuja elämässä.

Nuori tarvitsee paljon tukea ja kannustusta. Opiskeluissa jaksamiseen kannustaa kun joku viitsii kehua ja antaa palautetta hyvin tehdystä työstä. Oppilaitoksen kouluttajilla ja koko henkilökunnalla on tärkeä tehtävä tukea opiskelijaa opintojen etenemisessä ja loppuunsaattamisessa. Nuorella täytyy olla joku joka jaksaa uskoa onnistumiseen ja valmistumiseen.

Onko opintojen loppuun saattaminen siis yksin nuoren vastuulla, vai voidaanko siihen vaikuttaa monen eri tekijän ja tahon kautta?

2 Nuoruus elämänvaiheena

Nuori kokee elämässään huomattavia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Nuoruus on siirtymäkausi lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruuteen kuuluvia merkittäviä asioita ovat kapinointi vanhempia ja muita auktoriteetteja vastaan. Luodaan ystävyyssuhteita omien ikätovereiden kanssa. Identiteettikysymykset askarruttavat nuoren mieltä. (Nurmiranta, Leppämäki & Horppu 2009, 72.) Tähän ikävaiheeseen siis kuuluu ky­seenalaistaa itseä vanhempien ihmisten toiveita ja määräyksiä. Vanhemmat yrittävät kannustaa ja tukea nuorta jaksamaan opinnoissa, mutta tämä saatetaan kokea nuoren asioihin liiallisena puuttumisena.

Nuori hakee paikkaansa maailmassa ja etsii merkitystä elämälleen. Nuoren minäkäsi­tys saattaa muuttua jopa niin paljon, että jotkin lapsuuden ongelmat kuten ujous tai arkuus poistuvat kokonaan. Nuori kehittyy yksilöksi ja opettelee selviytymään elä­mästä entistä itsenäisemmin. (Nurmiranta, Leppämäki & Horppu 2009, 72.)

16-19 -vuotias nuori elää nuoruuden keskivaihetta, jolloin pahin kuohunta laantuu. Keskivaiheeseen kuuluu voimakas rajojen etsintä, jolloin nuori saattaa olla kärkäs arvostelemaan toisten tapoja toimia ja ajatella ja on omissa mielipiteissään ehdoton. (Nurmiranta, Leppämäki & Horppu 2009, 72.) Nuori haluaa ottaa vallan omiin kä­siinsä. Hän haluaa itse määrätä elämänsä tavoitteet. Nämä syntyvät valtataistelut ko­ettelevat nuorten ja aikuisten välejä. (Turunen 1996, 108.) Nuori saattaa siis esimer­kiksi keskeyttää opintonsa vain saadakseen hallita omaa elämäänsä. Elämänkokemuk­sen puutteen vuoksi ratkaisut saattavat olla äkkinäisiä ja hätiköityjä – ainakin aikuisen näkökulmasta katsottuna.

Keskinuoruudessa sosiaaliset suhteet muuttuvat ja kaveripiirin merkitys nuoren elä­mässä kasvaa. Nuoren ajattelu ja toimintatavat ovat monin eri tavoin yhteydessä siihen millaiset vanhemmat hänellä on ja minkälaisia kasvatuskäytäntöjä nämä soveltavat. Nuoret hakeutuvat ja ajautuvat kaveriryhmiin jonka jäsenet ovat keskenään saman­kaltaisia.

Nuori rakentaa voimakkaasti omaa identiteettiään, hänelle syntyy suhteellisen selkeä, pysyvä ja yksilöllinen minäkäsitys (Nurmiranta, Leppämäki & Horppu 2009, 78).

Tässä iässä oleva nuori testaa eri vaihtoehtoja omaksi identiteetikseen, tämä saattaa ilmetä ailahtelevuutena ja epävarmuutena. Nuorella on suuri tarve hyväksyä itsensä.  Vanhempien, ystävien ja muiden nuoren kanssa tekemisissä olevien tahojen suhtau­tuminen nuoreen yksilönä on merkittävässä roolissa. Mikäli nuori kokee ympäristön paineet liian kovaksi, saattaa hänelle syntyä niin sanottu negatiivinen identiteetti, täl­löin hän pyrkii uhmakkaasti toimimaan juuri päinvastoin kuin ympäristön toiveet olettavat.(Nurmiranta, Leppämäki & Horppu 2009, 78-79).

