Monthly Archives: tammikuu 2013

Susi ja seikkailija – jännitystä, stressiä ja menestys.

Tosiaan viime tiistaina meillä oli taas synttärit, teemalla naamiaiset. Minulle tuo toteutuspäivä on aina jotenki stressaava. Tuntuu kuin sata asiaa pyörisi päässä, ja halu onnistua, saada asiakas tyytyväiseksi on koko ajan taustalla. Haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, koska nämä on jonkun pienen ihmisen synttärit ja näistä maksetaan meille. Tämä on ehkä tuota samaa fiilistä, josta Noora kertoi tuossa aijemmin.

Toteutus päivänä jouduin vielä varmistelemaan, että pääsemme luovan tilan luokkaan ja Älykotiin. Onneksi Vesa tuli tässä apuun, ja saimme avaimet tiloihin lainaksi. Iso kiitos myös Jamkin vahtimestarille, joka oli iloksemme todella avulias ja ystävällinen. 🙂

Tähän tilavaraukseen liittyen on tulossa muutos. Tästedes varaukset hoidetaan Vesan kautta, mikä toki helpottaa meidän hommaa. Ei tarvitse soitella sinne ja tänne, ja perustella miksi opiskelijan pitäisi saada varata luokkatila.

Pääsimme asiakkaan ja sankarin kanssa valmistelu puuhiin jo puoli viiden jälkeen. Ensimmäiset vieraat sitten saapuivat jo varttivaille kuusi. Tässä on kyllä yksi juhlien haaste. Kun juhlat alkavat esimerkiksi kuudelta, jotkut vieraista tulevat varttia vaille toiset vartin yli. Meillä saattaa Nooran kanssa olla tuolloin ennen kuutta vielä valmistelut kesken, ja entäs sitten jos odotetaan, että kaikki vieraat ovat paikalla. Silloin suunniteltu ohjelma ei ole aikataulussa, eikä kaikkea ehditä toteuttaa. Tässä voisi pohtia, millaisia eri tapoja hoitaa asia olisi, ja mikä olisi paras.

Synttärit menivät ehdottomasti parhaiten tähän mennässä. Pääsimme Nooran kanssa improvisoimaan(hahmot ja juontaminen) ja toimimaan tiiminä. Ja täytyy sanoa, että homma todella toimii meillä yhteen. Jätimme esimerkiksi yhden ohjelmanumeron pois, toimimme molemmat näin vaikkemme olleet sanoneet sanaakaan toisillemme asiasta. Molemmat olivat huomanneet, että aika on käymässä vähiin ja sitten toimittiin sen mukaisesti. ”Älä sano  mitään, minä tiedän kyllä!”

Monet vanhemmista kyselivät toiminnastamme ja toivoivat mainoksia ja tietoa asiasta. Esimerkiksi www-sivujen perään kyseltiin kovasti. Kysyntää palvelulla on varmasti, kunhan vaan saadaan markkinointi polkaistua käyntiin ihan kunnolla. Tänään laitoin myös uudellle asiakkaalle postia, katsotaan tuleeko sieltä tarjouspyyntöä.

Liittyen vielä tuohon saamaamme palautteeseen asiakkaalta. Juhlat olivat olleet muuten hyvin onnistuneet, mutta yksi ohjelmanumero oli ollut liian pitkä. Asiakashan on aina oikeassa, ja kaikenlainen palaute otetaan vastaan. Tätä on muuten oppinut osuuskunnassa toimiessa, palautteen vastaanottamista ja sitä, ettei sitä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Jokatapauksessa itse mietin, että tuon kyseisen ohjelmanumeron kesto ei ollut liikaa. Jokaisella lapselle täytyy olla mahdollisuus osallistua(vuoretellen esiteltiin oma hahmo)! Toki voidaan miettiä, olisiko sen voinut hoitaa jollain muulla tapaa…

Huomenna istutaan taas Nooran kanssa alas, ja mietitään tämän kevään tavoitteita ja toimintasuunnitelmaa.

Listalla on ainakin…

  • markkinointi
  • osk:n näkyminen Jamkissa ja Puistokadulla
  • uudet työntekijät
  • tavoite keväälle
  • akuutit asiat liittyen synttäreihin(tai johonkin muuhun 🙂 )

Ahh, kauniit unet.

 

Synttärit: Rinsessoja, riemua ja kissaeläimiä

Huhhei. Olo oli aika voitokas, kun oltiin ”selvitty” tiistaiehtoon 8-vuotisjuhlista.

