Tag Archives: työpaikkakiusaaminen

Työpaikkakiusaaminen

Seija Winter

Johdanto

Tämän päivän puheenaihe useilla työpaikoilla on kiusaaminen, sillä viime vuosina on alettu uskaltaa puhua myös ääneen tästä ilmiöstä. Paljon puhutaan etenkin koulumaailmassa oppilaitten välisestä koulukiusaamisesta ja näin ollen hieman kuin unohdetaan ja vähemmälle huomiolle jää työpaikkakiusaaminen. Onko olemassakaan työpaikkaa jossa ei jonkin asteista kiusaamista tapahtuisi? Koulumaailmassa opettaja voi kohdata hyvin monenlaista kiusaamista. Kiusaaminen voi olla lähtöisin oppilaista, oppilaitten vanhemmista tai sitten työkavereista. Olipa kiusaamisen lähtökohta sitten mikä tahansa, kiusaaminen on aina asia joka on otettava vakavasti huomioon ja siihen on puututtava välittömästi.

Mitä kiusaaminen on?

Työpaikkakiusaamista esiintyy Kaarina Korhosen (2009, 11–15) mukaan joka työpaikassa. Meille jokaiselle on kiusaaminen tullut tutuksi jo lapsuudessa. Jo pienenä meillä esiintyy kiusaamista, häirintää ja pilantekoa toisten kustannuksella. Kiusaamista esiintyy myös hyvin eritasoista kuten läpsimisestä aina pahoinpitelyyn saakka. Meidän jokaisen on hyvä muistella mitä itse olen tehnyt näissä kiusaamistilanteissa jatkaa Korhonen. Olinko kiusattu, kiusaaja vai sivustakatselija? Nauroinko mukana vai puolustinko kiusattua. Harmitonta tai hyvänlaatuista häirintää / kiusaamista ei ole olemassakaan jatkaa Korhonen (2009, 11–15).

Kiusaamiseen puuttuminen on Korhosen (2009, 11–15) mukaan kiusallista, sillä sana kiusaaminen viittaa lapsuuden ilmiöihin. Kiusaamisesta puhuminen tuntuu pikkumaiselta, sillä kiusaaminen ja seksuaalinen ahdistelu kuitataan yleensä junttimaisella vähättelyllä tai hurtilla huumorilla. Kiusaamisessa ja kiusoittelussa katsotaan olevan myönteisiä ja miehekkäitä piiteitä, siinäkin tapauksessa, että kiusaajana on nainen. Kiusaamisessa ei Korhosen (2009, 11–15) mielestä ole mitään myönteistä tai kovismaista pikemminkin päinvastoin. Kovaksi jätkäksi itseään uskotteleva kiusaaja onkin henkisesti köyhä ja kiusaaminen on epätoivoinen yritys piilotella omia heikkouksia.

Useimmiten kiusaaja on työtoveri ja toiseksi yleisin kiusaaja on oma esimies, toteavat Vartia, Lahtinen, Jokinen & Soini (2008, 9). Usein kiusaajia on alkuun yksi, joskus kaksi tai jopa kolme. Työntekijä voi myös kokea, että koko työyhteisö on häntä vastaan, tällöin tämän kaltainen tilanne on saattanut kestää hyvin pitkään. Saattaa myös olla tilanteita joissa kiusaajalla on yksi henkilö kiusaamisensa kohteena, mutta kohde vaihtuu ajoittain tai kiusaamisen kohteena saattaa olla samanaikaisesti useitakin henkilöitä. Voi olla myös tilanteita, joissa kaikki työyhteisön jäsenet kokevat olevansa yhden työtoverinsa kiusaamia.