16-19 -vuotiaan nuoren tukeminen ammatinvalintaan liittyvissä asioissa onkin siis todella haastavaa. Vanhempien ja muiden nuoren lähipiirin ihmisten neuvot saatetaan kokea painostuksena, jonka seurauksena toimitaan juuri päinvastaisella tavalla. Nuo­ren täytyy saada kokeilla rajojaan ja tuntea saavansa päättää itse omista asioistaan. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että häntä tuetaan ja oman elämänkokemuksen kautta kerrotaan eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset.

Viha kuuluu nuoruuteen, helposti johdateltavissa ollut lapsi saattaa muuttua kriitti­seksi ja vihaiseksi. Tämä on kuitenkin myös vain keino itsenäistyä ja rakentaa oma itsenäinen ja suojattu persoona. Viha saattaa kestää joistakin viikoista kuukausiin ja lauhtuu sitten. Uhmassaan nuori saattaa kuitenkin tehdä jotakin ajattelematonta tai ajautua huonoihin kaveriporukoihin. Viha tunteena poistaa myös mahdollista häpeän tunnetta ja nostaa itsetuntoa. (Turunen 1996, 108.) Nuorta täytyisi vain yrittää tukea, eikä omalla käytöksellä ainakaan provosoida nuoren kapinaa.

Kun nuorilta kysytään heidän elämäntavoitteistaan, tulee mainituksi yleensä koulutus, ammatti, perhe ja muut ihmissuhteet. Ajatuksena on siis kuitenkin kaiken kapinan ja kasvun keskellä kouluttautuminen ja ammatin hankkiminen. Jokaisen täytyisi vain löytää se juuri itselle sopiva ammatti. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila 2006, 136.)

3 Syitä opintojen keskeyttämiseen

Vain harvalla on yksi syy opintojen keskeyttämiseen. Syyt ovat monenlaisia ja kulle­kin yksilöllisiä ja ainutlaatuisia. Kyse on enemmänkin erilaisten ongelmien kasaantu­misesta. Epäonnistumiset seuraavat toisiaan, opiskelu muuttuu vastenmieliseksi ja kiinnittyminen opiskeluun herpaantuu. Keskeyttäminen on kuitenkin riippumaton opintoalojen suosiosta. Se johtuu enemmänkin heikosta koulumenestyksestä perus­koulussa ja siitä johtuvista puutteellisista opiskeluvalmiuksista. Syvälle mieleen pai­nuneet koulukokemukset vaikuttavat myöhempään elämään ja ennakoivat selviyty­misongelmia toisen asteen koulutukseen. (Kuronen 2011, 21, 51, 81.)

Pirkko Nurmen väitöskirjassa kuvataan opintojen hidastumisen ja keskeyttämisen syitä. Syistä suurin osa oli syntynyt vuosien kuluessa. Erityisopiskelijaakin huonom­massa asemassa oli opiskelija, jolla oli lieviä, ala-asteella hoitamatta jääneitä tai hei­kosti tuettuja oppimisvaikeuksia. Moniongelmaisen opiskelijan, joka ei luottanut ky­kyihinsä ja joka oli itsetunnoltaan heikko, taustalta löytyi erilaisia huonoja kouluko­kemuksia. Joillakin opiskelijoilla oli aikaisemmat oppimiskokemukset niin heikot ja itsetunto niin alhaalla, ettei peruskoulun jättämää tietoaukkoa ehditty paikkaamaan toisella asteella. Opiskelijan tullessa toisen asteen koulutukseen olivat sosioekonomi­set tekijät yleensä piilossa. Osalta oppilaista oli puuttunut aikaisemmin ja puuttui toi­sen asteen koulutuksen aikana vanhempien tuen lisäksi myös sosiaalinen ja taloudelli­nen tuki varsinkin, jos nuori oli muuttanut opiskelupaikkakunnalle yksin asumaan. Usein myös alkoholiongelmat syventyivät ja mielenterveysongelmat pahenivat tässä yksinäisyydessä. (Nurmi 2009, 88 – 90.)

