Alla raukean auringon<\/p>\n
Kallinj\u00e4rven vesi
\nvirtaa salaper\u00e4isen\u00e4
\nj\u00e4\u00e4nreunan syvyydest\u00e4, ja solisee
\nohi koivujen, kiirehtii mutkan taa.<\/p>\n
Laskeva aurinko sirottelee oksistoon kultansa
\n\u2013 v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hell\u00e4, kaukana
\nMets\u00e4n syliss\u00e4 liukuvana
\nliitelee rajoilleen, hiljalleen<\/p>\n
Ymp\u00e4rill\u00e4ni iltataivaan tuli
\npunaa kosteina kiilt\u00e4v\u00e4t korret,
\nNauhaan kirkkaat helmet putoilevat<\/p>\n
Naavat huojuvat hiljaa
\nkuusen kuivilla k\u00e4sivarsilla,
\nlahdesta h\u00f6yry\u00e4 kohoaa
\nhiljaista<\/p>\n
Kev\u00e4t sulattaa j\u00e4\u00e4st\u00e4 palasia
\nkappaleita, paloja lasia
\nhajoaa virtaan kuin Lemmink\u00e4isen
\nmurtuvien aaltojen \u00e4\u00e4ni
\njoki laulaa, ei hellit\u00e4 koskaan<\/p>\n
Tuuhea turkki lupautuu l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n,
\nsaukko laskee alas miltei jo kyljell\u00e4\u00e4n
\nKuohuiksi muuttuu tuo tummentuva hahmo
\nh\u00e4vi\u00e4\u00e4 veteen, vaeltelee reviiri\u00e4\u00e4n<\/p>\n
Aina on joku ennen, valveillaan
\nMets\u00e4 luo uutta mullasta maan
\nKultaisten aurinkojen kiertoessa
\nseittins\u00e4 peittona ymp\u00e4rillemme:
\nmets\u00e4lle ja maalle
\nPit\u00e4en kaiken koossa, voimissansa,
\nkuin j\u00e4\u00e4peite peitt\u00e4\u00e4 j\u00e4rven levollisena:<\/p>\n
vaikka ulkopuolella on kylm\u00e4,
\nSaarij\u00e4rvi pysyy paikallaan.
\nJa maa nukkuu unta.
\nOletko ajatellut Suomessa satavan aina lunta?
\n\u2013 Niin se on.
\nKorkealla on kylm\u00e4\u00e4.
\nAlhaalla vangitsen nyrkkiin puristettuun k\u00e4teeni
\nSen voiman,
\nJotta voin nauraa kaikille, aurinko
\nKuin kullero
\nVaientaa tuskan, huudon Kullervon<\/p>\n
Kannattaa odottaa, asiat tulevat aikanaan.
\nJokainen teko on kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.
\nY\u00f6 valvoo valon unta,
\nkorppi ylitti mets\u00e4nreunan,
\nvarjo sipaisi polkuuni,
\nyhtyi mets\u00e4n syliin
\n\u2013 pimeys kuin iso halaus,
\nJoka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielen ja koko kehon<\/p>\n
Tuumana oppii, stressin\u00e4 palaa<\/p>\n
Minulleko talvi jo kev\u00e4tt\u00e4?
\n\u2013 silloin ei pime\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4
\nAjatuksia, intoa riitt\u00e4\u00e4
\nja p\u00e4\u00e4skysten tultua kev\u00e4\u00e4st\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4!
\nJa musta valoon ponnistaa
\njoka aamu varhemmin.<\/p>\n
Mets\u00e4ss\u00e4 avautuu inspiraatioon,
\nOlen vapaa-ajattelematon mutten ajattelematon.
\nTajuan miksi teen ja mit\u00e4 jo on<\/p>\n
Kieleni, mieleni kimallus kielen p\u00e4\u00e4t\u00e4 hohdattaa.
\nSiin\u00e4 ajatukseni lamppu; suu avautuu
\nja valo sy\u00f6ksyy luokse jonkin valtavan
\nAurinko sy\u00f6ksyy!?
\n\u2013 Sen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 itse\u00e4ni kokoan \u2013<\/p>\n
Totuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy kokijan kehoon painettuna el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lken\u00e4
\nja kehon kautta se elet\u00e4\u00e4n todeksi, oivalluksen pohjaksi toiselle<\/p>\n
Millainen on pelto
\nt\u00e4ynn\u00e4 vihrein askelin
\nel\u00e4m\u00e4n antia?
\nEttei jo huominen
\nvarise sormien
\nlomitse, silmien
\najan synkk\u00e4\u00e4n v\u00e4riin<\/p>\n
Usvan peitto hiipii,
\nkun valmius muutokseen,
\nlehtien vihre\u00e4\u00e4n
\nvoima kimaltelee
\nkosteudeksi tiivistyy
\nkun tunteet tai l\u00e4mp\u00f6 muuttelee,
\nne leiliin tipaksi.<\/p>\n
El\u00e4!
\nniin ei haittaa vaikka her\u00e4\u00e4t
\njoku aamu tuntemattomasta maasta.
\nMotiivit ja aistit s\u00e4ilyv\u00e4t silti.<\/p>\n
Y\u00f6 kirkastuu<\/p>\n
Ennen kuin y\u00f6 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ll\u00e4 hiekalla
\nihmisen j\u00e4lki\u00e4 laskemalla
\ntiedon ravistan,
\nliukenee y\u00f6 taivaaseen,
\nvaan tuulen mukana vihureineen,
\nj\u00e4rven voima lakoamalla
\ntuo pienen aarteen
\nniin kauaksi unohtuneen<\/p>\n
y\u00f6ll\u00e4 on valtavasti t\u00e4hti\u00e4,
\njotka laahautuvat vanoiksi virtaan
\nliikkuvat itsekin, Maailman suuressa y\u00f6ss\u00e4
\nkuvastusten siltaan<\/p>\n
\u2013 se oli minun ainoa \u00e4\u00e4neni
\nteljetty valo, ja p\u00e4iv\u00e4 putosi
\nalinomaa kotiin y\u00f6h\u00f6n verkkaisaan,
\nh\u00e4visi onnea uneksiakseni \u2013<\/p>\n
hiljaiselo p\u00e4\u00e4ttyy pian,
\nkylm\u00e4t ter\u00e4lehdet sulavat
\nker\u00e4ss\u00e4 olevat aukeavat
\nKev\u00e4t koittaa kaikkialla, kun Pohjolan vihre\u00e4t metallit
\nher\u00e4\u00e4v\u00e4t eloon
\nhengit\u00e4mme tuoretta multaa, puhdasta raikkautta, mets\u00e4n katveet
\njotain, mit\u00e4 muut eiv\u00e4t ole viel\u00e4 kietaisseet,
\npaksuun rasvaan sivelty ter\u00e4s<\/p>\n
Laskeudun kosken rantaan. Iloni virtaa kotokoskeni kuohuissa. Aurinko paistaa sumun l\u00e4pi sirottaen huurteisen ilman kultaansa. Ilmassa sataa h\u00f6yry\u00e4, jonka kylmyys nostattaa. Se tuntuu kasvoillani. Voin vain olla ja tunnen el\u00e4v\u00e4ni eteenp\u00e4in.<\/p>\n
Valkoisten pilvien virrassa<\/p>\n
Ainoa aine kiinte\u00e4n\u00e4
\nnestett\u00e4 kevyemp\u00e4\u00e4,
\nvakaaksi pohjaksi sille, joka j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4
\nkun noste, kimpale tanssii tyrskyis\u00e4\u00e4n
\nj\u00e4\u00e4n, vaitonaisena min\u00e4
\nkiertoon yhtym\u00e4\u00e4n<\/p>\n
Kankeina kuusen oksia,
\nvain raapivat naamani,
\nlaahasin ajatuksia
\nliian tiuhaan mukanani<\/p>\n
Kirjoi muistoksi hetken el\u00e4m\u00e4\u00e4,
\nsilti vatsani kuorsaa
\nvaikka hengitys rauhallinen
\nkenen k\u00e4si\u00e4 viima kutittaa?
\nMuuten, \u00f6isin olen hiljaa?
\nValkoisena lampaan villassa<\/p>\n
Aallot tuovat rannalle aikaa
\njota kivet ovat koskettaneet, edess\u00e4
\nniill\u00e4 on i\u00e4n aromi ja sisus el\u00e4m\u00e4\u00e4 vanhaa<\/p>\n
ja tauottomat liikkeet v\u00e4reilev\u00e4t
\nniiden laineessa l\u00e4hden liitoon
\nkuin pisara vedess\u00e4
\nTuuli vetelee viivoja
\nuurtaa viluaan puistattavien aaltojen \u00e4\u00e4neen
\ntaas kohti kes\u00e4\u00e4, l\u00e4mpim\u00e4n veden kepeyteen
\nKosken kintereill\u00e4<\/p>\n
Pallon pientareella, luonnon syliss\u00e4<\/p>\n
Erehdyksist\u00e4, luovista ratkaisuista
\nl\u00f6ytyy ymm\u00e4rrys
\nrakentavien ja hajottavien voimien
\ngeneettisess\u00e4 sodassa yksil\u00f6n kyvyille
\nuppoutua ymp\u00e4rist\u00f6n aarteiksi.
\nEi vertailun satimeen
\nvaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen
\nsattuman paratiisille
\nhetken onneen<\/p>\n
Otamme k\u00e4teemme soihdun,
\nSytyt\u00e4mme kuun ja auringon
\nja kaikkea niiden alla!
\nLuppo liehuu aarniossaan
\nmeid\u00e4n lippumme
\nhalkoo Pohjolan vesien hiuksia,
\njoissa taivas kylpee
\npainoton hulmu
\nkuin hiljaisuuteen liit\u00e4v\u00e4 parvi<\/p>\n
Saloissaan kaikuu luonto
\nkutsuvasti hiljaisuudessa
\nviipyen vaistojen virrassa<\/p>\n
ihmist\u00e4 kun ei sit\u00e4 enemm\u00e4n muuta,
\nkarussa rikkaudessa monta suuta
\nkarussa? Ei, ei minnek\u00e4\u00e4n paenneena,
\nvaan yh\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4, kaikkena<\/p>\n
Kun v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4,
\nl\u00f6yt\u00e4\u00e4 onnen, niin usein silloin,
\nkun v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 piti is\u00e4nn\u00e4n hilloin
\nt\u00e4rkeilij\u00f6iden paperipiinoin
\nelon rikkauden keski\u00f6ss\u00e4<\/p>\n
Silti muistetaan valittaa,
\nkun pyrkimys toki parempaan
\nKyll\u00e4 luonnon keskell\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4.
\nJ\u00e4yt\u00e4\u00e4 toki tarpeilijoiden kuraa
\nv\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n monttuun, mutkaan<\/p>\n
Kun k\u00e4det vaipuvat y\u00f6h\u00f6n
\nja taivas ilman kuuta niin kansa
\nilman muuta, nukahtaa t\u00e4htivy\u00f6h\u00f6n
\n\u2013 Pulmuset ovat jo tulleet \u2013
\nNe kurovat yl\u00f6s, pohjoiseen!<\/p>\n
Lapin keloon kurkottaen,
\nkaruun rikkauteen!
\nN\u00e4in eloon taas tilaa antaa,
\nrauhaan kantaen!<\/p>\n
Taivaalla tuuli purjehtii
\nja kompassi pulmusissa
\nohjaa parven kirman kotiin
\nyhteiseloon tanssiessa<\/p>\n
j\u00e4tt\u00e4en poluilleen leiman
\nsuuren tuulen vuoren laeksi
\nvalahti maan pintaan vaipuen, taas
\nkukoistaa tovi kasteen ajaksi<\/p>\n
olemalla toisella tavalla,
\nrikasta mets\u00e4n voima
\neik\u00e4 verso veroista v\u00e4lit\u00e4,
\nniin syv\u00e4ll\u00e4 puhtaalla sijalla
\nvertaisensa koko juuristolla<\/p>\n
Huimaa taian uimaa
\nvett\u00e4 ilon surun suosion.
\nTarina alkaa t\u00e4m\u00e4n hetken,
\njolta avantoni l\u00e4p\u00e4isen
\nl\u00e4vitse j\u00e4\u00e4n, mieleni se on<\/p>\n
Kun vihreys valloittaa pellot ja mets\u00e4t,
\njotten katseeltani riuhtoisi liikaa,
\nnauran lomille koulun. Ja yst\u00e4v\u00e4t:
\narjen velka unelle \u2013 se vain kasvaa!<\/p>\n
Kasvaa muukin, pelto ja
\nhelmoissa helottavissa
\nkev\u00e4t suunkin hymyyn saa
\nkaikkea valtavasti
\nsuinkin ehtii kokemaan<\/p>\n
katsahdan tienoon
\nsyke suonissani
\nn\u00e4in talvesta
\nsulin m\u00e4rin kelluu
\ntelk\u00e4tkin koskessa<\/p>\n
kurkia!
\nLent\u00e4v\u00e4t aurat taivaalla, sohjoiseen
\nt\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t peltoon kohta. lie jo t\u00e4n\u00e4\u00e4n?
\netel\u00e4st\u00e4 it\u00e4\u00e4n, l\u00e4nteen, pohjoiseen
\nodottaen auraa, kylv\u00f6st\u00e4 it\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/p>\n
Sade yst\u00e4v\u00e4ni huuhdo maahan uudestaan jalkani.
\nPinnalle vakaan maan ja kuvan saan, kiirehdi
\nEhdin taas, nousu auringon
\nomaa aamuani l\u00e4heten
\nodottaa pidemm\u00e4n aikaa.<\/p>\n
Kun kellojen paljouteen syventyy
\nlaskee tunteja p\u00e4ivien sijaan
\nsijaan silloin min\u00e4 voimani kes\u00e4lle
\nkuvastaen itseni tuottajaan<\/p>\n
Korsi kasvaa
\nluonto sanelee puuhiaan
\nt\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja tuolla laajenee
\nmielenrauha on alku viisauteen<\/p>\n
Rauha, salama, mets\u00e4 palaa
\nhuomenna?
\nei pala jos palaamme ja loimumme
\ntukahduttaa kaiken, syttyy taas
\nn\u00e4in arkuus muutokseen sortaa
\nkenen puoleen elo (k\u00e4\u00e4ntyy )
\nilman tukahduttavaa sadetta?<\/p>\n
Anna palaa!<\/p>\n
Viljelij\u00e4 raatoi
\nuupui roti varmuus, toiveikkuus
\nkodista — ty\u00f6st\u00e4<\/p>\n
Kun l\u00e4mmin tuuli vie taas t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t kitaansa,
\ntuivertunut tuli on sivellyt l\u00e4mm\u00f6n maahansa
\nMilj\u00f6\u00f6n katse, jota veden ja maan luomet helliv\u00e4t
\n\u2013 ty\u00f6t niiden v\u00e4liss\u00e4 ovat vapaita,
\nmutta aina luonnon ohjaamina<\/p>\n
Ei ole en\u00e4\u00e4 sanojen kielt\u00e4,
\nluonne kertoo kaiken,
\nisojen syd\u00e4mien kolke
\nsoi viesti yhteinen
\nKun vaikenee kavion \u00e4\u00e4ni,
\nmets\u00e4 jo kuiskaa vain,
\np\u00e4\u00e4ni en\u00e4\u00e4 humisee.