Kiusaajan tunnusomaisia piirteitä

Korhonen (2009, 15–16) korostaa, että kiusaaja ja kiusattu voi olla kuka tahansa. Aikaisemmin ajateltiin että vain vahvat henkilöt toimivat kiusaajina ja vain heikkoja kiusataan, mutta väite ei pidä paikkaansa. Kiusatuksi voivat joutua yhtä hyvin kauniit, nuorekkaat ja vahvatkin ylisuoriutujat, kuin myös tavalliset pulliaiset ja myös rikkaat tai köyhät jne. Turvassa kiusaamiselta ei tänä päivänä ole kukaan. Kiusaamistapaukset ovat monien yhteensattumien tulosta. Täytyy löytyä sopivat vastapuolet, tietynlainen kiusaaja sekä hänelle sopiva uhri ja myös otolliset kiusaamisolosuhteet ja näin on noidankehä valmis, toteaa Korhonen.

Hyvällä työntekijällä ja kiusatuksi tulemisella on yhteys esittää Korhonen (2009, 16–17). Hyvät ja sivistyneesti käyttäytyvät työntekijät välttelevät yhteenottoja kuten erilaisia rähinöitä ja näin saattavat muita helpommin joutua kiusaamisen uhreiksi. Kiusaaminen kun voi toteutua niin monella eri tavalla, pahimmillaan huomaamatta sitä itse. Kiusaaminen on hyvin monimutkainen asia, kiusaaja voi ajatella itsestään, että hän on mitä parhain esimerkiksi työkaveri tai hyvä johtaja ja osaa ottaa tasapuolisesti kaikki ihmiset huomioon. Hyvin usein on niin, että kiusaaja ei ole havainnut itse mitään ongelmia.

Kiusaajaa voi Korhosen (2009, 71–76) mukaan olla yllättäen vaikea tunnistaa. Kiusaajat eivät tunnista tai eivät ainakaan tunnusta olevansa kiusaajia. Kiusaamisesta nauttii noin 10–20 prosenttia ihmisistä. Tähän ryhmään kuuluu myös puhdasoppiset psykopaatit ja narsistisesti häiriintyneet. Tälle ryhmälle kiusaaminen kuuluu normaaliin elämään, he eivät koe kiusaamista miksikään varsinaiseksi kiusaamiseksi tai kielteiseksi asiaksi. Kiusaaminen on loppujen lopuksi aika lähellä täysin mielivaltaista pahuutta. Kiusaajat tekevät kaikkensa kieltääkseen ja peittääkseen tekonsa viimeiseen asti. Kiusaajat pyrkivät saamaan kiusatun ansaan ja tekemään virheitä. Kiusattu ehkä ensin yhtyy kiusaajan näkemyksiin syyttäen itseään käsittämättömistä virheistä. Tunnontarkka työntekijä uskoo olevansa epäonnistuja, joka esimerkiksi on väärällä alalla, väärässä tehtävässä tai kokee olevansa hankala persoona ja huono tai kokonaan kykenemätön työelämään.

Ihmisen mielikuvat siitä, mikä on kiusaamista, mikä henkistä väkivaltaa vaihtelevat hieman toteaa Vartia ym. (2008, 9). Yhtä yleisesti sovittua määritelmää kiusaamiselle ei ole. Kiusaamisella tarkoitetaan kuitenkin tilannetta, jossa joku joutuu toistuvasti ja pitkän aikaa kielteisen, loukkaavan tai alistavan käyttäytymisen kohteeksi. Kiusaaminen on ikään kuin tapahtumaketju, jonka kuluessa kiusattu ajautuu tilanteeseen, jossa hän kokee olevansa avuton ja puolustuskyvytön jatkaa Vartia ym.

Myös laki viittaa jatkuvuuteen ja säännöllisyyteen. Esimerkiksi jos häirintä on sanoin, toimin tai asentein loukkaavaa käyttäytymistä, joka jatkuvana tai säännöllisenä aiheuttaa haittaa tai vaaraa kohteen terveydelle. Epäasiallinen kohtelu on esimerkiksi henkilön työsuorituksen jatkuvaa ja perusteetonta arvostelua, mustamaalaamista tai työyhteisöstä eristämistä. (Työturvallisuuslaki, soveltamisopas 2002).