Varikko – hanke 2006 teki selvityksen Mikkelin ammattiopistossa keskeyttävistä nuo­risoasteen opiskelijoista.  Selvityksen mukaan yleisimpiä keskeyttämisen syitä olivat terveydelliset syyt, siirtyminen muuhun 2. asteen oppilaitokseen, opiskeluhaluttomuus ja siirtyminen työelämään. Opiskelumotivaation puutteen vuoksi opinnot keskeytti 21 % haastatelluista opiskelijoista. Motivaation puute sai 52 % keskeyttäneistä opiskeli­joista keskeyttämään jo ensimmäisenä vuonna. Opiskelijoista 28 % oli sitä mieltä, että epäonnistunut alan valinta oli keskeyttämisen syynä ja heistä 48 % jätti opinnot jo ensimmäisen opintovuoden aikana. (Keskeyttäjän kuva 2006, 12, 23, 28.)

Riitta Kalima tutki väitöksessään Helsingin ammattikorkeakoulun opintojen pitkitty­misen ja keskeyttämisen syitä vuosina 2002-2007. Tärkein syy opintojen keskeyttä­misen harkintaan oli työelämään siirtymisen harkinta kesken opintojen. Toiseksi ylei­sin syy keskeyttämisen harkintaan oli opintojen liiallinen vaativuus ja aikaa vievyys ja kolmantena syynä oli koulutusohjelman vaihtaminen. Muita syitä olivat opiskelijan vastuunotto omasta opiskelusta ja opiskelijan näkemys siitä, että tutkintoa suoritta­matta saa töitä omalta alalta. Lisäksi myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhtei­söllisyyteen liittyvä asia eli miten vertaisopiskelijat ottivat opiskelijat vastaan opinto­jen alussa, koettiin keskeyttämisen harkinnan syyksi. Suurin keskeyttämisen syy oli opiskelijarekisterissä oleva muu syy (45 %), toisena lapsen syntymä (15 %). Kolman­neksi tärkein keskeyttämisen syy oli laaja-alaisen opinto-ohjauksen puute opinnäyte­työn tekemiseen. (Kalima 2011, 110.)

Useiden tutkijoiden mukaan se miten opiskelija sitoutuu oppilaitoksen tavoitteisiin vaikuttaa siihen suorittaako opiskelija opintonsa loppuun. Mitä korkeammalle opiske­lija asettaa tavoitteensa tulevan uran ja opiskelun suhteen, sitä varmemmin opiskelija jää oppilaitokseen eikä keskeytä opintojansa. Myös opintojen ulkopuoliset sitoumuk­set vaikuttivat opintojen keskeyttämiseen. Jopa neljännesosalla ammattikorkeakou­lussa opiskelevalla ansiotyö oli niin kiireistä, ettei heillä jäänyt riittävästi aikaa opis­keluun. Opiskelijoista 62,5 % ilmoitti oppitunneilta poissaolojen johtuneen taloudelli­sen tilanteen vuoksi ansiotyön tekemisestä, koska opintotuki ei riittänyt asumiseen. (Kalima 2011, 120, 203.)

Opintojen etenemiseen tai keskeyttämiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Osa syistä liittyy opiskelijan motivaatioon tai alanvalinnan selvyyteen ja varmuuteen. Toisaalta taas toimeentuloon ja oppilaitokseen liittyvät asiat vaikuttavat opiskelun mielekkyy­teen. Monien opiskelijoiden elämäntilanne saattaa olla väliaikaisesti sellainen, että sen vaikutukset hidastavat opiskelun etenemistä.

Epäonnistunut alan valinta on yleinen opintojen keskeyttämisen syy. Olisi syytä poh­tia miten perusopetuksen oppilaille voitaisiin tarjota enemmän tietoa eri aloista, ettei alan sopivuutta ja kiinnostavuutta testata aloittamalla opiskelu alalla ja keskeyttä­mällä, jos ala ei olekaan sellainen kuin oli kuvitellut. Lisäksi tulisi pohtia miten opis­kelijoille opetetaan elämän hallintaa niin, etteivät ”elämän ongelmat” aiheuta opiske­lun viivästymistä tai keskeyttämistä. Opintojen keskeyttämisen syyt eivät aina ole oppilaitoksen korjattavissa. Tämän vuoksi tarvitaan myös perheen, työelämän ja vi­ranomaisverkoston panosta, että keskeyttämisen syihin voitaisiin vaikuttaa.