\nOn hetki, se pys\u00e4htyy mukanain
\nyhteinen muisto
\non l\u00e4htenyt siivilleen
\nlauluna yst\u00e4v\u00e4n mieleen<\/p>\n
sit\u00e4 tulta tummentelee
\nvalitsevat v\u00e4\u00e4r\u00e4t kuvat
\njoilla laon kansaan ampuvat
\nvaan niinkin uutiset tekee<\/p>\n
H\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuosisatojen kosketuksin
\nne ovat pehment\u00e4neet onnea kukin
\nsaaneet loistamaan mudan ja orvokin
\n\u2013 nuo s\u00e4rm\u00e4t ter\u00e4lehtien salaisin<\/p>\n
Jemmaan jyv\u00e4set ja auringonkukan
\nkohtalonkukan ja kev\u00e4tkaihonkin
\nleijonankita kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin
\nkarjuu, kiert\u00e4en r\u00f6yhyj\u00e4\u00e4n kiitoksin
\nhumalaan, vaipuu el\u00e4m\u00e4\u00e4 universumin<\/p>\n
t\u00e4htien takaa, kukka jo ujuttaa
\nkylv\u00e4en siemenen laji kerrallaan
\nter\u00e4lehtien k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 aukeaa
\npoimusto nyt, menneeseen ja tulevaan<\/p>\n
Talvi, mustavalkoinen elokuva
\nKev\u00e4t, rapistelee vehreys korvina
\nsilmilleni raukeuden symbolina
\nnousevat v\u00e4rit ja l\u00e4mp\u00f6 hehkuva<\/p>\n
Tule kes\u00e4 jo!<\/p>\n
Kuppini jo kylm\u00e4n\u00e4 k\u00e4dess\u00e4ni
\nh\u00f6yry ei valoa tavoita
\nyrtit joskus muistan ker\u00e4nneen
\nnyt ne jo l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t hauteen<\/p>\n
Valo yh\u00e4 taemmas laskee
\ntalvella ollut on se l\u00e4hin:
\naurinko vuosia matkaa, teen
\nsen aurinkovuosin lasken<\/p>\n
k\u00e4sist\u00e4ni p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4
\npaperipinkan p\u00e4\u00e4lle
\naurinko kulkee kes\u00e4ll\u00e4
\nkauimpana kuvustamme<\/p>\n
onnen sille l\u00f6yd\u00e4n
\nkuin paikalleni p\u00e4\u00e4n
\nmehil\u00e4isen lento,
\nyli taas k\u00e4y kev\u00e4\u00e4n<\/p>\n
lennon suhinassa
\nmaha on yhteinen<\/p>\n
r\u00e4iskyy pieniin silmiin
\nt\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut kerran satu
\nvaikka \u00e4\u00e4net muuttuvat
\non tunne pysyvin<\/p>\n
ole laulu kes\u00e4ss\u00e4
\nsinun on melodia,
\njonka haluat oppia
\njoko annoit sen toiselle?<\/p>\n
miten niin suuri
\nmahtuu pieneen lippaaseen?
\nhell\u00e4 vetesi, hauras
\nkupusi taivaan veen<\/p>\n
Riisuu paidan
\nm\u00e4nty iltaisin
\nalhaalta yl\u00f6s
\nnostan omani
\nnaulaan kannan sen
\noman naulani paikalle
\naurinko taaemmaksi laskee
\nkes\u00e4\u00e4n kohisten<\/p>\n
uin kohti siluetteja,
\ntutisevat varjot
\nviipyv\u00e4t vedess\u00e4
\naallot kiinnitt\u00e4v\u00e4t
\nhuomionsa kaikkeen
\nymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n lokit<\/p>\n
Aallon tuntematon maalaus
\ntavoittaa rantakivet
\npisara tippuu kaislaan
\nlehdelt\u00e4 j\u00e4rven tasoon,
\nsateen j\u00e4lkeen on tyynt\u00e4
\ntuikin tavoittaa pinnan
\njotain tuiki t\u00e4rke\u00e4t\u00e4
\n\u00f6isiss\u00e4 kuoreen kemuissa
\nveden kuorta kuhistessa
\nIntohimo!<\/p>\n
Avara m\u00e4ntyinen mets\u00e4
\nharjun mytyt maisemassa
\nv\u00e4r\u00e4htelee kaikkialle ymp\u00e4rille
\nel\u00e4m\u00e4 koostuu suikaleista
\nyll\u00e4\u00e4n onnen p\u00e4iv\u00e4t
\ntuuleen liimatut kankaat
\ntodellisuudesta repeytyv\u00e4t<\/p>\n
yh\u00e4 enemm\u00e4n aikaa
\nv\u00e4hemm\u00e4n suoritettavaa
\nkun m\u00f6kkikausi koittaa
\nja tikat lent\u00e4v\u00e4t, takaa<\/p>\n
etten k\u00e4y kotvaan puhelimeen,
\nvaan hetkeen kantaen, sateeseen
\nroiskin n\u00e4ytelm\u00e4n puutarhaan
\njaan ronskin kasvupyr\u00e4yksen
\nyrteill\u00e4 sis\u00e4\u00e4ni ratsastan
\nannan ilmasta tilaa kasvaa<\/p>\n
yhtyv\u00e4t joksikin syd\u00e4mill\u00e4\u00e4n,
\npikkulokeilla satujen siivet
\nhevosille yhteisen liidon<\/p>\n
suistuneet vakoon kesken siemenvy\u00f6n
\nnousee, ei lakoon, ihmeen maanpinnan ty\u00f6n
\nnouse kohteliaisuuttasi
\nja hengit\u00e4 syv\u00e4\u00e4n, veto kerrassaan<\/p>\n
Suitsetun jyv\u00e4n\u00e4 suistettu siru,
\nhiekanmuruna jokaisella
\nkevyen liikkeen aallottajalla
\nilon hyp\u00e4hdyksiss\u00e4,
\narvokkuus kedolla
\non niiss\u00e4, jotka el\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
Elon kirmassa kouluaamu<\/p>\n
Riesaava kepeys taas
\naamuisin elon tavoittaa.
