Positiivisen asenteen vaatimus on monesti pärjäämistä rakenteissa

Helsingin Sanomain Lukijan mielipide 12.8.2019 huolestui koulua koskevasta jatkuvasta huolipuheesta sekä toivoi, että opettajien kannattaisi puhua omasta työstään arvostavammin. Samassa lehdessä edellisellä viikolla nostettiin esiin opettajien uupumus, inkluusion ongelmat, koulujen eriytyminen, ammatillisen koulutuksen leikkaukset, opiskelijoiden kokema kuormitus ja koulumatkojen vaarallisuus.

Positiivista asennetta on turha vaatia jos todelliset epäkohdat eivät tästä korjaannu. Usein positiivista ja tsemppaavaa asennetta nostetaan esiin vaikka rakenteet ja resurssit ovat retuperällä. Positiivinen ajattelu ei muuta kehnoa mukiinmeneväksi eikä huonoa kelvoksi. Myönteisen asenteen ja ajattelun alle ei tule haudata perustavaa laatua olevia, työssä suoriutumista vaikeuttavia, ongelmia tai hidasteita. Myös ’Otapa itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy’ –tyyppinen ajattelu ei ole ratkaisukeskeistä ajattelua, vaan pyrkimys siivota kärsimys loitommalle omasta todellisuudesta.

On positiivisuuden irvikuva jos positiivisuus on häpeän pakoilua ja ongelmien peittelyä. Tällainen positiivisuus on harhaanjohtamisen ihannointia. Negatiivisten rakenteiden huomioiminen ja tiedostaminen luovat tietä kohti positiivisuuteen pyrkimistä. Positiivinen ajattelu selviämisen keinona, sellaisena kuin sitä liian usein tarjotaan, on keino vanhoissa rakenteissa pärjäilyyn ja reippailuun. Sellainen on kuitenkin uuvuttavaa ja hieman tunkkaista, eikä sillä nähdäksemme muuteta tulevaisuutta.

Parhaimmillaan positiivisuus ja myönteinen ajattelu ovat myös epäkohtien ja ongelmien myöntämistä ja kohtaamista –sekä ratkaisujen etsimistä niihin. Ja myös epävarmuuden ja epätietoisuuden sietämistä. Myös purnaaminen ja valittaminen ovat tärkeitä ja ne voi tehdä strukturoidusti: tälle on hyvä olla järjestetty mahdollisuus työpaikalla esimerkiksi purnauslaatikon muodossa. On myös tärkeää, että ne luetaan, kommentoidaan ja etsitään yhdessä ratkaisuehdotuksia ja toimintamalleja. Jo tämä on itsessään myönteistä ajattelua, jota voidaan aina jalostaa eteenpäin. Tosiasioiden ja ongelmien myöntäminen ovat myönteisen ajattelun lähtökohta.

Olemme kirjoittaneet myös laajemman kirjoituksen Lasten ja nuorten säätiön julkaisuun, jossa käsittelemme opiskelijoiden hyvinvointia ja sen tukemista. Voit lukea kirjoituksen tästä.

Kirjoittajat: Anna-Liisa Parkkinen (Lasten ja nuorten säätiö) ja Jari Karttunen (JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu)