{"id":628,"date":"2016-12-27T20:45:49","date_gmt":"2016-12-27T18:45:49","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.jamk.fi\/tarvaalantarinoita\/?p=628"},"modified":"2016-12-27T20:53:48","modified_gmt":"2016-12-27T18:53:48","slug":"maatilaharjoittelussa-uudessa-seelannissa-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.jamk.fi\/tarvaalantarinoita\/2016\/12\/27\/maatilaharjoittelussa-uudessa-seelannissa-osa-2\/","title":{"rendered":"Maatilaharjoittelussa Uudessa-Seelannissa osa 2"},"content":{"rendered":"

Helou!<\/h4>\n

Nyt sit\u00e4 ollaan palattu Suomeen ja joulun pyh\u00e4t on vietetty. Paluulento l\u00e4hti Aucklandista 15. p\u00e4iv\u00e4 ja kesti noin 28 tuntia. Lennolla oli yksi vaihto Shanghaissa (3h) ja siell\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin vaihtamaan Finnairin koneeseen. Matka Uuteen-Seelantiin oli opettava ja mielenkiintoinen. Oli mukavaa n\u00e4hd\u00e4 ja kokea asioita, joita ei Suomesta l\u00f6ydy (tippukiviluolat, kuumat l\u00e4hteet..) Reissaamiseen Uudessa-Seelannissa kannattaisi kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n aikaa, kuin kaksi viikkoa. On niin paljon n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja v\u00e4limatkat olivat pitki\u00e4, joten aika ei yksinkertaisesti riitt\u00e4nyt kaikkeen. Palataan kuitenkin hetketksi viel\u00e4 maatilan arkeen.<\/p>\n

Maatilalla ty\u00f6vuorot oli jaettu kahteen vuoroon, p\u00e4iv\u00e4-ja iltavuoroon. Vuorot kesti noin kymmenen tuntia ja niihin sis\u00e4ltyi tunnin ruokatauko. P\u00e4iv\u00e4vuoro alkoi klo 7.00 aamulla ja loppui klo 17.00, monesti ty\u00f6t venyiv\u00e4t kuitenkin ylit\u00f6ille ja p\u00e4iv\u00e4vuorosta saatettiin p\u00e4\u00e4st\u00e4, vasta kun y\u00f6vuoro saapui paikalle. Y\u00f6vuoro aloitti seitsem\u00e4lt\u00e4 illalla ja sai lopettaa viidelt\u00e4 aamulla, mutta y\u00f6vuorot saattoi my\u00f6s monesti veny\u00e4 hieman ylit\u00f6ille.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4vuoro aloitettiin lakaisemalla sonnat pois parsista ja vaihtamalla siivil\u00e4sukat maitohuoneessa. Sitten ajettiin laiskoja ja hoidettavia (tarvitsi antibioottia, l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, siemennyksen tai tarkistuksia) lehmi\u00e4 robotille. Osa huiteli ulkot\u00f6ihin hakemaan pelloilta poikineita lehmi\u00e4, tekem\u00e4\u00e4n uutta laidunta ja etsim\u00e4\u00e4n syntyneit\u00e4 vasikoita. Hein\u00e4 oli joillakin laitumilla aika korkeaa ja joskus syntyneet vasikat l\u00e4htiv\u00e4t omille teilleen ja piiloutuivat heinikkoon. Saattoi olla, ettei niit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt kukaan, vaikka niit\u00e4 etsittiin monen ihmisen voimin. Noh, l\u00f6ytyiv\u00e4t ne kuitenkin lopulta kun ne haahuilivat n\u00e4liss\u00e4\u00e4n takaisin ”mammojen” luokse ja joku bongasi ne sielt\u00e4. P\u00e4iv\u00e4vuorossa oli noin 5-9 henkil\u00f6\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Kun kaikista ryhmist\u00e4 oltiin ajettu hoitolehm\u00e4t aloitettiin ”hosing” eli pestiin vedell\u00e4 robotin molemmat puolet (hoitokarsinat ja odotustilat robotille). Navetan ulkopuolella oli pieni betonialustainen aitaus, joka tuli my\u00f6s suihkuttaa vedell\u00e4 puhtaaksi p\u00e4ivitt\u00e4in. N\u00e4iden j\u00e4lkeen alkoi yleens\u00e4 ruokatauko. Tauon j\u00e4lkeen ty\u00f6t aloitettiin taas parsien putsauksella. Osa ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 aloittivat poikineiden lehmien hoitamisen: jokaiselle poikineelle annettiin pussi kalsiumia ihon alle, h\u00e4nnist\u00e4 leikattiin pois pitk\u00e4t karvat, poltettiin utareista karvat, jotkut poikineet tarvitsivat uudet korvamerkit. Poikineille annettiin my\u00f6s kaulapannat, jos niilt\u00e4 ne puuttuivat. Sitten poikineet laitettiin tietokoneelle, jonka j\u00e4lkeen ne olivat valmiita lypsylle. Joskus robotille opettaminen oli helppoa, sill\u00e4 osa poikineista oli jo vanhoja tuttuja robotin kanssa, mutta joukossa saattoi olla my\u00f6s hiehoja. Hiehoja opettaessa piti joskus antaa oksitosiinia, jotta t\u00e4m\u00e4 rauhottuisi ja rupeaisi antamaan maitoa. Muut ty\u00f6ntekij\u00e4t tekiv\u00e4t siivous\/huoltot\u00f6it\u00e4, kuten lantaraappojen rasvauksen, robotin laasereiden putsausta, navetan p\u00e4\u00e4tyjen pesun, tyhjenti roska-astiat, vaihtoi siivil\u00e4sukat uudestaan, vaihtoi robottien kuluvia osia. Yksi ty\u00f6ntekij\u00e4 vei vasikoille rehua, ja t\u00e4m\u00e4kin tehtiin p\u00e4ivitt\u00e4in. Joku my\u00f6s huolehti syntyneet vasikat. Ne jotka pidettiin, vietiin muiden pienempien vasikoiden luokse ja loput tapettiin. Joku vakiohenkil\u00f6kunnasta hoiti ”hoidettavat” lehm\u00e4t. P\u00e4iv\u00e4n lopuksi pestiin hoitokarsinat.<\/p>\n

