Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

10.5 Autoklaavi

Rakas oppimispäiväkirja. Tänään opin sen, mikä tekee steriilien toimenpiteiden luomisesta mahdollista näissä olosuhteissa, joissa kaikki ei ole kertakäyttöistä.

Ennen leikkaussalissa käytettävien asioiden käyttämistä asiat täytyy pestä. Instrumentit tiskataan ja asetellaan rumpuun. Vaatteet, liinat ja muut tekstiilit pestään, kuivataan, ja viikataan oikeaoppisesti. Toinen instrumenttihoitajista opetti tänään steriloimaan vaatteita ja leikkaussalissa käytettäviä liinoja. Viikkaustavan täytyy olla aika tarkalleen oikea, jotta koko muu prosessi ei olisi ihan turha; että steriilivaatteet saataisiin puettua ilman kontaminoitumista päälle. Sitten kun tekstiilit oli rullalla, ne survotaan erikokoisiin metallirumpuihin ja viskataan autoklaaviin.

Leikkaussalikompleksisetin yheydessä on autoklaavihuone, jossa voidaan steriloida kaikki tarvittava instumenteista tekstiileihin ja tarpeen tullen myös veteen (Veden sterilointiin on oma infuusioyksikkönsä, josta kaikki nestepullot haetaan.). Isoja autoklaaveja (painekattiloita) on leikkausosastolla kaksi ja ne toimivat näin: Ison padan pohjala on verkko, jonka alle mahtuu muutama litra vettä. Kun vettä on kaadettu autoklaaviin mittarin mukaan tarpeeksi, metalliset padat avataan reunoilta niin, että reijistä pääsee vesihöyry sisään. Sitten ladotaan ne päällekäin. Painava kansi ruuvataan tiukasti kiinni, ja kone laitetaan päälle. Autoklaavin kyljessä on mittari, joka näyttää paineen määrän. Paine nousee kattilassa 3 baariin (vastaa 20m syvyydessä olevaa painetta; merenpinnan korkeudella paine = 1 bar), ja saa aikaan veden kiehumisen. Korkean paineen takia vesi kiehuu reilusti yli 100-asteisena.

Kuumoteltiin Hannan kanssa puoli tuntia autoklaavihuoneessa sählätessämme, että kohta se räjähtää meidän päälle. Selvittiin kuintekin hengissä tästä koettelemuksesta, jonka jälkeen lähdettiin hoitamaan haavoja vielä loppupäiväksi.