Verenpainepotilaan elintapaohjaus uusien haasteiden edessä

Kliinisen asiantuntijan ylemmän amk tutkinto-ohjelman opiskelija Virva Jokela tutki opinnäytetyössään verenpainepotilaiden ohjauskokemuksia Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksissa. Potilasohjaus vaatii yhä monipuolisempia menetelmiä tiedon määrän kasvaessa ja digitaalisten palveluiden lisääntyessä. Tärkeää on, että elintapaohjausta annetaan potilaslähtöisesti ja siinä hyödynnetään teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Tutkimus liittyy valtakunnalliseen Omat digiajan hyvinvointipalvelut (ODA) – hankkeeseen, jonka tavoitteena on sosiaali – ja terveyspalveluiden perinteisen toimintamallin uudelleenmuotoilu. Tutkimus on osa Jyväskylän pilottia, jossa uudistetaan verenpainepotilaan toimintamalli.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla verenpainepotilaiden ohjauskokemuksia Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksessa ja selvittää mahdollisia kehittämistarpeita elintapaohjauksessa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilaiden odotuksia ja tarpeita digitaalisesti tapahtuvalta ohjaukselta. Tutkimustulosten perusteella ohjauksen saaminen oli vaihtelevaa ja kontrollikäynnit koettiin vähäisiksi. Tuloksista nousi esille potilaiden tarpeet yksilöllisille ja potilaslähtöisille ohjausmenetelmille. Digitaalista ohjausta pidettiin hyvänä lisänä potilasohjauksessa, mutta sen ei odotettu täysin pystyvän korvaamaan perinteisiä palveluja. Tutkimustulokset perustuvat kymmenelle alle 52-vuotiaille verenpainepotilaille tehtyyn haastatteluun. Tutkimushenkilöt haastateltiin teemahaastattelulla, joka pohjautui aiempaan tietoperustaan aiheesta.  Haastattelun tulokset analysoitiin teemoittelemalla.

Potilaiden saamassa elintapaohjauksessa korostuivat ravitsemusneuvonta ja ohjaus liikunnasta. Potilaat kuvasivat saatua ohjausta motivoivaksi, laadukkaaksi ja perusteelliseksi. Ohjausta tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä pidettiin vähäisenä. Ohjausta saivat enemmän ne potilaat, joilla oli tuore verenpainetauti­ diagnoosi. Vastaavasti pitkään sairastaneet eivät olleet saaneet ohjausta. Kaikki potilaat olivat saaneet ohjausta suullisessa muodossa ja ohjaus muodostui terveydenhuollon ammattilaisen esittämistä kysymyksistä ja potilaan vastauksista. Potilaat toivoivat, että elintapaohjauksessa käytettäisiin myös muita menetelmiä, kuten kirjallista materiaalia, toiminnallisia liikuntaryhmiä ja digitaalisia palveluita. Potilaat kuvasivat, että elintapaohjauksen järjestämisen tulisi olla systemaattisempaa ja seurantakäyntejä tarvittaisiin enemmän.

Vuorovaikutustilanne vaikutti merkittävästi potilaiden kokemuksiin ohjauksesta. Vuorovaikutusta pidettiin huonona, jos terveydenhuollon ammattilainen viestitti käytöksellään kiirettä, ohjaus oli yksisuuntaista tai ammattilainen koettiin auktoriteettina. Vastaavasti rauhallinen keskustelu, jossa potilas otettiin mukaan elintapamuutosten ideointiin, koettiin ohjauskokemusta parantavaksi. Vuorovaikutusta tuki myös ohjaajan empaattisuus, ystävällisyys ja hoitosuhteen pysyvyys.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tähtäävät siihen, että potilaalla olisi aktiivinen rooli omassa hoidossaan. Tutkimustulosten perusteella verenpainepotilaat halusivat itse osallistua hoitoon, esimerkiksi täyttämällä päiväkirjaa ennen ohjauskertaa tai syöttämällä verenpaineen mittaustuloksia digitaalisesti. Aktiivisuus tuli esille myös siinnä, että potilaat näkivät digitaalisen lomakkeen tärkeänä omaseurannassa.

Potilaat kokivat tärkeäksi helpon yhteyden hoitavaan tahoon sekä joustavat ja helppokäyttöiset palvelut. Tämän yhtenä mahdollistajana potilaat näkivät verkossa tapahtuvat keskustelut. Vuorovaikutuksellisuus nousi merkittäväksi tekijäksi digitaalisessa ohjauksessa; potilaat toivoivat, että asiointi tapahtuisi verkossa henkilökohtaisesti ja ohjaus olisi yksilöllistä. Verkkoympäristössä haluttiin olevan kirjallista verenpainepotilaan ohjausmateriaalia, mutta yksistään sitä ei pidetty riittävänä. Digitaalisen verkostoitumisen ja vertaistuen tarpeet vaihtelivat, toiset pitivät sitä tärkeänä, kun taas toiset kokivat verenpainetaudin yksityisenä asiana.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että verenpainepotilaat ovat valmiita hoidon uudistamiseen ja digitaalisten palveluiden vastaanottamiseen. Tärkeää kuitenkin on, että tulevaisuuden palvelut rakennetaan kestävästi ja potilaslähtöisesti. Potilasohjaus on murroksessa ja haasteiden edessä, mutta sen mahdollisuudet ovat moninaiset. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää elintapaohjauksen kehittämisessä ja se tuo ideoita digitaalisten ohjauspalveluiden rakentamiseen.

Lisätiedot:

Kirjoittaja: Virva Jokela, Kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma, Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK, Jyvaskylan ammattikorkeakoulu; vh(et)hotmail.fi

Jokela, V. 2018. Verenpainepotilaan elintapaohjaus – potilaiden kokemuksia ohjauksesta Jyvaskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksessa. Opinnäytetyö. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Kliinisen asiantuntijan  tutkinto-ohjelma. Sosiaali- ja terveysalan ylempi  AMKJyväskylä:  Jyväskylan ammattikorkeakoulu.

Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804034031