Robotti oon ja tahdon rokata; Voisko joku minut ohjelmoida?! Näin se käykäykäy, näin se käykäykäy…

…PÄÄKESKUS KYTKETTY!

Taas kaasuteltiin töistä kello 17.00 kaappaamaan Reetta kyytiin ja kohti Vaajalan urheilutaloa. Isolla mielenkiinnolla ja hyvillä fiiliksillä näitä ns. kollegoita ja lapsuuden idoleita eli Fröbelin palikoita lähdin ainakin omasta puolestani katsomaan. Ja kyllä se Reetanki kinkku siihen malliin heilu että taidettiin molemmat innostua. (kinkku=FP:n biisistä eli sallittakoon termin käyttö)

Tilaisuus oli siis todella hauska ja pr-mies JP:lle isoo kiitos ystävällisyydestä ja myötämielisyydestä. Mainokset jaoimme oikeastaan samantien, kun ihmisiä alkoi keikalle virtaamaan. Tosin piti vähän mittailla kenelle läpysköjä jakoi, kun osa lapsista oli ”ihanne”kohderyhmäämme pienempiä. Mainosten jaon jälkeen tanssimme kipaleiden tahdissa niin ahkerasti, että yhtään ei haitannut jumpan väliinjääminen. 🙂 Olimme ihan hyvä ohjelmanumero lapsille Palikoiden lisäksi, sillä monet tuijottivat meitä ihmeissään ja matkivat meidän muuvejamme itse artistin sijaan.

Mielestäni tehtiin oikein hyvää markkinointityötä, mutta toki vanhemmista osa vaikutti kiireisiltä saapuessaan keikalle, jotta saisivat napattua itselleen hyvät paikat ja lapset asettumaan ennen H-hetkeä. Nähtiinpä osuuskunta-velikin yleisömassan seassa oman jälkikasvunsa kanssa. Sitten papatin erään päiväkodin työntekijän kanssa, joka lupasi viedä ilosanomaamme parinkin päiväkodin ilmoitustauluille.

Lopuksi otettiin yhteiskuvat meistä bändiläisten kanssa, joten saatiin kyllä kaikki hyöty ja ilo irti. ELI KEIKKAA KU PUKKAIS!?

Ahh, Shoot your self.