Kiusaaminen opettajan työssä

Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuminen on psyykkisesti niin raskas kokemus, että se voi vaikuttaa työntekijän koko elämään. Pahimmillaan kiusaamisen kohteeksi joutunut saattaa jopa syrjäytyä työelämästä kirjoittaa Markku Tasala (2002, 13–14). Opettaja tekee koko persoonallaan työtä, niin myös henkilökohtaiset loukkaukset osuvat ammatillisen identiteetin alueelle ja voivat näin ollen kyseenalaistaa hänen toimintansa opettajana. Työhön kohdistuva jatkuja arvostelu nakertaa myös opettajan persoonallista identiteettiä, opettaja voi kokea tällaisen arvostelun hyvin henkilökohtaisena loukkauksena. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta voi johtaa opettajapersoonan luhistumiseen jatkaa Tasala.

Tasala (2002, 36–40) toteaa, että henkinen väkivalta on pitkään jatkuvaa ja toistuvaa vakavanlaatuista kiusaamista ja sortamista tai epäoikeudenmukaista kohtelua, johon nähden kiusattu on puolustuskyvytön. Pitkään jatkuvaksi kiusaaminen määritellään silloin kun kiusaamista on esiintynyt vähintään kerran viikossa ja vähintään puoli vuotta yhtäjaksoisesti. Kiusaaminen voi esiintyä siten, että kiusatun ei anneta vapaasti esittää mielipiteitään. Hän voi joutua arvostelun kohteeksi ja häntä moititaan. Sosiaalisia suhteita rajoitetaan. Kiusatun mainetta tai sosiaalista asemaa loukataan, kuten esimerkiksi juoruilemalla.

Ammattitaito ja elämänkokemus sekä asennoituminen muihin ihmisiin, elämään ja omaan itseensä nähdään tärkeiksi työkaluiksi henkisestä väkivallasta selviytymisessä. Voiko sitten kiusaamiskokemuksestaan kertovan opettajan kertomaan luottaa? Kiusaamisessa on ennen kaikkea kysymys ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kokemus on aina totta kiusatulle itselleen jatkaa Tasala (2002, 40).

Opettajalehden 2000 vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan joka viiden kyselyyn vastanneista opettajista koki olleensa kuluneen vuoden aikana kiusauksen kohteena usein tai jopa jatkuvasti. 70 % opettajista on kokenut henkistä väkivaltaa oppilaiden taholta kirjoittavat Tiina Rantala ja Soili Keskinen artikkelissaan (2005).

Rantanen & Keskinen (2005, 211) mukaan oppilaiden loukkaava käytös aiheuttaa ylimääräisiä painita opettajille ja murentaa ennen pitkää myös opettajien itsetuntoa. Opettajiin kohdistuvaa väkivaltaa ei oteta riittävän vakavasti, vaan tilanne saatetaan nimetä opettajan kurinpitovaikeudeksi. Opettajan kiusaaminen onkin eräänlainen tabu josta halutaan vaieta toteavat Rantanen & Keskinen (2005).

Opettaja ja oppilas päätyvät konfliktiin kahdesta eri syystä korostavat Rantanen & Keskinen (2005, 124). Auktoriteettia vastaan suunnatusta kapinoinnista tai opettaja joutuu itse väkivallan kohteeksi mennessään selvittämään oppilaiden välisiä konfliktitilanteita. Auktoriteettia vastaan suunnattu kapinointi ilmenee hyvin usein henkisenä väkivaltana ja tämä on tyypillistä hieman vanhempien oppilaiden keskuudessa, väkivallan kohteeksi joutuminen taas on yleisempi nuorempien oppilaiden keskuudessa korostavat Rantanen & Keskinen (2005) artikkelissaan.

Rantasen & Keskisen (2005, 27) mielestä jatkuvat työrauhahäiriöt synnyttävät helposti konflikteja oppilaiden ja opettajan välille. Yläasteella kiusaamisen uhriksi joutuvat opettajat, joiden oppiaineesta ei pidetä tai sellaiset opettajat joiden persoonassa on jotain mikä herättää oppilaissa negatiivisia tuntemuksia. Myös erityisopettajat kuuluvat tietynlaiseen riskiryhmään toteavat Rantanen & Keskinen, sillä erityisopetuksessa esiintyy useammin työrauhahäiriöitä.

Näin erityisopettajana olen täysin Rantasen ja Keskisen kanssa samaa mieltä siitä, että erityisopetuksessa erilaisia konfliktitilanteita oppilaiden välillä esiintyy useammin ja näin ollen myös erityisopettajat ovat väkivallan kohteina useimmin. Opettajat joutuvat myös syyttelyn ja nimittelyn kohteeksi siitä syystä, että he puuttuvat näihin oppilaitten välisiin tilanteisiin. Opettajiin kohdistuvia väkivaltatilanteita esiintyy myös, sillä tavalliset rauhoittamistilanteet voivat johtaa oppilaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja väkivallan kohteena on tällöin opettaja. Jo yksinomaan häiritsevään käyttäytymiseen opetustilanteessa puuttuminen siten, että pyydät oppilasta poistumaan luokasta voi johtaa siihen että opettajaa uhkaillaan jopa aika pelottavallakin tavalla.

Työpaikkakiusaamiseen puuttuminen

Että kiusaaminen työpaikalla sekä työpaikkakiusaaminen voidaan lopettaa, se täytyy tunnustaa kirjoittaa Korhonen (2009, 78–86). Avainasemassa on esimies, koska hänellä on valta ja vastuu puuttua kaikkiin työpaikalla syntyneisiin ilmiöihin, myös kiusaamiseen. Työpaikka kiusaamista ei tule hyväksyä missään olosuhteissa. Kiusaamistilanteisiin puuttuminen on hyvä aloittaa heti, kun tunnistaa kiusaamisen tai epäilee jollakulla työyhteisön jäsenellä olevan siihen taipumusta. Asiallinen tiukkuus ei ole pahasta jatkaa Korhonen (2009). Kiusaaminen kannattaa myös dokumentoida hyvin, vaikka ei koskaan kantelua tai valitusta aikoisikaan tehdä. Myöhemmin on vaikea muistaa, miten asiat oikein menivät. Johdonmukainen kertomus on kiusatun ainoa mahdollisuus saada apua, jos kiusaaja pääsee vahingoittamaan kiusattua, sillä uupumus tai muut oireet saattavat tehdä mahdottomaksi palauttaa mieleen kaikkea. Ei kannata jäädä odottamaan paraneeko tilanne, sillä yleensä se ei parane toteaa Korhonen.

Korhonen (2009, 88) jatkaa että harvoissa tapauksissa työpaikalla tapahtuvaa kiusaamista käsitellään rikoksena vaikka lääkärit toteaisivat seuraukset. Suurin osa työtovereista ei puutu asiaan, eivätkä todista puolestasi vaikka ovat tietoisia kiusaamisesta. Yksittäisten kiusaamista kokeneiden työntekijöiden avunsaanti on kiinni siitä, miten he kukin itse pystyvät todentamaan oman kohtelunsa ja saamaan juuri omaan tilanteeseensa vaikuttavia toimenpiteitä käyntiin. Kiusaamista ei kuitenkaan pidä hyväksyä, vaikka kaikki muut olisivat sitä vuosikausia kestäneet, toteaa Korhonen (2009, 88).

Camilla Reinboth (2006, 68–69) tuo esille että laki edellyttää työnantajaa tai esimiestä puuttumaan työpaikalla tapahtuvaan kiusaamiseen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että laki sitä edellyttää. Työturvallisuuslain 28§:n mukaan työnantajan on häirinnästä tiedon saatuaan ryhdyttävä toimiin epäkohtien poistamiseksi. Lisäksi laki määrää työnantajan järjestämään työntekijälle ohjausta haitan tai vaaran välttämiseksi sekä kehittämään työturvallisuutta työntekijöiden kanssa jatkaa Reinboth. Laki määrittelee myös sen, mitä kiusaamisesta seuraa kiusaajalle. Äärimmäisenä keinona työntekijän työsuhde voidaan jopa päättää. Näistä säädetään työsopimuslaissa kirjoittaa Reinboth (2006, 68).

