Hyttysverkon alla

tarinoita Ilembulasta

Category Archives: Aiheeton

3.5 Kondomilehdet

Aika hiljainen päivä tänään töissä. Valvontaosastolla oli neljä potilasta, ja jokaista potilasta kohden kaksi opiskelijaa. Onneksi osastolla on lehtiä ja pari hoitotyön kirjaa, joiden ansioista jotenkuten kestettiin päivä loppuun asti. Bongasin tänään seksuaalivalistuslehden. Se on täynnä sarjakuvia joissa on esimerkkejä ja tarinoita aiheseen liittyen oikeasta elämästä. Kondomit hyppelee sivujen väleissä ja kehottavat olemaan uskollisia ja käyttämään niitä. Lehdessä on haastatteluja tavallisten ihmisten haaveista, unelmista ja arjesta, joiden avulla seksiin liittyviä asioita tuodaan esille. Kumma vaan, että näitä lehtiä tapaa lähinnä sairaanhoitajien kanslioista, tavallisten ihmisten ulottumattomista.

Ainiin. Kuulin tänään, että kätensä polttanut nainen josta aikaisemmin kerroin, oli kuollut sepsikseen. Arvoitukseksi kai jää, miksi koko kättä ei amputoitu heti palovamman saamisen jälkeen.

1.5 Sairaanhoitajaopiskelijat

Iltavuoro. Osastolla on yhteensä 13 potilasta ja paikallisia sairaanhoitajaopiskelijoita on meidän lisäksi 10. Niillä on todella vapaat kädet tehdä, ja välillä saattaa kulua tunti ettei valmista sairaanhoitajaa näy osastolla. Opiskelijat hoitavat iltavuoron rutiinit; lääkkeen jaon, ja lämmön mittaamisen, sekä ottivat vastaan uudet potilaat osastolle. Vaikka täällä ei ole jokaiselle sairaanhoitajaopiskelijalle omaa ohjaajaa, niin opiskelijoiden yhteistyö näyttää olevan niin hyvää, että oppiminen tapahtuu pääasiassa tästä vuorovaikutuksesta: Pintempään osastolla olleet opiskelijat neuvovat ja opastavat uudempia. Itsekkin olen monesti kokenut, että päivän aikana oppimista asioista valtaosa on ollut muiden opiskelijoiden ansioita. Tästä huomaa senkin, että vaikka Afrikassa tehdään asiat aivan toisella tavalla kuin meillä, se ei automaattisesti tarkoita, että tapa olisi väärä tai huonompi. Opiskelijoiden antama tuki toisilleen on uskomattoman hyödyllinen, ja vapaat kädet toimia vahvistavat ammattitaitoa.

29.4 Lääkkeenjaosta

Yksi asia mikä tällä osastolla pistää lääkkeen jaossa jostain syystä ihan eri tavalla silmään kuin sisätaudeilla, on lääkekupin matka hoitajan kädestä potilaan suuhun: Kirjoitin aikaisemmin jo siitä, miten muoviussit toimivat dosetteina ja joka kerta lääkärin määräämästä yhteenlasketusta kokonaisannoksesta otetaan sillä antokerralla tarvittava määrä, ja kuinka mitään ei tsekata kahteen kertaan, tai annettua määrää ei merkitä minnekään (josta huolimatta homma näyttää kuitenkin toimivan aivan hyvin). Lääkkeenjakovirheiden määrän täytyy olla jonkin asteinen.. Mutta kun potilaan lääkkeet on jaettu kuppiin, ja on aika etsiä oikea potilas huutamalla etunimellä, seuraa ongelma: Miten voin tietää, ettei saman nimisiä potilaita satu olemaan samaan aikaan kahta osastolla (niinkuin on monesti epäonneksemme ollut). Tai mistä voin tietää, jos kolme hoitajaa huutaa samaan aikaan eri potilaiden nimiä, kuka kolmesta kätensä pystyyn nostaneestä potilaasta on etsimäni. Ja kun joka tapauksessa ne sanovat aina kyllä juu olen minä se vaikka kysyisin onko nimesi prinssi Eerik.