Järjestelyt vaativat aina paljon vaivannäköä. Itselläni pukkaa joka synttäreiden kohdalla pieni potutus siitä, miksi itselleen järjestää arkeen aina jotain ylimääräistä. No. Eihän tämä sitä ole, kun suoritan 2 pakollista kurssia näin, jossa muuten en voisi olla läsnä. Sitäpaitsi paljon olen tästä myös saanut ja oppinut. Potuttaa vain aina ennen H-hetkeä, kun aika on kortilla, stressi päällä ja pieni epävarmuus juhlien suhteen. (Ollaanko huomioitu asiakkaan toiveet, ollaanko muistettu ostaa kaikki tarpeistot, onnistuuko tilavaraukset, vieläkö joku asia kusee, ehdinkö paikalle jne.)

Anyway. Tiistaina siis juhlittiin. Maanantai-iltana olin jo aika tyytyväinen ja levollisin mielin. Tein synttärijulisteet koristamaan juhlatilaa, ynnäsin kaikki mukaan otettavat tavarat seuraavaa päivää varten ja sovitin komeaa susihaalariani, sillä olihan kyseessä naamiaiset.

Tiistaina kaasuttelin vauhdilla töiden jälkeen juhlapaikalle, jossa Reetta jo touhusikin. Laitoimme luovanluokan sen näköiseksi, että juhlaväki viihtyy. Hikoilin ihan hullunlailla johtuen luultavasti kuumeesta, susihaalarista ja jatkuvasta hömpöttämisestä. Vieraat saapuivat asuissaan paikalle ja alkoivat ennalta-arvattavasti juosta luokassa ympyrää kunnes viimeinenkin kutsuttu oli saapunut. Aloitimme Reettan kanssa illan show´n. Kaikki meni mielestäni niin nappiin kuin tuollaisella 8-vuotiaiden laumalla vain voi mennä.

Ohjaamista ja esiintymistä (sitähän se oikeastaan myös on) en jännittänyt ollenkaan, mutta hippusellisen ekstrapaineita tuotti juhliin vieraiksi saapunut parikymppinen pariskunta. Totta puhuakseni `ihmetytti´, kun nainen jahtasi synttärisankaria takaa, kun yritimme saada lapsia istumaan ja kuuntelemaan meitä. Olimme ostaneet vanerilevytkin lapsille ja heidän lukumäärän mukaan niin tämä leidi halusi myös taiteilla… Kummastuttaa välillä se, miten jotkut ajattelevat.(vai ajattelevatko)

Palautetta minä en vielä ehtinyt saada, mutta Reettalle oli palaute annettu. Hän valottakoon enemmän sitä siis. Kuulemma asiakas oli ollut sitä mieltä, että hahmojen esittely ”lavalla” oli kestänyt liian pitkään, kun lapset eivät olleet jaksaneet keskittyä täysin. No. Itse olin monttu auki ja ihastelin juuri miten hienosti lapset jaksoivat keskittyä ja hienotunteisesti kuunnella toisten esittämiset. Liikoja ei pidä mielestäni vaatia ja mitä väliä sillä on kuuntelevatko/katsovatko kaikki? Esiintyjää jännitti muutenkin kutkuttavan sopivasti eikä lapsi ajattele, että nuo nyt eivät kaikki keskity 100%. Me aikuiset ajattelemme näin ja otamme itseemme, jos kaikki eivät jaksa esittää kiinnostunutta.

 

Ahh, Mielipiteen vapaus.

 

Opiskelijat aivoriihessä lauantai aamuna klo 8.00 o.Ö

Viikolla tapahtunutta: Äärimmäistä tekstiviestitykitystä molemmille sopivasta tapaamisajasta ja paikasta. Raastavaa pohdiskelua ja Reettalta lisäksi tilavarausten tekoa.

Perjantai-ilta: Voitaikinasarvet uuniin, jotta me yrittäjäkokelaat saamme aamupalaveriimme kahvipullaa.

Lauantaiaamu: Herätys pirahtaa puoli kahdeksalta, jonka jälkeen pikainen suihku ja kahvi keittymään. Reetta tulee kahdeksalta (herännyt luojaties koska). Kun molemmilla on edessään läppäri ja aamukahvi alkaa tietenkin akkojen juorutuokio. Akuuteimpien uutisten jälkeen pääsemme itse aiheeseen eli tulevana tiistaina pidettävät 8-vuotisjuhlat.

Suunnnitelma, näennäisesti lukkoonlyöty tarjous, tilavaraukset ja ajatusten vaihto asiakkaan kanssa on jo tehty, joten nyt on vuorossa suunnitelman siis ohjelman lopulliseen muotoon saattaminen asiakkaan muutostoiveiden mukaan. PUTOUS-sarja teemalla toteutetusta ohjelmistosta emme karsineet mitään, vaan lisäsimme mukaan asiakkaan haluaman höyhenen kuljetuskilpailun ja varaohjelmanumeron.
Päivitimme ja laskimme vielä eri leikkehin/puuhiin kuluvan ajan, jotta juhlien aikataulu pitäisi mahdollisimman hyvin paikkansa.