\nKolistellen luurankaa.
\nKalkkaroina olon heleys
\nautuaasti paleltaa,
\nUskoMaanko tunteeseen?
\nSopiikos omaan uneen?<\/p>\n
kyseenalaistan, niin her\u00e4\u00e4n
\nVoimala koin keskell\u00e4
\nahmii auringon rasiaan
\npakkanen paukuttaa
\nitseni hetekan takaa
\nl\u00f6ysi minut jostain sielt\u00e4<\/p>\n
Joki virtaa, elon puuroon
\nvirran vuoksi jyll\u00e4\u00e4 sillalla,
\njolla k\u00e4velen koulun turoon
\nkuuntelen, kai oivaltamalla?<\/p>\n
Hetki onnen tiell\u00e4 vierii koulumatkaksi.
\nTietojeni torille k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t kokoan,
\nmietin ja istun hetkeksi
\nnek\u00f6 ovat todellisia sanoja?
\nSyd\u00e4mell\u00e4 kirjoitan v\u00e4lit rivien.<\/p>\n
Ne vain eiv\u00e4t kuulu, vaikuttavat vain,
\nluokkaan jo samoan.
\nMink\u00e4 huoneen aukaisen?
\nSiell\u00e4 siint\u00e4v\u00e4t symbolit. Sanoja on paljon.
\nJa sielt\u00e4 niit\u00e4 tulvii. Etenen, nautin siit\u00e4.
\nPerille tuskin p\u00e4\u00e4sen, totuus sanojen lomissa<\/p>\n
Kaupassa p\u00e4rsk\u00e4yksi\u00e4
\nraukea y\u00f6
\naallosto logossa kouluun
\nJukka tuumii,
\noma loma ruokalassa…
\nNaurahtava hym\u00e4hdys<\/p>\n
Minne tunnuksemme kiirii
\ntulikoktailit tuimenevat
\nsaras on herkkyyden peili
\nkotikyl\u00e4n onnenlaakso:
\n\u201dSe on ihan Maailman paras!\u201d<\/p>\n
Nostaa tapittimensa
\nkatsomaan taivaalle
\nvaikka hymyss\u00e4\u00e4n itse
\nkatsoo elon virtaan
\nmaisemassa, mielell\u00e4\u00e4n
\nKun aika koittaa,
\nh\u00f6ljyy luokissa taivaalle
\nrapistelu tunnilla istuessa
\n\u2013 h\u00e4ilyv\u00e4 kauneus
\nlumikko ja vesihuikka!<\/p>\n
Uudet polut johdattavat
\nuusien havaintojen \u00e4\u00e4relle.
\nJoka aamu maailma voi sytty\u00e4
\nuudestaan niille, jotka ovat
\navoimina!<\/p>\n
Niin juuri, suuri joki
\nlipoo jo kielt\u00e4\u00e4n ilmaan
\njoka pisara toistaan
\ntuki ja hoki sataa<\/p>\n
J\u00e4\u00e4puikot kuolaavat
\nauringonpaisteessa,
\nmatkallamme T\u00e4hk\u00e4\u00e4n
\nlamppuina loistavat<\/p>\n
Onneksi n\u00e4emme valon,
\nse voi vain tarkentaa
\nuneen y\u00f6n ja muistojen
\nvirtaan, luonnon kulkuun<\/p>\n
Vaan paljon n\u00e4ytt\u00e4\u00e4
\nHehtolitroina
\nVaa`an siemenet?<\/p>\n
Valintoja<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n pihdeist\u00e4 pihisti
\nonnen nauraen itselleen
\nvie tyytyv\u00e4n tunnetta h\u00e4n
\nyh\u00e4 edelleen<\/p>\n
Mukavaa on eloisin mielin
\ntoiselle tilaa antaen,
\nl\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteisen
\nJa taipuva maaseutu takana p\u00e4in
\nsiirtyy huomiseen<\/p>\n
talven tuima horros lopuillaan
\nP\u00e4iv\u00e4 laskee mets\u00e4n rantaan,
\nhuipentuu taivaalla,
\nt\u00e4n\u00e4\u00e4n eri tavalla kuin huomenna
\nPilvet \u2013 ne seilaavat,
\nkev\u00e4isten unten rajamailla\u2026
\nTuntuu jollain lailla samalta,
\nkuin joskus ennenkin!<\/p>\n
kev\u00e4\u00e4n tuoksu rapsahteleva palava
\nsaavutti kotvan suupalan
\njossain pinnan alla
\nt\u00e4ytti kieleni huurteeseen
\n\u2013 unohtui paloon, palatakseen<\/p>\n
Kulje omaa polkuasi,
\nTie muodostuu
\nKen kulkee jo takanasi, h\u00e4nelle se avautuu
\nja on l\u00f6yt\u00e4nyt etsim\u00e4ns\u00e4,
\nsama polku \u2013 yhteinen D\u00e9j\u00e0-vu<\/p>\n
Olet matkalla sinne, minne ajatukset kuljettavat.
\nKun pys\u00e4htyy muistumiin,
\nVoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 paikoilleen
\nEteenp\u00e4in, pohtien uusiin kuviin<\/p>\n
Suurinta onnea on tuntea olevansa juuri nyt<\/p>\n
Muuttuu taivas, muuntuu maa
\nett\u00e4 kaikella on tarkoitus,
\nehk\u00e4 aina parempaan
\nhetkien arvo, olemisen innoitus
\nsattumiksi ansaitaan…<\/p>\n
Onko j\u00e4rki mieleni tiell\u00e4,
\nkaikki unta oliko vain?
\nVajaan min\u00e4 kukistan viel\u00e4
\nja kokoan tunteillain
\nMieleni vajaa sisustan.
\nEttei liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n
\nunemme l\u00f6yt\u00e4isi toisiaan
\nmaan ja veden korkeuksissa<\/p>\n
Inspiraation yst\u00e4viksi tulevaisuuteen
\nkohottaa
\nt\u00e4rkein
\nsiivilleen<\/p>\n
Runosarja Tarvaalasta, \u00a9 Otso Heinsola<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Alla raukean auringon Kallinj\u00e4rven vesi virtaa salaper\u00e4isen\u00e4 j\u00e4\u00e4nreunan syvyydest\u00e4, ja solisee ohi koivujen, kiirehtii mutkan taa. Laskeva aurinko sirottelee oksistoon kultansa \u2013 v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hell\u00e4, kaukana Mets\u00e4n syliss\u00e4 liukuvana liitelee rajoilleen, hiljalleen Ymp\u00e4rill\u00e4ni iltataivaan tuli punaa kosteina kiilt\u00e4v\u00e4t korret, Nauhaan kirkkaat helmet putoilevat Naavat huojuvat hiljaa kuusen kuivilla k\u00e4sivarsilla, lahdesta h\u00f6yry\u00e4 kohoaa hiljaista Kev\u00e4t sulattaa j\u00e4\u00e4st\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":818,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[932],"tags":[],"class_list":["post-294","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"acf":false,"yoast_head":"\n