Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

5.3 Kivunhoito

Kirurgisen osaston harjoittelu lähenee loppuaan. Vielä tuli mieleen ajatuksia kivun hoidosta ja sen toteutumisesta kirurgisella osastolla: Ei mitenkään. Kirurgiselle osastolle tuli haavahoitoon lastenosastolta auto-onnettomuuden uhriksi viikko sitten joutunut 10-vuotias potilas, jonka vasen sääriluu oli murtunut, ja reiden iho palanut. Jalan nostaminen teki kipeää ja pieni urhea poika yritti pidätellä itkuaan, mutta irvistyksen alta kyyneleet kertoivat kuinka paljon toimenpide sattui. Pahimmillaan kipu oli silloin, kun reiden palanutta kudosta alettiin puhdistaa: Toinen isompi palamisalue lähellä lonkkaa oli tulehtunut, ja sen läheltä iho oli erityisen arka (Cloxacillin 250mg/3x pv ei ollut estänyt infektiota). Kävimme sairaanhoitajan kanssa väittelyä siitä, onko haava tulehtunut vai ei (iho oli haavan ympäriltä kosketusarka, se eritti keltaista limaa ja haisi pahalta), ja pitäisikö kipulääkettä lisätä. Nesin mukaan 3x 250mg paracetamol/pv oli tarpeeksi ja lääkäriä ei tarvittu enää määräämään lisää kipulääkettä. Näin pahaa haavahoito ei ole koskaan mulla tehnyt: En edes katsonut toimenpidettä, vaan keskityin pitämään potilaan käsiä paikallaan ettei kontaminoisi haavaa, ja rauhoittelemaan sen, minkä suahilin taidoiltani pystyin. Mutta lapsen turha kipu tuntui niin epäreilulta.