Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

18.5 Vielä lastentauteja

Harjoittelu alkaa pikkuhiljaa olla paketissa, mutta vielä on muutama päivä aikaa lastentaudeilla. Tässä parin ensimmäisen päivän asioita:

-Aulassa on lihavaaka jossa lapset punnitaan ennen osastolle tuloa, jotta lääkäri voi määrätä annettavat lääkkeet kilojen mukaan.

-Päivärytmi on samanlainen kuin sisätautien osastoilla: Aamupäivä siivousta ja sänkyjen petaamista (kuuluu sh-opiskelijoille), lääkkeenjakoa, injektioden antamista ja tippapullojen vaihtamista. Lääkärin kierto alkaa kymmeneltä, ja sairaanhoitajat kirjaavat uudet ja muuttuneet hoitosuunnitelmat listoihinsa. Sen jällkeen ruvetaan toteuttamaan. Välissä pari kahvitaukoa, uusi lääkkeenjakokierto, ja raportin jälkeen kotiin.

-Ongelmat tuntuvat olevan kuitenkin aika lailla samat kuin muillakin osastoilla. Erityisesti pistää silmään taas aseptiikka: Kanyylit pyörii sängyllä ennen suoneen menoa ja sitä rataa. Suomalainen vaihtarilääkäri Piia kertoi muutama päivä sitten pyöritelleensä silmiään, kun näki missä kaikkialla neula kävi ennen potilaan suonta. Ennen kuin hän ennätti sanoa asiaan mitään, yksi medical assistanteista  tokaisi hänelle ”Don`t worry, this is africa, we have no complicartions”. Jepjep. Tänään olin ottamassa kanyylia pois pieneltä lapselta, kun viimeisen teipin kohdalla alkoi suunnaton huuto ja kyynelmeri: Kyynärtaive jossa kanyyli oli ollut, täyttyi mädällä. Suoni oli täysin infektoitunut. Hain lääkärin paikalle kesken kierron, joka määräsi lapselle vielä antibioottikuurin. Erityisesti lasten kohdalla tuntuu rajulta katsoa, kun muuten kotiuttamiskuntoinen, vaivastaan selvinnyt pikkuinen joutuu kestämään turhaa ja helposti vältettävissä olevaa kipua ja elimistö joutuu taas uudelle koetukselle. Turhaan. Ehkä kaikkein eniten turhauttaa se, että täällä olisi mahdollista toimia aseptisesti ja vähentää sillä komplikaatioriskiä, mutta niin ei vain jostain syystä tehdä.