Y\u00f6vuorossa tehtiin p\u00e4\u00e4asiassa samoja ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4, kuin p\u00e4iv\u00e4vuorossa. Makuuparret ja robottien laaserit putsattiin kahdesti, laiskoja lehmi\u00e4 ajettiin robotille kaksi kertaa ja siivil\u00e4sukat vaihdettiin kerran. Y\u00f6vuorossa k\u00e4ytiin katsomassa muutamia kertoja poikivia lehmi\u00e4. Vastasyntyneille vasikoille pakkojuotettiin ternimaitoa ja lehm\u00e4 vasikoille laitettiin korvamerkit. Tarvittaessa poikivia autettiin ja annettiin kalsiumia, jos havaittiin poikimahalvauksen oireita. Joskus p\u00e4iv\u00e4vuoro j\u00e4tti y\u00f6vuorolle teht\u00e4vi\u00e4, joita piti hoitaa, kuten poikineiden opettamisen robotille.<\/p>\n

T\u00f6it\u00e4 tilalla sai tehd\u00e4 ihan riitt\u00e4miin ja millek\u00e4\u00e4n muulle ei liiemmin j\u00e4\u00e4nyt aikaa. Ty\u00f6vuorojaksot kestiv\u00e4t yhdeks\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jonka j\u00e4lkeen oli aina kolmen p\u00e4iv\u00e4n vapaat. Vapaillakaan ei paljoa ehtinyt lev\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 yritettiin ehti\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n niiden aikana mahdollisimman paljon. V\u00e4limatkat olivat pitki\u00e4 ja aikaa kului paljon vain ajamiseen, mutta ainakin maisemat olivat yleens\u00e4 kauniita.<\/p>\n

Erilaisia luontokohteita on aivan \u00e4lyt\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4. Turistejakin n\u00e4kee l\u00e4hes joka paikassa, vaikka yleens\u00e4 ollaan keskell\u00e4 villi\u00e4 luontoa. Erilaisia n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4 on mielet\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta kaikki niist\u00e4 eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole vierailun arvoisia.\u00a0Parhaita vierailukohteita, joissa k\u00e4vimme olivat monet vesiputoukset, panimo, aiemmin mainitut kuumat l\u00e4hteet ja tippukiviluolat, Weta cave Wellingtonissa ja tietysti Hobbiton Matamatassa. Uusi-Seelanti on my\u00f6s erilaisten aktiviteettien suurmaa. Siell\u00e4 on mahdollista harrastaa\/ kokeilla monenlaisia eri lajeja niin vedess\u00e4, maassa kuin ilmassakin. Ylesimpi\u00e4 lajeja turistien keskuudessa olivat maastopy\u00f6r\u00e4ily, benji-hypyt, kanotionti, vaellus, heppavaellukset, erilaiset risteilyt ja moottorivene ajelut. Itse k\u00e4vimme pariin otteeseen ”risteilyll\u00e4” ja kokeilimme my\u00f6s vaijeriliukua.<\/p>\n

Paljon kerkesimme kokemaan ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mutta paljon j\u00e4i viel\u00e4 tulevaisuuden varalle. Uusi-Seelanti oli ehdottomasti vierailun arvoinen ja olisi siell\u00e4 voinut olla hieman kauemminkin, mutta kyll\u00e4 oli mukava palata takaisin Suomeen!<\/p>\n

 <\/p>\n

Heidi & Ilkka<\/p>\n

 <\/p>\n