Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

26.5Loppu

Mutta niin siinä lopulta kävi, että talvi tuli keskelle Afrikkaa, pieneen Ilembulan kylään, ja mun on aika karata sitä taas uuteen kesään, toiselle puolelle maapalloa. Tämän, viimeisen työpäiväni jälkeen mun on aika sanoa hyvästi sen kylän ihmisille, sairaalalle ja sen henkilökunnalle, potilaille ja ihanille opiskelijoille, savannille, kynttilän valossa istutuille illoille, naurulle, eri maailmaoista tulevien ihmisten väliselle ymmärrykselle, lenkiillä perässä juoksevalle lapsilaumalle, orpokodin Neemalle ja muille lapsille, sille uskomattomalle tunteelle, kun kulkee suu auki päivät ihmetyksestä ympäri katuja ja nauraa onnesta sille tunteelle, että viimein olen Afrikassa, nukkumassa hyttysverkon alla, ja Afrikan auringossa. Mä lähden huomenna Ilembulasta.

Tähän maailmaan mun mieleni oli vienyt mua lakkaamatta siitä hetkestä lähtien, kun sinä helmikuisena yönä kikersin hakupapereitani valmiiksi. Ja yhtäkkiä mun unelmani Afrikasta on päättymäisillään. Siitä päivästä, kun astuin Heathrown koneeseen Helsinki-Vantaalta, ja siitä epätodellisesta tunteesta, että viimeinkin olisin matkalla, oli niin kauan, mutta kuitenkin vain ohikiitävä hetki. Tämä oli ehdottomasti elämäni antoisinta aikaa, ja olen siitä sanattoman kiitollinen.

Ja vaikka niinä aamuina arki painoi päälle, ja itsensä sängystä repimiseen vaadittiin joskus uskomattomia voimia, Afrikan aurinko lämmitti matkani sairaalaan ja sen taivas oli kaunis.

Tämä matka sai mut unelmoimaan, kehittämään, kehittymään, kyseenalaistamaan ja perustelemaan. Löysin itsestäni uusia vahvuuksia ja uusia heikkouksia. Tiedostan nyt, mitä terveydenhoitajan uraltani kaikkein eniten haluan, ja tämä kokemus antoi uskomattoman motivaatioruiskeen niiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tämän viiden kuukauden jokainen päivä on ollut mieletön ja onnellinen. Päivääkään en vaihtaisi pois. Mietin Hannan kanssa, että jos vuosi sitten oltaisiin tiedetty mitä tämä vaatii, vs. mitä tästä saan, oltaisiinko me lähdetty. Ehdottomasti. Tekisin sen kaiken uudelleen. Koska sinä päivänä kun lentokone saapui Kilimanjaron lentokentälle ja matkustin maantietä Arushaan olin jo sitä mieltä, että kaikki sen päivän aikana koettu oli ollut jo sen kaiken työn ja kuumottelun arvoista.

Suosittelen tämän kokemuksen jälkeen vaihtoa ehdottomasti kaikille jotka arvostavat elämäänsä, ymmärtävät että se on mahdollista elää vain kerran, jotka haluavat laajentaa ammattitaitoaan sekä niille, joiden elämä on seikkailua.

Kiitos vielä kaikille opettajille, ja KV-tiimiläisille, erityisesti KV-koordinaattoreille avusta ja tuesta.

Ninapenda Tanzania sana.