27.4 Käsi

Haavahoidoilla jatketaan. Sairaanhoitajamies antoi tehdä itse ja neuvoi vierestä. Ja osasi perustella miksi joku asia tehtiin niinkuin tehtiin. Juuri tällaisia oppimiskokemuksia olen kaivannut, erittäin jees.

Sain tänään eteeni rankimman tapauksen mitä olen koskaan nähnyt. Tässä potilaskeissi: Potilas X tuli osastolle pahan palovamman takia. Koko vasen kämmen oli palanut  niin, että sormen luut tulivat selvästi esille ja joista kaikki olivat katkenneet ylimmän sorminikaman kohdalta. Käsi oli turvonnut kaksinkertaiseksi, eikä tervettä ihoa juurikaan ollut koko kämmenen alueella. Potilaan käskettiin liottaa kättä antiseptisessä liuoksessa ennen haavan sitomista n. 1h. Tämän jälkeen haava puhdistettiin steriilillä vedellä ja peiteltiin hydroperoksidilla käsitellyillä steriilitaitoksilla.

Potilaalla oli hoitamaton epilepsia, ja hän oli kaatunut kotonaan tulisijaan. Potilas oli ollut samasta syystä hoidossa osastolla n. vuosi sitten, jolloin oikea kyynärpää ja oikea hartianseutu oli palanut. Jostain syystä epilapsialääkitys oli jäänyt ottamatta. Potilaalle määrättiin epilepsiaan lääkitys ja hän jää osastolle tarkkailuun.

25.4

Rakas oppimispäiväkirja. Tänään selitin osaston vastaavalle sairaanhoitajalle, miksi revidoinnissa käyttämäni kertakäyttöinen kirurginveitsi kuuluu laittaa keltaiseen sanikastiin muiden terävien esineiden joukkoon.

23.4 Haavahoitoa

Tehtiin tänään haavahoidot Hannan kanssa alusta loppuun itse ja käytiin päivän aikana läpi koko kuvio, mitä haavanhoitoon kuuluu Ilembulan sairaalassa. Aamupäivä leikittiin steriilileikkiä ja hoidettiin haavat. Päivän aikana päädyttiin siihen, että jos välissä ei olisi tullut joitain mokia, steriilin ympäristön luominen näillä resursseilla olisi kyllä mahdollista. Kierroksen jälkeen lähdettiin nyrkkipyykille sairaalan pyykkihuoneeseen. (Arvoitukseksi on jäänyt, miksi kaikki lakanat ja muu sairaalapyykki pestään pesukoneissa, mutta näitä vaatteita ei.) Parin tunnin rehkimisen jälkeen lähdettiin tekemään haavahoidossa käytettäviä steriilitaitoksia: Steriilitaitosten harso tulee sairaalalle isoissa rullissa, josta leikataan neliön muotoisia paloja ja taitellaan oikean kokoisiksi. Taitokset ladotaan isoon metallipataan, ja viedään autoklaaviin steriloitavaksi.

17.4 Sunnutai, iltavuoro

Välinevaraston tilaukset jumii. Nyt on paljon eioota. Haavahoitoja on vähän vaikea tehdä, kun sidetaitoksia ei ole. No pumpulia sitten. Salakuuntelin tänään, hoitajat jutteli aamuraportin jälkeen. Kylllä se niitä ottaa päähän, ettei tarvikkeita saa. Eikä se ole niille ok. Mutta tänään huomasin taas sen, missä nämä hoitajat hyviä; soveltamisessa. Jos jotakin ei ole, niin se korvataan jollain muulla. Esim. Jos staasia ei ole, käytetään kuminauhaa tai jos sitäkään ei ole, käytetään kumihanskaa. Tai tänään, kun sidetaitoksia ei ollut, niitä ruvettiin tekemään siderullista. Toimii.

