Luin Maaseudun Tulevaisuudesta Henrik Hohterin kolumnin\n\u201dLopullinen totuus metsien hiilinieluista\u201d ja r\u00e4j\u00e4hdin nauramaan. Syy: Oma\najatteluni on samanlaista toivotonta py\u00f6rittely\u00e4, jota Hohteri tekstiss\u00e4\u00e4n\nkuvaa.<\/p>\n\n\n\n
Olen siis viel\u00e4 purkamattoman kuolinpes\u00e4n osakas. Torppaan\nkuuluu jonkinmoinen ala erilaisia mets\u00e4kuvioita. On vasta istutettua tai\nkylvetty\u00e4 taimikkoa, vanhempia taimikoita ja nuorta kasvatusmets\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi on\nvanhempaa p\u00f6pelikk\u00f6\u00e4, kuten v\u00e4lill\u00e4 nimit\u00e4n \u201dei viel\u00e4 hakattavissa\u201d olevia\nalueita.<\/p>\n\n\n\n
Olen opiskellut metsien hoitoa omatoimisesti reippaat\nkymmenen vuotta. Apuna on verrattoman hyv\u00e4 mets\u00e4neuvoja ja l\u00e4j\u00e4 oppikirjoja\nsek\u00e4 internet ja tietysti Maaseudun Tulevaisuus. Tuskastutan neuvojaa\nloputtomilla kysymyssarjoilla joka kerran, kun olemme mets\u00e4ss\u00e4. Usein jatkan\nviel\u00e4 kysely\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postitse tapaamisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n
Yst\u00e4v\u00e4ni julistaa jatkuvan kasvatuksen autuutta, joten olen\ntietysti innostunut siit\u00e4. L\u00e4hinn\u00e4 torppaa olevat alueet k\u00e4siteltiin\ntammikuussa jatkuvan kasvatuksen periaatteilla: motolla vedettiin nurin\nvanhimmat ja heikoimmat yksil\u00f6t, parhaimmat nuoremmat j\u00e4tettiin kasvamaan. <\/p>\n\n\n\n
T\u00f6it\u00e4 oli pohdittu neuvojan kanssa pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti,\nilmastonmuutoksen vaikutukset huomioon ottaen. Mietimme siis, mist\u00e4 p\u00e4in\ntuulee, altistaako harvennus myrskytuhoille, riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 runkom\u00e4\u00e4r\u00e4\u2026<\/p>\n\n\n\n
En halunnut hakata viel\u00e4 keskenkasvuisia puita, enk\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4\nrahaa uudistamiseen. Nyt toivotaan, ett\u00e4 kun moto on rikkonut paksua kunttaa,\npohjalta alkaa nousta taimikkoa luontaisesti.<\/p>\n\n\n\n
Joka kuviolla on omat juttunsa. Sen verran vihre\u00e4 olen,\netten esimerkiksi suostunut kunnostamaan yhden turvepohjaisen mets\u00e4kaistaleen\nojia. L\u00e4ntti sijaitsee niin ik\u00e4\u00e4n turvepohjaisen pellon vieress\u00e4, ja olisi\ntarvinnut boorilannoitusta. Koska pellon p\u00e4\u00e4ty on alati kostea, p\u00e4\u00e4dyin siihen,\nett\u00e4 t\u00e4nne tehd\u00e4\u00e4nkin kosteikko. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 k\u00e4vin yst\u00e4vieni kanssa pitk\u00e4n v\u00e4\u00e4nn\u00f6n\nsiit\u00e4, hakataanko kaistaleelta puut vai ei. Miten k\u00e4y hiilinielun? Lopputulos\noli, ett\u00e4 puut j\u00e4\u00e4v\u00e4t pystyyn. Syy: Vaikka ne lahotessaan vapauttavatkin\nhiilt\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 kannattaa ajatella my\u00f6s luonnon monimuotoisuutta. <\/p>\n\n\n\n
\u00d6t\u00f6kk\u00e4farmia odotellessa.<\/p>\n\n\n\n
-Hilkka Rantala, projektitiedottaja, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Luin Maaseudun Tulevaisuudesta Henrik Hohterin kolumnin \u201dLopullinen totuus metsien hiilinieluista\u201d ja r\u00e4j\u00e4hdin nauramaan. Syy: Oma ajatteluni on samanlaista toivotonta py\u00f6rittely\u00e4, jota Hohteri tekstiss\u00e4\u00e4n kuvaa. Olen siis viel\u00e4 purkamattoman kuolinpes\u00e4n osakas. Torppaan kuuluu jonkinmoinen ala erilaisia mets\u00e4kuvioita. On vasta istutettua tai kylvetty\u00e4 taimikkoa, vanhempia taimikoita ja nuorta kasvatusmets\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi on vanhempaa p\u00f6pelikk\u00f6\u00e4, kuten v\u00e4lill\u00e4 nimit\u00e4n \u201dei […]<\/p>\n","protected":false},"author":450,"featured_media":1415,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[932],"tags":[94289,63397,63344,94290],"class_list":["post-1413","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen","tag-hiilinielu","tag-jatkuva-kasvatus","tag-metsien-monimuotoisuus","tag-metsienhoito"],"acf":false,"yoast_head":"\n