Yhteisöllistä resilienssiä kasvattamaan

Resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä ominaisuutta selvitä vaikeuksista, käsitellä haasteita, muutoskykyisyyttä ja kimmoisuutta. Resilientit ihmiset suhtautuvat elämään avoimesti sekä myötätuntoisesti itseä ja muita kohtaan. Resilienssiä voidaan oppia myös yhteisöllisesti.

Yhteisöllinen resilienssi on kykyä palautua äkillisistä ja odottamattomista, joskus jopa selittämättömistä, yhteisöä ja sen toimintaa kohtaavista haasteista ja kriiseistä. Yksi opetusyhteisöjen resilienssiä koettelevia haasteita on ollut koronakevät 2020 ja sen poikkeukselliset opetusjärjestelyt.

Viime kevään aikana opettajat ovat voineet kohdata opiskelijoiden lisääntynyttä stressiä, turhautumista, pelkoja, epätietoisuutta ja turvattomuutta. Resilienssiä kasvattaaksemme myös negatiivisille tunteille tulee olla tilaa eikä niitä tarvitse hävetä. Tärkeä osa muutoskykyisyyttä ja kimmoisaa mieltä on negatiivisten tunteiden kohtaaminen ja niiden käsittely.

Tietoisuus suhteestamme yhteisöön on ensiarvoisen tärkeää, koska kukaan ei ole resilientti yksin. Yhteisöllisen resilienssin perustana on tietoisuus haavoittuvuudesta ja sen vaikutuksista työyhteisöön, opiskelijoihin ja verkostoihin. Kun tiedostamme kriisien vaikutukset yhteisöön, voimme aloittaa matkan kohti yhteisöllistä resilienssiä. Se ei ole pelkästään muutoksista ja vaikeuksista selviytymistä, vaan myös niiden ennakointia. Resilientti yhteisö suuntaa kohti uusia haasteita ja kokemuksia, koska se näkee ne mahdollisuutena kehittyä ja oppia.

Traumainformoitu kohtaaminen huomioi kunkin yksilöllisen traumataakan. Tällaisesta toimintatavasta ja tietoisuudesta hyötyvät kaikki. Traumainformoitu järjestelmä tarkastelee tunnehaavoja myös opettajan ja kasvattajan työssä.  Traumainformoidun kohtaamisen kautta koko yhteisö voi kasvaa ensin kohti traumasensitiivistä tietoisuutta ja kohtaamisen taitoa.  Yhteisö muuttuu vähitellen traumasensitiivisemmäksi ja kun tämä tavoitteellinen työ jatkuu, muuttuu se traumainformoiduksi organisaatioksi.

Koronakevään jälkeen voit pohtia oppimisyhteisöäsi ja työyhteisöäsi alla olevan kuvan mukaisesti, jonka on tehnyt suomalaisen traumainformoidun kohtaamisen uranuurtaja Kati Sarvela. Se perustuu Rodin (2014) jäsennykseen resilienssistä.

Kuva: Kati Sarvela.

Jos ajattelet koronakevään poikkeusoloja yhteisöllisenä stressinä ja yhteisön kykynä resilienssiin, voi ottaa perspektiiviksi nämä:

  1. Itsensä tiedostava
  2. Monipuolinen ja erilaistunut
  3. Integroitunut eli eheä
  4. Itsesäätelykykyinen
  5. Sopeutumiskykyinen

Kun otat aikaa näiden asioiden pohtimiselle, on tärkeää tiedostaa kuinka työyhteisö toimii ja kuinka edellä esitetyt teemat näyttäytyvät työssäsi. Näin on mahdollista kehittää resilienssiä ja joustavuutta sekä löytää ja tutkia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Kimmoisaa mieltä ja inspiroivaa syksyä toivoen,

Jari Karttunen

Lehtori

JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Luettavaa

Sarvela Kati & Auvinen Elisa 2020. Yhteinen kieli — Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam books.

Rodin Judith 2014. The Resilience Dividend: Being Strong in a World Where Things Go Wrong. PublicAffairs 2014.