4 Itsetunnon kehittyminen

Mistä johtuu, että samassa luokassa on niitä, jotka jaksavat panostaa opiskeluun ja keräävät kiitettäviä aineesta kuin aineesta ja toisaalta niitä, jotka näyttävät ulospäin, ettei heitä voisi vähempää kiinnostaa koulu tai siellä opetettavat asiat? Pohjimmiltaan kysymys on oppilaan tai opiskelijan itsetunnosta. Huonon itsetunnon omaava nuori voi kokea olevansa huono koulussa. Sen johdosta motivaatio oppimiseen on kadok­sissa ja voi olla helpompi esittää muille, ettei mikään kiinnosta. Näin toimien nuori voi kokea, että se että hän ei halua oppia on hänen oma päätöksensä. Hän saattaa myös ajatella, että näin toimien muut eivät huomaisi käytöksen johtuvan hänen oman ky­vyttömyytensä ja osaamattomuutensa peittämisestä. Tällainen nuori kaipaa moittimi­sen ja negatiivisen palautteen sijasta positiivista palautetta jo pienistäkin onnistumi­sista. Pienillä askelilla edeten ja niistä saatujen onnistumisentunteiden myötä, opiske­lijan itsetunto kasvaa ja luottamus omaan osaamiseen nousee. Näiden onnistumisten kautta myös opiskelijan opiskelumotivaatio paranee.

Mistä ihmisen hyvä itsetunto rakentuu? Hyvä itsetunto on luottamusta ja arvostusta itseämme kohtaan. Se kertoo kuinka hyvin uskomme osaavamme hallita elämäämme ja kuinka pystymme tekemään omia järkeviä päätöksiä ilman ulkopuolisten ihmisten ohjailua. Hyvän itsetunnon omaava ihminen osaa kuitenkin myös kuunnella ja vas­taanottaa toisten neuvoja. Tällainen ihminen uskaltaa asettaa tavoitteensa korkealle ja kohdata uusia haasteita. Kun tulee pettymyksiä, ne eivät lannista eivätkä tunnu ylitse­pääsemättömiltä. Huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen tilanne on taas aivan käänteinen. Hän ei tahdo hallita elämäänsä vaan suree tavoitteetonta elämäänsä, jossa pettymyksiä tuntuu tulevan lakkaamatta sekä lannistuvat vastoinkäymisten kohdates­saan. He ovat hukanneet tunteen sekä omasta arvostaan että elämänsä tärkeydestä ja ainutlaatuisuudesta. Itsetunto on sisällä oleva tunne, eikä sitä voi selittää elämämme tapahtumien tai ominaisuuksiemme kautta. (Välimäki, J. 2009, 48-49)

Itsetunto on myös kykyä arvostaa muita ihmisiä, ottaa muut huomioon, antaa toisille arvoa ja tunnustaa muidenkin taidot. Hyvän itsetunnon omistava osaa nähdä oman arvonsa, mutta ei kuitenkaan kuvittele olevansa ainoa ihminen tällä planeetalla. Itse­tunnon puutteemme taas paistaa siitä, että pidämme kaikkia muita uhkina itseämme kohtaan. Pahimmassa tapauksessa saatamme mitätöidä itseämme ja kokea hä­viävämme jatkuvasti aina kun vertailemme itseämme muihin. Siksi tällaisessa tilan­teessa oleva ihminen usein arvostelee muita ihmisiä ja alentaa itseään. Hyvä itsetunto antaa rohkeuden tehdä valintoja, jotka itse kokee hyviksi ja fiksuiksi. Se antaa kyvyn hallita omaa elämäänsä ja silloin tietää mitä siltä haluaa. On tärkeää, että on omia mielipiteitä, sillä ei ole aina tervettä mennä muiden mukana ja seurata muiden ajatuk­sia omasta tahdosta välittämättä. (Välimäki, J. 2009, 49-50)

Hyvä itsetunto huomataan ja sillä pääsee pitkälle. Kun itsetunto on hyvä, olemme tyytyväisempiä elämään, voimme hyvin ja mielialamme nousee. Hyvä itsetunto pa­rantaa kykyämme selviytyä ja haluamme pitää itsestämme huolta kaikin mahdollisin tavoin. Vastaavasti huono itsetunto saa meidät uskomaan, että emme kelpaa, eikä meitä voi hyväksyä sellaisena kuin olemme. Siksi emme aseta elämällemme tavoit­teita, emmekä näe ulkoisella olemuksellamme olevan mitään merkitystä. (Välimäki, J. 2009, 51)

Itsetunnolla ja koulumenestyksellä on vahva side ja vaikutus toisiinsa. Kun koulu su­juu paremmin, itsetunto puhkeaa kukkaan. Ja kun itsetunto on kohdallaan, koulun­käyntikin tuntuu paremmalta ja halu yrittää ja onnistua lisääntyvät. Sekään ei ole paras vaihtoehto, että nuori menestyy koulussa, käyttää lahjojaan ja näyttää osaamisensa, mutta elää ilman kavereita. Kavereiden hyväksyntä on todella tärkeää, ja onneksi voimme aina etsiä niitä kavereita, jotka suhtautuvat koulunkäyntiin tukien ja kannus­taen. Itsetuntoon voi vaikuttaa parhaiten pitämällä itsestään ja elämässä pärjäämises­tään mahdollisimman hyvää huolta. Hyviä keinoja ovat riittävä lepo, positiivinen asenne, varmuus omista mielipiteistä sekä ihmissuhteiden vaaliminen. (Välimäki, J. 2009, 53)

Vanhempien lukeneisuudella ja tiedon määrällä ei ole ratkaisevaa merkitystä nuoren itsetunnon kehittymisessä, sillä koulusta saa elämässä tarvittavan yleistiedon. Huo­mattavasti merkityksellisempää on vanhempien usko nuorensa pärjäämiseen ja läsnä­olo silloin, kun nuori sitä tarvitsee. Maailma on pullollaan tietoa, mutta aikaa ihmi­seltä ihmiselle on aivan liian vähän. Jos joku pysähtyy puhumaan nuoren kanssa, se merkitsee, että hän on keskustelun arvoinen, hänen kanssaan kannattaa ja voi pysähtyä vaihtamaan ajatuksia. Ajatus siitä, että nuori on niin hyvä, että häneen kannattaa kes­kittyä ja hänelle kannattaa kertoa asioita, kasvattaa myönteistä minäkuvaa. (Cac­ciatore, R. ym. 2008, 58, 61

5 Opiskelumotivaation merkitys opintojen etenemiselle

Toiset opiskelijat lähestyvät oppimistilanteita ja uusia tehtäviä luottavaisina ja innos­tuneina, mutta toiset epäilevät kykyjään suoriutua niistä ja ahdistuvat sekä välttelevät oppimistilanteita. Varsin nopeasti koulunkäynnin alkuvaiheessa tapahtuu motivaation tehtäväalakohtainen eriytyminen ja motivaatio tulee samalla pysyvämmäksi. (Aunola 2002, 105, 111.)

Lapset kykenevät jo varsin nuorena luontevasti erottamaan motivaationsa eri tehtävä­alueiden tai oppiaineiden välillä. Hyvä koulumenestys liittyy sisäiseen motivaatioon ja hyvinvointiin. Gottfriend ja hänen työtoverinsa (2001) tutkimuksen mukaan sisäinen motivaatio on luonteeltaan melko pysyvää, eikä se muutu juurikaan 9 – 17 ikävuosien aikana. Näin voidaan olettaa, että sisäinen motivaatio ja käsitykset omista kyvyistä ja taidoista syntyvät jo varhaisessa vaiheessa. (Malmberg & Little 2002, 139 – 140.)

Tutkimustulosten valossa opiskelumotivaatio on merkityksellinen tekijä opintojen etenemiselle. Motivoitunut opiskelija etenee opinnoissaan motivoitumatonta nope­ammin ja paremmin arvosanoin. Oppija, joka uskoo omiin kykyihinsä eli uskoo suo­riutuvansa tehtävistä ja uskoo omiin mahdollisuuksiin, etenee paremmin opinnoissaan ja saavuttaa yleensä parempia oppimistuloksia. Heikko opiskelumotivaatio ilmenee heikkona opiskelumenestyksenä ja lopuksi keskeytykseen johtavina opiskeluongel­mina. Opiskelijan suuntautumista tietylle alalle motivoi heidän tuntemansa kiinnostus alaa kohtaan ja heidän kokemus alan soveltuvuudesta itselleen. (Seinä 2000, 17 – 20.)

Vahtera viittaa tekstissään Niemivirran (2004) tutkimukseen, jonka mukaan motivaa­tio – orientaatioista oppimisorientaatio ja suoritusorientaatio ovat yhteydessä hyvään opintomenestykseen ja välttämisorientaatio huonoon opintomenestykseen. Välttä­misorientaation mukaan oppija yrittää selvitä kaikesta oppimisesta mahdollisimman vähällä vaivalla, kun taas oppimisorientaation mukaan onnistuminen ja menestys ovat yhteydessä yrittämiseen ja suoritusorientaatio liittyy näkemykseen kyvykkyydestä. (Vahtera 2007, 25 – 27.)