Keneltä haet apua

Puhu asiasta luotettavalle ystävälle. Usein jo puhuminen helpottaa ja se auttaa myös jäsentämään asioita. Ystävän tuki valaa myös uskoa itseen. Koskaan ei kuitenkaan pidä puhua kenellekään työtoverille korostaa Korhonen (2009, 88), vaikka hän olisi kuinka hyvä ystävä, sillä työkavereilla ja ammatillisten verkostojen jäsenillä on aina ennemmin tai myöhemmin oma lehmä ojassa. Sillä he ovat tavalla tai toisella yhteydessä organisaatioosi ja riippuvaisia sen ihmissuhdeverkostoista. He eivät myöskään koskaan toimi vastoin omaa etuaan eivätkä vaaranna itseään menemällä ikävään tapaukseen osalliseksi. He saattavat ummistaa silmänsä ja unohtavat tapahtuneet kokonaan jatkaa Korhonen.

En täysin ole Korhosen kanssa samaa mieltä siitä, kun hän korostaa, että kiusaamisesta ei kiusatun ole hyvä puhua työtovereille. Voihan olla että työyhteisön muilla jäsenillä on samansuuntaisia kokemuksia kiusatuksi tulemisesta. Näin ollen asioiden tullessa julki kiusatuksi tulleet voivat tukea toisiaan tässä vaikeassa asiassa ja jakaa myös kokemuksia keskenään. Ryhmässä on voimaa, sanotaan ja ehkä ryhmänä on myös helpompi lähteä korjaamaan syntynyttä tilannetta.

Korhonen (2009, 73) kuvaa myös sivustakatsojien roolia työpaikkakiusaamisessa seuraavalla tavalla. Sivustaseuraajat istuvat iltapäivälehtien ääressä kahvihuoneessa, työpisteessä tai muualla eivätkä lähde kyseenalaistamaan sitä, miksi niin monet esimerkiksi lähtevät työpaikasta, vetäytyvät, sairastuvat helposti tai muuten murjottavat. Sivustaseuraajat sulkevat korvansa kahvihetkien keskusteluilta. He kyllä aistivat, että jotain on vialla, mutta haluavat sulkea sen pois mielestään. Kiusaaminen saattaa vaikuttaa heihin esimerkiksi siten että se huonontaa ilmapiiriä ja kenties myös vaikeuttamalla koko työpaikan tulostavoitteita, siitä huolimatta sivustakatsojat sulkevat silmänsä ja korvansa ja tukahduttavat empatiantunteensa toteaa Korhonen.

Reinboth (2006, 158–159) taas korostaa sitä että on äärimmäisen tärkeää, että etsii itselleen tukea. Hänen mielestään ihanteellinen tilanne on silloin, kun omalta työpaikalta löytyy hyvä ystävä, jonka kanssa asian voi jakaa. Taustatuensaaminen omalta työpaikalta on tärkeää, mutta usein sen saaminen on vaikeaa hän jatkaa. Sillä aina on vaarana, että työkaveri pelkää itse joutuvansa kiusatuksi, jos hän sotkeutuu juttuun jotenkin. Näin saattaa kiusattu jäädä herkästi työpaikalla yksin tämän vaikean asian kanssa. Jos ympäriltä ei löydy ihmisiä joille kiusattu kokee voivansa kertoa asiasta, tukea kannattaa tässä tapauksessa etsiä muualta. Kannattaa mm selvittää millaisia palveluita työnantaja on sisällyttänyt työterveyshuoltoon lisää Reinboth.