14.4 Hodi!

Malavin ranta on kaunis ja Viktorian putoukset uskomattomat. 111 metrin benji-hypyn ja riippumatossa svingailun jälkeen on taas aika jatkaa työharjoittelua. Sain ennen Sambiaan lähtöäni sisätautien harjoittelun pakettiin, joten suutansimme Hannan kanssa Kirurgiselle osastolle pari päivää sitten. Muuten hoitotyö on samaa kuin sisätaudeilla, mutta haavanhoito on uutta. Avustin tänään hoitajaa, kun se teki haavahoidot. Jokaisen potilaan haavat hoidetaan osastolla kerran päivässä haavanhoitokierrolla, ellei lääkäri ole toisin määrännyt. Puettiin päälle steriilit vaatteet (Sairaalassa on autoklaavi, jossa saadaan streiloitua vaatteet, pumpulitupot, sidetaitokset ja instrumentit) ja hanskat, ja muut opiskelijat asettelivat haavahoitopöydän valmiiksi. Ihmettelin miksi steriilivaatteet pitää laittaa päälle, ja kaikki piti pitää steriilinä. Sain vastaukseksi, että vaatteita pidetään suojataksemme itseämme. Jaaha. Lisäksi yksi sairaanhoitaja sanoi, että koko hommassa olisi joku pointti, jos olisi resurssit vaihtaa vaatteet jokaisen potilaan jälkeen. Jaaha. Kaikkiin haavoihin käytetään samaa hoitoa: Ensin puhdistetaan haava steriilillä vedellä, jonka jälkeen erittävät haavat käsitellään vielä hydroperoksidi-liuoksella, joka ehkäisee tulehduksen leviämistä. Haava peitetään steriilitaitoksilla. Siispä dippailin aamupäivän pumpulia ja taitoksia liuoksiin, ja ojentelin niitä nesille.

Aseptiikan punaisen langan pätkiä tuntuu olevan joka paikassa. yhtenäistä sellaista ei kuitenkaan tahdo löytyä: Porukka tietää kyllä miten steriilihanskat puetaan päälle, mutta sen jälkeen kun ne on kädessä, niitä ei jotenkin maagisesti voi enää kontaminoida, vaan melkeinpä mihin tahansa voi koskea. Pelattiin Hannan kanssa tänään kontaminaatio-bingoa: Aina kun steriili asia kontaminoitui, piti huutaa hep. Tiedossa on luultavasti ongelmalähtöisen oppimisen kuukausi. Mutta vaikka kaikki ei mennyt ihan niin nappiin aseptiikan kanssa kuin piti, puhtaus saatiin kuitenkin ylläpidettyä. Mun käsityksen mukaan nämä toimenpiteet ei olisi steriilejä Suomessakaan, joten ainakin bakteerien leviäminen potilaasta toiseen saatiin estettyä hyvin. Ja tämän päiväinen oli hyvää harjoitusta; huomasin muutamaan otteeseen kämmänneeni itsekin aseptiikassa. Opittavaa siis ehdottomasti vielä on.

28.3 Mielenterveyshoitotyöstä

Mielenterveyshoitotyön harjoittelu ei taida oikein toimia täällä ihan niin kuin oltiin kuviteltu. Täytynee jättää se osa sittenkin Suomeen tehtäväksi: Skitsofreniapotilaat on täällä sisätautien osastoilla. Ne näkee halluja ja on menossa tappamaan kanoja toisille osastoille, ja ainoa mitä hoitajat oikein voi tehdä, on uhata sitoa sänkyyn (lääkäriltä tarvitsee kyllä luvan) ja antaa niin paljon rauhoittavaa että mamma nukahtaa.

Mielenterveyshoitotyön kotikäynnit on lääkkeenjakokiertoja. Potilaiden kanssa ei keskustella vaan lääkkeet kouraan ja seuraava. Vaikka on siis hienoa, että lääkkeet saadaan jaettua sinnekin mistä muuten olisi mahdotonta lähteä joka kuukausi hakemaan niitä Ilembulan sairaalalta. Ja ainakin puolet kaikista mielenterveyshoitotyön potilaista sairastaa vain epilepsiaa (Toisaalta hoitamaton epilepsia on pitkään jatkuessaan syynä monen mielnterveysongelmiin Tansaniassa).