Eikä tässä toki vielä kaikki. 15 kpl 20cm*20cm mittaisten vanerilevypalasten metsästys oli haastavampaa kuin kuvittelin. K-Rauta, Tiimari, Pian Askartelupuoti ja Sinelli tuottivat vesiperän. Itse olin jo lyömässä hanskoja tiskiin ja ehdottamassa muutosta piirustussuunnitelmaan, mutta onneksi Reetta on asioista tinkimätöntä sorttia. 😀 Eli puhelin kouraan vain ja klo 9 jälkeen soittelemaan firmoihin. Nyt saan hakea Starkista hukkapaloja ja jos hyvin käy ILMAISEKSI. 😀 (*toiveajattelua?)
Sitten raapustimme tarvikelistan, jonka kanssa suuntaan tänään kauppaan. Reetta taas vastaa synttäreiden musiikkipuolesta. Viimeisenä pohdinnan aiheena aamuisessa palaverissamme oli vielä juhlapaikan eli Luovanluokan ja Älykodin somisteet sekä synttärijulisteet ohjaamaan vieraat oikeaan paikkaan ja tunnelmaan.

Seuraavaksi: Nyt siis kaupoille ja ennen tiistaita julisteet valmiiksi. Myös oma naamiaispuku täytyy vielä miettiä loppuun asti. Alustavasti olemme maastopukuisia pyssymiehiä, mutta nykyisten asenteiden vuoksi pyssy taitaa vaihtua ritsaan tai johonkin lällympään.

Ahh, Saturday Morning

 

Asiakkaan tapaaminen

Toimiminen osuuskunnassa ja yleensäkin jossain ryhmässä vaatii minulta panostusta. En hyväksy itseltäni vastuun pakoilua ja haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin, koska niissä on minun nimi. Asiakaspalvelu ja kaikki tähän liittyvä on minusta parasta mainosta HyvinMonena Osk:n toiminnasta. Mukavista kemuista ja osaavista ihmisistä kun tulee helposti kerrottua naapurille, tuttava perheelle ja niin edelleen.

Minulla siis piti olla tänään vapaa päivä, mutta asiakas halusi käydä tutustumassa tiloihin, joissa synttärit järjestetään, ennakkoon. Noora oli estynyt, joten minä kävin koululla pyörähtämässä asiakkaan kanssa.

Esiin nousi paljon lisää toiveita suunnitellun ohjelman lisäksi. Tässä olisi nyt kuusi päivää aikaa saada ohjelmaan toivotut muutokset. Asiakas tuntui todella vaativalta, ja pikkuruinen epäilys siitä, kuinka saamme hänet tyytyväiseksi, käväisi mielessä. Noora, meidän täytyy järjestää vielä tällit ennen tiistaita!

Lisäksi hoidin tänään tilavarausasioita, jotka ovat yllättävän haastavia Jamkilla. Tämä on yksi juttu, johon kaivataan opettajien, Vesan ja Hannelen, apuja.

Niin siis tänään piti olla vapaa päivä, mutta osuuskunnassa oppii myös sitä, että tietyt asiat tulee hoitaa oli vapaa tai ei. Huomenna jatkuu taas työharjoittelu. Ennen tiistaita tulisi saada synttärisuunnitelmat toteutusta vaille valmiiksi.

Ahh, ahdistus.

Kohta pärähtää – Bisnestä. Oppimista. Ja kakkua.

Alotus vaikia. Mitä tähän kirjotetaan?

Olemme nyt vuoden päivät pakertaneet, ajatelleet ja luoneet itsemme näköistä palvelua HyvinMonena Osk:ssa. Tuotoksenamme tähän saakka on edelleen kehittelyä vaativa synttäripalvelu. Järjestämme asiakkaan toiveiden mukaan räätälöityjä synttäreitä lapsille. Vastuullamme on koko show, alusta loppuun – kontaktointi, suunnittelu, varaukset, tarvikehankinnat, tarjous ja muokkaus, toteutus, laskutus ja palaute.

Koko show

Kirjoitamme blogia, koska…

  • Teemme oppimista näkyväksi itsellemme ja muillekin(Vesa & Hannele)
  • Jotain mitä näyttää
  • Oman pääkapasiteetin jatke -> muistilista ja roskakori
  •  HyvinMonena Osk:sta tiedottaminen sekä saatavien oppien ja hyötyjen jakaminen

 

ps. Opiskellaan sosiaalialaa Jamkissa kolmatta vuotta. Ja molemmilla oli tahto päästä tekemään(rahaa ja opintopisteitä).

BTW. Me saatiin tämä blogi aluille. Ahh, naiset.