Tervehdys erityisopettajan voinnin etäolohuoneesta

Photo by Thom Holmes on UnsplashErityisopettajan voinnin etäolohuone –koulutus päättyi 11.5. Suuressa osassa Suomea taivaalta satoi lunta. Kuitenkin lähes kolmekymmentä erityisen tuen tehtävissä työskentelevää henkilöä tapasi etäolohuoneessa ja jäsensi etäoppimisen, etäopetuksen ja opettajan työssäjaksamisen kysymyksiä. Opettaja Anna-Liisa Parkkinen Ammattipisto Livestä kertoi negatiivisen ajattelun mahdollisuuksista ja intoversion kukoistuksesta. Anna-Liisa kokosi webinaarin teemoista ja puheenaiheista runon, jonka julkaisemme alla.

11.5.

Taipuisa iltapäivä jaksaa kytkeytyä verkkoon.  Kevät sataa hiuksilleni lumena. Olen tottunut toukokuun talveen, sanot ja kuvasi hautautuu tietovirtaan. Varovaisen iloisena uupunut mieli jää linjoille kuin kesää odottava sokea varpunen.

Lomautus ahdistaa, vastaat vaikka minä lähdinkin töihin ilolla. Uupumus ripustautuu vaatteisiini tottuneesti.

Luovuus on läsnä loiskeena, joskus hyökyaaltoina. Näinkin asiat etenee, digiloikkaamalla. Ota siivet allesi niin saat lisää vauhtia hurjaan mäkihyppyyn. Vähempikin riittää, sanoisin, mutta loikkasin kuitenkin.

Kaipaan sinua. Olen lentänyt kauas uusilla siivillä. Ne toivat minut uudelle maaperälle, jossa uudet ajatukset kasvavat oudossa puutarhassa. Peruna kerrallaan täälläkin sato korjataan, sanoi puutarhuri. Joutilaisuuden siemenistä on kasvanut uusia puita. Niiden kasvattamiseen on tarvittu taiteellista otetta, mutta myös lievää ahdistusta. Nämä puut kuuluvat digitaaliseen sukuun. Niiden oksilla voi levätä, kunhan ensin opettelee kiipeämään.

Haluan soutaa kanssasi samassa veneessä tulevaisuudessakin. Sinä olet tärkeä.

1 kommentti