Reinbothin (2009, 175–176) mukaan työterveyshuolto on se paikka, johon toiveet työpaikkakiusaamisen selvittämisestä ensimmäisenä suunnataan. Vaikkei työterveyshuollolla ole välineitä puuttua itse kiusaamiseen, se voi olla kiusatulle viimeinen kasassa pitävä voima. Työterveyshuolto voi kannustaa työntekijöitä kertomaan, mikäli he kohtaavat työpaikallaan kiusaamista jatkaa Reinboth. Työpaikkakiusaamisen käsittelyä työterveyshuollossa rajoittaa usein miten resurssien puute. Kiusaamisasia kun on terveysalan ammattilaisillekin uusi, ja sen edessä kaikki ovat vielä ymmällään, toteaa Reinboth.

Oli ihminen rohkea tai arka, räiskyvä tai kiltti tai jollakin tavalla muista poikkeava, työpaikkakiusaamiselta ei voi varmuudella välttyä luonteenpiirteiden turvin korostaa Korhonen (2009, 132–133). Työpaikkakiusaaminen on monille arkipäivää ja päiviin mahtuu monta tapahtumaa ja tilannetta. Fyysinen etäisyys on yksi suuri helpotus vaikka joskus kiusatusta tuntuukin, että miksi juuri hänen tulisi väistellä ja sovitella menemisiään. Tämä ei tietenkään ole oikeudenmukaista, mutta ei ehkä kannata rasittaa ja koetella voimiaan. Kiusaamisen kestämistä kun suunnattomasti helpottaa, jos työpaikkakiusaamisessa on taukoja. Fyysinen etäisyys vaikuttaa ihmisiin yhtä lailla rauhoittavasti kuin mihin tahansa eläimiin. Työpäivän aikana on monia mahdollisuuksia ottaa etäisyyttä kiusaajaan. Työpaikkakiusaamisen sietäminen ja pelkääminen kahvi- ja lounastauoilla on erittäin stressaavaa, toteaa Korhonen lopuksi.

Jotain tarttis tehdä, jotta työyhteisö voisi hyvin

Työpaikkakiusaaminen on rasittava vitsaus, joka voi seurata koko työelämän ajan, toteaa Reinboth (2009, 203) ja jatkaa että se saattaa koskettaa meistä ketä tahansa. Työpaikkakiusaamisen torjunta on koko kansan projekti, johon työntekijät voivat osallistua valvomalla kiusaamista koskevan lainsäädännön toteutumista työpaikallaan jatkaa Reinboth. Avainasemassa myös tässä kiusaamisasiassa on näkyvä, kuuluva ja paljon valtaa käyttävä media. Media on nostanut yhteiseen keskusteluun vaikeaksi koettuja aiheita ja siten lähtenyt rikkomaan niihin liittyviä tabuja. Medialla on hyvin merkittävä tehtävä työpaikkakiusaamiseen liittyvän tabun murtamisessa.

Reinboth (2009, 204–210) toteaa, että kun työpaikalla osataan puhua kiusaamisesta ja pystytään asiatasolla arvioimaan miten hyvin kiusaamisilmiöön on omassa organisaatiossa varauduttu ja eikä kiusaamisesta ääneen puhujan tarvitse pelätä itse joutuvansa kiusatuksi on päästy itse asiaan työyhteisön hyvinvoinnissa. Työpaikan sisäinen työkalu kiusaamisen nujertamiseksi on myös nopea puuttuminen asiaan. Tämä kuitenkin edellyttää, että esimiehillä on riittävät valmiudet tarttua kiusaamiseen liittyviin asioihin. Lisäksi myös koko henkilöstön on oltava tietoisia, miten kiusaamistilanteissa toimitaan. Työpaikalle on luotava niin suuri luottamus, että työntekijä uskaltaa myös nostaa asian esille.

Reinboth (2009, 210) toteaa lopuksi, että työpaikkakiusaamisen suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat siinä, että työelämän pelisäännöt luovat otolliset olosuhteet kiusaamiselle ja ihmisten johtamista ei pidetä tärkeänä, eikä siihen haluta sijoittaa aikaa eikä rahaa. Lisäksi ongelmana on myös se, ettei kiusaamiseen osata työpaikoilla puuttua. Valta on myös työpaikoilla, joten ulkopuolisten on vaikea puuttua syntyneisiin tilanteisiin. Kiusaamista on myös vaikea saada todistettua ja tästä syystä siihen on vaikea päästä käsiksi.