Vahtera viittaa tekstissään myös Banduran (1997) teoriaan pystyvyysuskomuksista, joka on odotuksiin ja uskomuksiin liittyvä motivaatioteoria. Pystyvyysuskomukset vaikuttavat siihen mitä ihmiset valitsevat tekevänsä, jos ihmiset eivät usko, että toi­minnalla on toivottu lopputulos, he eivät ryhdy siihen. Se saa myös ihmiset ponniste­lemaan ja jatkamaan päättäväisinä toimintaansa vastoinkäymisistä huolimatta. Pysty­vyysuskomukset parantavat metakognitiivisia taitoja. Mitä korkeammat pystyvyysus­komukset oppijalla on, sitä paremmin hän pystyy ohjaamaan oppimistaan. (Vahtera 2007, 25, 29.)

Opiskelumotivaatio vaikuttaa opintojen etenemiseen ja sitä kautta opintojen viivästy­miseen ja mahdolliseen keskeyttämiseen. Motivaation heikkenemisen syynä voi olla mielenkiinnon suuntautuminen toisaalle. On mahdollista, että opiskelija on joutunut tyytymään toissijaiseen opintoalaan ja kokee olevansa väärällä alalla. Opiskelumotivaati­oon vaikuttaa myös se, miten opiskelija on saavuttanut opiskelul­leen asetetut tavoitteet. On tärkeää, että opiskelijalle asetetaan realistiset tavoitteet, koska tavoitteiden asettelu on keskeistä motivaation säilymisessä. Jos opiskelija ko­kee, että hänellä ei ole mahdollista onnistua tavoitteiden saavuttamisessa, opiskelu­motivaatio heikkenee ja opintojen edistyminen hidastuu. Jos taas tavoite on konkreet­tinen ja tärkeä ja saavutettavissa opiskelulla, opiskelumotivaatio säilyy usein hyvänä.

6 Positiivisten ihmissuhteiden ja kokemusten vaikutus

Erityisesti perheellä ja hyvillä ystävyyssuhteilla on suuri mer­kitys nuorten hyvinvointiin ja koulussa jaksamiseen. Hyvät ihmissuhteet antavat voi­maa kestää myös vastoinkäymisiä muilla elämän osa-alueilla. Hyvät sosiaaliset taidot ja niistä seuraava kavereiden myönteinen asenne vahvistavat itsetuntoa ja sen myötä tukevat koulussa jaksamista (Poijula.  2007, 154).

Perhe on ratkaisevassa roolissa sosiaalisia taitoja opittaessa. Perheen tehtävä on luoda pohja lapsen kasvatukselle. Tähän kasvatukseen liittyvät myöhemmässä vaiheessa päivähoitajat, opettajat, kaverit ja mahdolliset ympäristötekijät. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee pysyviä ihmissuhteita, joita juuri vanhemmat ja omat sisarukset voivat tar­jota. Nuoret tarvitsevat turvallisuuden tunnetta, rakkautta, rajoja mutta myös vapautta ja uskoa siihen, että heihin luotetaan. Kun perusta on kunnossa voidaan sen päälle rakentaa hyviä ystävyyssuhteita.

Myös erikoisnuorisotyöntekijä Pertti Kemppinen muistuttaa kirjassaan perheen mer­kityksestä. Hän korostaa lähellä olevien aikuisten muodostamaa turvallisuuden ja lä­heisen suhteen merkitystä nuoren tulevaisuutta ajatellen. Jos tätä turvallisuutta ja lä­heisyyttä ei pystytä tarjoamaan, saattaa nuori turvautua kaverisuhteisiin tai muuhun ympäristössä näkemäänsä tai kokemaansa asiaan negatiivisella tavalla. Kemppinen toteaakin kodin lämpimällä ilmapiirillä olevan suuri vaikutus lasten ja nuorten elä­mään ja hän väittää lapsen oppivan niin positiiviset kuin negatiivisetkin mallit kasvu­ympäristöstään. (Kemppinen, 2000, 157.) Vanhempien ja ympäristön myönteinen asenne ja esimerkit kouluttautumisesta ja sen merkityksestä omaa tulevaisuutta aja­tellen on myös positiivinen kannustin nuorten opiskeluja ajatellen.

