Daily Archives: 25.1.2013

Synttärit: Rinsessoja, riemua ja kissaeläimiä

Huhhei. Olo oli aika voitokas, kun oltiin ”selvitty” tiistaiehtoon 8-vuotisjuhlista.

Järjestelyt vaativat aina paljon vaivannäköä. Itselläni pukkaa joka synttäreiden kohdalla pieni potutus siitä, miksi itselleen järjestää arkeen aina jotain ylimääräistä. No. Eihän tämä sitä ole, kun suoritan 2 pakollista kurssia näin, jossa muuten en voisi olla läsnä. Sitäpaitsi paljon olen tästä myös saanut ja oppinut. Potuttaa vain aina ennen H-hetkeä, kun aika on kortilla, stressi päällä ja pieni epävarmuus juhlien suhteen. (Ollaanko huomioitu asiakkaan toiveet, ollaanko muistettu ostaa kaikki tarpeistot, onnistuuko tilavaraukset, vieläkö joku asia kusee, ehdinkö paikalle jne.)

Anyway. Tiistaina siis juhlittiin. Maanantai-iltana olin jo aika tyytyväinen ja levollisin mielin. Tein synttärijulisteet koristamaan juhlatilaa, ynnäsin kaikki mukaan otettavat tavarat seuraavaa päivää varten ja sovitin komeaa susihaalariani, sillä olihan kyseessä naamiaiset.

Tiistaina kaasuttelin vauhdilla töiden jälkeen juhlapaikalle, jossa Reetta jo touhusikin. Laitoimme luovanluokan sen näköiseksi, että juhlaväki viihtyy. Hikoilin ihan hullunlailla johtuen luultavasti kuumeesta, susihaalarista ja jatkuvasta hömpöttämisestä. Vieraat saapuivat asuissaan paikalle ja alkoivat ennalta-arvattavasti juosta luokassa ympyrää kunnes viimeinenkin kutsuttu oli saapunut. Aloitimme Reettan kanssa illan show´n. Kaikki meni mielestäni niin nappiin kuin tuollaisella 8-vuotiaiden laumalla vain voi mennä.

Ohjaamista ja esiintymistä (sitähän se oikeastaan myös on) en jännittänyt ollenkaan, mutta hippusellisen ekstrapaineita tuotti juhliin vieraiksi saapunut parikymppinen pariskunta. Totta puhuakseni `ihmetytti´, kun nainen jahtasi synttärisankaria takaa, kun yritimme saada lapsia istumaan ja kuuntelemaan meitä. Olimme ostaneet vanerilevytkin lapsille ja heidän lukumäärän mukaan niin tämä leidi halusi myös taiteilla… Kummastuttaa välillä se, miten jotkut ajattelevat.(vai ajattelevatko)

Palautetta minä en vielä ehtinyt saada, mutta Reettalle oli palaute annettu. Hän valottakoon enemmän sitä siis. Kuulemma asiakas oli ollut sitä mieltä, että hahmojen esittely ”lavalla” oli kestänyt liian pitkään, kun lapset eivät olleet jaksaneet keskittyä täysin. No. Itse olin monttu auki ja ihastelin juuri miten hienosti lapset jaksoivat keskittyä ja hienotunteisesti kuunnella toisten esittämiset. Liikoja ei pidä mielestäni vaatia ja mitä väliä sillä on kuuntelevatko/katsovatko kaikki? Esiintyjää jännitti muutenkin kutkuttavan sopivasti eikä lapsi ajattele, että nuo nyt eivät kaikki keskity 100%. Me aikuiset ajattelemme näin ja otamme itseemme, jos kaikki eivät jaksa esittää kiinnostunutta.

 

Ahh, Mielipiteen vapaus.