Merja Mäkisalo (2003,3) tuo kirjassaan ”Yhdessä onnistumme” esille sen seikan että, terve työyhteisö on arvokas visio jota kannattaa tavoitella, vaikka se ei aina olisikaan täysin savutettavissa. Terveessä työyhteisössä on hyvä, luottamuksellinen ja avoimuuteen perustuva ilmapiiri, jossa ihmisten on helppo keskustella vaikeistakin asioista. Terveessä työyhteisössä pyritään työntekijöiden hyvinvoinnin maksimointiin. Niinpä terveen työyhteisön tunnuspiirteitä ovatkin mm. avoin keskustelukulttuuri, yhteisöllisyyden jatkuva rakentaminen ja vahvistaminen, yhteiset työtä ohjaavat arvot ja periaatteet, yhteiset päämäärät, jokainen työyhteisön jäsen voi olla oma itsensä sekä työntekijöiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen jatkaa Mäkisalo

Työyhteisön menestyminen edellyttää aina monenlaisia ja monitahoisia yhteistyö- ja yhteistoimintavalmiuksia toteaa Mäkisalo (2003, 90–94) ja jatkaa, yhteistyössä opitaan yhdessä asioita koko työyhteisön kehittämiseksi. Yhteisöllisyyden yksi toimintamuoto voi olla esimerkiksi tiimityöskentely. Tiimityöskentelyssä jokaisen on puhallettava yhteen hiileen ja jäsenten väliset vuorovaikutussuhteet korostuvat. Tiimityöskentelyn ensimmäinen ja ehdoton edellytys onkin avoin keskustelukulttuuri, jos tiimissä ei ole avointa keskustelua sieltä puuttuu tiimityöskentelyn tärkein työväline. Hyvin toimivassa tiimissä ei lakaista vaikeita asioita maton alle, vaan niistä uskalletaan puhua. Yksinkertaisesti sanottuna ”Yhteispelillä se sujuu” ja niinpä tähän Mäkisalon osuvaan toteamukseen on myös hyvä lopettaa työpaikkakiusaamisen käsittely tällä kertaa.

Lähteet

Korhonen, K. 2009. Kiusaajat kuriin. Mitä jokaisen tulisi tietää työpaikkakiusaamisesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.

Mäkisalo, M. 2003. Yhdessä onnistumme. Opas työyhteisön kehittämiseen ja hyvinvointiin.. Tammer-Paino Oy, Tampere.

Reinboth, C. 2009. Tunnista ja torju työpaikkakiusaamien. Yrityskirjat Oy. Reusner AS, Tallinn, Eesti.

Tasala, M. 2002. Työpaikkakiusaaminen opettajien tarinoissa. Narratiivinen analyysi neljän sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopettajan työpaikkakiusaamiseen liittyvistä kokemuksista. Hämeen ammattikorkeakoulu. Saarijärven Offiset Oy, Saarijärvi.

Ullakonoja Vesa, Janas Antti, Kallioluoma Jouni, Posio Antti. Työturvallisuuslaki Soveltamisopas, 2002.  Työturvallisuuslaki (738/2002.

Valta, kilpailu ja kiusaaminen opettajan työssä. Artikkelisarja. OKKA-vuosikirja 2005. Saarijärven Offiset Oy, Saarijärvi. Rantala, T. & Keskinen, S. 2005. Artikkeli, ”Ei meidän koulussa…eihän?” Opettajat oppilaiden kiusaamina.

Vartia, M., Lahtinen, M., Joki, M. & Soini, S. 2008. Piinan loppu. Kiusaamistilanteiden selvittely työpaikalla. Työterveyslaitos. Esa Print Oy, Tampere.