Miten vanhempien tulisi suhtautua nuorten kaveripiiriin, että lopputulos olisi paras mahdollinen ja vaikuttaisi positiivisesti nuorten itsetuntoon, elämäntilanteeseen ja opinnoissa edistymiseen? Vanhempien tulisi kannustaa lapsia ystävyys­suhteiden luomiseen. Ongelmaksi kuitenkin usein muodostuu vanhempien liiallinen halu kontrolloida nuorten sosiaalisia suhteita. Vanhempien tulee olla tie­toisia lastensa sosiaalisesta verkostosta, mutta heidän ei saisi suoranaisesti määrätä ja hallita nuorten keskinäistä kanssakäymistä. Lähipiirin tulee puuttua nuorten kaverisuhteisiin, jos hänen käytöksessä on selkeästi havaitta­vissa negatiivisia muutoksia. Tämä ilmenee Haapaniemen ja Oikarin tutkimustulok­sista (2011).  Myös Friman korostaa vanhempien vastuuta nimenomaan siinä tilan­teessa, jolloin kaveripiiri kenties mietityttää vanhempia. Tällöin olisi keskustelun paikka siitä, minkälainen on hyvä ystävä.  (Friman 2011, 54)

Miten nuori sitten valitsee ystävänsä? Yleensä ystävyyssuhteet luodaan yhteisten mieltymysten, kiinnostusten ja harrastusten kautta.  Tämän vuoksi ystävyyssuhteiden merkitys on siis suuressa roolissa nuoren persoonallisuuden ja identiteetin kehityk­sessä. Ystävien hyväksyntä ja reaktiot luovat nuorelle käsityksen siitä, kuinka hänen odotetaan ja toivotaan käyttäytyvän. Tämä on tärkeää myös itsetunnon kehittymiselle. Ystävät myös vahvistavat toistensa itsetuntemusta. Nuoruudessa ei kuitenkaan aina tyydytä vain parhaan ystävän seuraan, vaan nuori kokee usein tarvetta kuulua suurem­paan ryhmään. Kaveriporukan arvot saattavatkin mennä tässä vaiheessa vanhempien näkökantojen edelle. (Aaltonen ym. 2003, 93 – 94.)

7 Pohdinta

Kuinka moni opiskelija on ajautunut väärälle alalle, koska en­simmäinen hakutoive ei ole toteutunut tai kuinka monella opiskelijalla on ”väärä” kuva opiskelemastaan alasta ja totuus paljastuu, kun opiskelu on aloitettu. Tämä asettaa sekä perusopetuksen että toisen asteen opetuksesta vastaavat opettajat ja opinto-ohjaajat haasteen eteen. Millä keinoilla esittelemme peruskoulusta pääseville opiskelijoille realisti­sen kuvan eri koulutusaloista? Tässä tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Peruskouluopetuksessa on hyvin tärkeää saada oppilas uskomaan omiin kykyihinsä opiskelumotivaation säilyttämiseksi. Heikot koulukokemukset peruskoulussa vaikuttavat myös 2. asteella opiskellessa. Erityisopiskelijat otetaan jo hyvin huomioon perusopetuksessa ja heillä on jatkumo 2. asteen koulutukseen. Mutta miten huomioida perusopetuksessa opiskelevat nuoret, joilla olla heikko itsetunto, joilta puuttuu perheen tuki tai jotka kärsivät lievistä oppimisongelmista.

Nuoruus elämänvaiheena ei ole helppo. Nuori koettelee rajojaan ja saattaa tehdä vääriä ratkaisuja vain ärsyttääkseen vanhempiaan ja halutessaan määrätä omaa elämäänsä. Hylätäänkö vanhempien toiveena oleva ammatti vain sen vuoksi, että vanhemmat sitä haluavat? Entä jos nuori ajautuu ”väärään” kaveripiiriin. Nuorella on tärkeää kuulua johonkin ja näin kaveripiirin merkitys korostuu.

Hyvän itsetunnon kehittyminen vaatii hyvää palautetta. Kaikkien lasten ja nuorten elämään osallistuvien pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta eli kehua tarvittaessa. Kuitenkin rakentavankin palautteen antaminen on tarpeellista. Lapsi ei kehity, jos hän ei tiedä mitä häneltä odotetaan tai miten hän voisi kehittyä. Täytyy kiinnittää huomiota siihen miten rakentavan palautteen antaa.