Tässä viimeinen blogiteksti ennen Malavin ja Sambian reissua, palataan kuukauden päästä!

24.3 Mufindista

Viikko Mufindissa ohi. Antoisa reissu, vaikka pari päivää menikin kuumeiluun. 2000 metrin korkeus, jatkuva sade ja kylmyys ei vaan sovi mun elimistölle. Musta ei ehkä sittenkään tule vuorikiipeilijää:(. Tässä vähän ajatuksia siitä, mitä jäi käteen reissulta:

Mufindissa on pitkälle kehittynyt kehitysapujärjestelmä: Vuoriston reunaan on rakennettu rikkaille samsonite-turisteille lodgeja, golf-, kriketti ja tenniskenttiä, ja avustusrahoja virtaa kylään aika paljon sitä mukaan, kun vieraat niitä lahjoittavat. Lastenääkäri Leena tekee kotikäyntejä muutaman viikon välein ja vapaaehtoistyöntekijät pitää huolen siitä, että Leena löytää potilaiden luokse. Ja aina on kyläläisille käynnissä joku seminaari tai koulutuspäivä.

Käytiin Hannan kanssa yhtenä päivänä katsomassa, kuinka yhdysv altalaiset vapaaehtoiset Kensey ja Meredith opettivat kyläläisille viljelemistä. Tarkoituksena oli ideoida ja opettaa uusien, ravintopitoisempien kasvien viljelemistä. Homma näytti toimivan. Kyläläiset on innostuneet koulutuksista todella siitäkin huolimatta, ettei jokaiselle kurssilaiselle makseta 25€ päivässä palkkaa opiskelusta, niinkuin kaikilla valtion hyväksymillä ja sertifioimilla kursseilla. (Tansanian hallituksen joku aivan epämääräinen säädös, jonka takia monet kehitysapuprojektit kaatuvat siihen, että kurssilaiset osallistuvat kursseille vain rahan takia.eivätkä nhyödynnä osaamistaan missään.)

Käytiin katsomassa myös kehitysapurahoilla toimivaa orpokotia. Viidessä rakennuksessa on eri ikäiseille lapsille tarjolla hyvät oltavat. Katse kohdistui ensimmäisessä talossa Evansiin, joka oli poimittu orpolaan alkoholisoituneiden vanhempien pihalta yltä päältä kurassa ja aliravittuna. Muutaman orpolassa vietietyn kuukauden jälkeen aliravitsemuksen merkit olivat edelleen selvästi havaittavissa; kasvot näytti jotenkin vanhalta, ruokahalua ei ollut ja laihoista raajoista ja kaulalta puuttui lapsen pyöreys. Ero terveen lapsen ja Evansin välillä oli silmiinpistävä. Leena sanoi, että Evans oli kuitenkin nyt jo paljon paremmassa kunnossa kuin orpolaan tullessaan.

Lähes kaikki Mufindin talot on olkikattoisia savi-, lauta- tai tiilimajoja. Aluksi ajattelin että mitäs noista, että ihan jos nyt muutama rotta tai käärme pääsee sisälle niin onhan ne kanat ja muut elukat talossa muutenkin. Mutta parin yön jälkeen kun huomasin miten kylmä oli mun peltikattoisessa, avarassa guesthousessa, jossa seinät on paksut ja ovi peittää oviaukon ja kolme lämmintä huopaa öisin minut, en enää ihmetellyt kun sanottiin että nämä ihmiset on liian köyhiä. Lämpötila laskee Mufindissa välillä niin, että routa on maassa. Eipä siis ihme, että jengin on kokoajan kuumeessa. HIV tilanne on Mufindissa ihan älytön, ja rahan puutteen vuoksi siitä seuraavia komplikaatioita on monesti mahdotonta lähteä välittömästi hoidatuttamaan pitkän ajomatkan päähän sairaalalle (Bussi kulkee edes-takaisin kerran vuorokaudessa ja taksi maksaa liikaa.) Valitettavan tämän takia huomattavalta osalta kyläläisistä on jäänyt HIV-testit tekemättä vaikka syytä ehkä olisi.