Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

24.5 Vieläkin lääkkeistä

– Lääkkenjako tapahtuu vähän eri tavalla kuin muilla osastoilla: Ennen lääkkeenjakoa potilaskansiot jaetaan potilaille, jonka jälkeen potilaiden vanhemmat hakevat lääkkeet lääkehuoneesta. Huutelin potilaiden nimiä osastolla, ja jaoin potilaskansiot pois vaihtelevalla menestyksellä. Tähän tuijottamiseen on about tottunut, eikä se kovin ole koskaan häirinnytkään. Mutta mIltä tuntuu olla ainoa msungu ja seistä keskellä pitkän, sängyillä reunustetun salin käytävällä kolmenkymmmenen ihmisen tuijottaessa, ja yrittää huutaa potilaiden nimiä ja niiden koukerroita. Mwangunyglengewanijimwunygaga. Mikään kirjain ei tunnu sopivan edellisen perään hyvin merkittävässä osassa nimiä. Tunsin itseni lukihäiriöiseksi koululaiseksi, jonka opettaja hengittää niskassa ja yrittää pidätellä nauruaan kun sanat on hukassa ja kieli solmussa.

Paperit saatuaan potilaat tulevat lääkehuoneen ovelle, ja antavat paperit hoitajille, ja sitten määrätyt lääkeet annostellaan. Tässä pari mieleen tullutta ongelmaa:
1.Lääkkeet jaetaan joka kerta erikseen, eikä lääkkeitä tarkisteta kahteen kertaan.
2. Lääkelistassa lukee määräyspäivä, ja kuinka monta päivää lääkettä menee. Hoitajan pitää jokaisen lääkkeen kohdalla laskea, meneekö lääke enää sinä päivänä vai ei.
3. Miten saan jaettua 500mg tabletin 110mg osiin?
4. Potilaat jonottaa ovensuusta lääkkeitään ja paine on kova; Kuumottavaa kun jonossa on sata potilasta ja kaikki kuumottelee omaa vuoroaan. Kolme muuta hoitajaa häärää ympärillä ja kaikki juttelee keskenään.

Lääkelaskuista on lastenosastolla kyllä hyötyä, kun määrätyt lääkkeet ei mene kokonaisina tai edes puolikkaina, ja oraaliliuoksia on paljon.