Nyky- yhteiskunnassa osa nuorista joutuu aikuistumaan liian varhain. Lapsuus jää elämättä ja arki aikuisena alkaa. Vanhempien pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että tarjoaisimme lapsillemme turvallisen kasvuympäristön.  Luotamme vahvasti siihen, että hyvät ja kannustavat ystävät ja nuorten tukena toimiva perhe, joka antaa rakkautta mutta asettaa myös rajoja, ovat nuorten tärkeimmät voi­mavarat opintojen parissa viihtymiselle. Hyvät ja vahvat ihmissuhteet, hyvä itsetunto sekä tunne että nuoreen luotetaan, antaa voimaa myös vastoinkäymisten kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen.

Lähteet

Aaltonen, M., Ojanen, T., Vihunen, R. & Vilén, R. 2003. Nuoren aika. 2. uudistettu painos. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Aunola, K. 2002. Motivaation kehitys ja merkitys kouluiässä. Teoksessa Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaatiopsykologian perusteet. Toim. K. Salmela-Aro ja J-E. Nurmi. Jyväskylä: PS – kustannus.

Cacciatore. R., Korteniemi-Poikela. E. & Huovinen. M. 2008. Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Juva. WS Bookwell Oy

Friman, T. 2011. Suo nuorelle oma reviiri. Lapsen maailma 70 (2), 54.

Haapaniemi, S., Oikari, J. 2011. Nuoruuden tuen tarpeet. Keneltä nykynuori kaipaa tukea ja tietoa? Opinnäytetyö. Seamk. Sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Sosiaalialan koulutusohjelma.

Kalima, R. 2011. Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen ammattikorkeakoulussa. Tutkimus Helsingin ammattikorkeakoulun opintojen pitkittymisen ja keskeyttämisen syistä vuosina 2002 – 2007 ja niihin vaikuttamisen keinoista. Tampere: Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden yksikkö.

Kemppinen, P. 2000. Lasten ja nuorten tunne-elämän häiriöt. Kannustusvalmennus P. & K. Oy. Vantaa.

Keskeyttäjän kuva. Ammatillisten opintojen keskeyttäminen ja elämäntilanne. Selvi­tys vuonna 2005 Mikkelin ammattiopistossa opintonsa keskeyttäneistä. 2006. Muun­taja, Mikkelin seudun työvoiman palveluverkostojen ja toimintamallien kehittämis­hanke. Viitattu 3.4.2012. http://www.esedu.fi/Members/petroel1/julkaisut_tiedostot/kesk_kuva.pdf

Kuronen, I. 2011. ”Mun kompassin neula vaan pyörii”. Keskeyttämiskokemuksia ammatillisesta koulutuksesta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto koulutuksen tutkimus­laitos Tutkimusselosteita 41.

Malmberg, L-E. & Little, T. 2002. Nuorten koulumotivaatio. Teoksessa Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaatiopsykologian perusteet. Toim. K. Salmela- Aro ja J-E. Nurmi. Jyväskylä: PS – kustannus.

Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2006. Ihmisen psykologinen kehitys. WSOY.

Nurmi, P. 2009. Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä. Toisen asteen opettajat dialo­gisuutensa ja autenttisuutensa sääntelijöinä. Kuopio: Kuopion yliopisto. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E. yhteiskuntatieteet 170.

Nurmiranta, H., Leppämäki, P. & Horppu, S. 2009. Kehityspsykologiaa lapsuudesta vanhuuteen. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy.

Poijula, S. 2007. Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja. Jyväskylä.

Seinä, S. 2000. Opintojen etenemisen edistäminen. Näkökulmia ja pohdintoja opinto­jen pitkittymisen ja keskeyttämisen ehkäisemiseksi Hämeen ammattikorkeakoulussa. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeen ammattikorekakoulun julkaisuja C:22.

Turunen, K E.. 1996. Elämänkaari ja kriisit. Jyväskylä: Atena kustannus Oy.

Vahtera, S. 2007. Optimistit opintiellä. Opinnoissaan menestyvien nuorten hyvinvointi lukiosta jatko-opintoihin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 310.

Välimäki. J. 2009. Ahistaa! Mistä apu nuoren ahdistukseen? Hämeenlinna. Kariston kirjapaino Oy