– Markku Paananen, asiantuntija, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
\n<\/em><\/p>\n
Suomalaisten nykyisen elintason yll\u00e4pit\u00e4miseen tarvitaan nykyisell\u00e4 kulutusk\u00e4ytt\u00e4ytymisell\u00e4 noin 6 globaalia hehtaaria asukasta kohti vuodessa. M\u00e4\u00e4r\u00e4 on kansainv\u00e4lisesti korkeahko, mutta verrattuna Suomen biokapasiteettiin, joka on yli 13 globaalia hehtaaria asukasta kohti, olemme viel\u00e4 selke\u00e4sti turvallisella puolella. Samaa ei voi sanoa koko ihmiskunnasta. Maapallon vuosittainen biokapasiteetti lasketaan olevan kulutettu jo elokuun puoliv\u00e4liin menness\u00e4. Mik\u00e4li biokapasiteetti jaettaisiin tasan koko maapallon v\u00e4est\u00f6n kesken, asukasta kohti riitt\u00e4isi noin 1,8 globaalia hehtaaria. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaisi suunnilleen Moldovan, Marokon tai Lesothon elintasoa.<\/p>\n
Suomen huoltotaseesta kansantalouden tilinpidon mukaan perustuu vajaa kolmannes tuontihy\u00f6dykkeisiin. Erityisesti energiahuollon toteuttamisessa olemme l\u00e4hes 70 prosenttisesti tuonnin varassa. Kulutushy\u00f6dykkeist\u00e4 my\u00f6s suuri osa on tuontitavaraa. Toisaalta bruttokansantuotteesta noin kolmannes suuntautuu vientiin. Osallistumme jo merkitt\u00e4v\u00e4sti muidenkin kansojen kulutustarpeen tyydytt\u00e4miseen.<\/p>\n
Kysynt\u00e4 globaaleille hehtaareille on kovassa kasvussa maailmalla johtuen elintason noususta ja ihmiskunnan kasvusta, mutta my\u00f6s tarpeesta korvata uusiutumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla. T\u00e4m\u00e4 merkitsee lis\u00e4\u00e4 mahdollisuuksia Suomen hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle biokapasiteetille. Samalla synnytet\u00e4\u00e4n osaamista ja kehitet\u00e4\u00e4n teknologiaa, joille on k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 muissa maissa.<\/p>\n
Ja mets\u00e4ss\u00e4h\u00e4n se Suomen biokapasiteetti on. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4mispaine metsien puuvaroja kohtaan lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s huolta ja toimeliaisuutta metsien monimuotoisuuden ja luonnollisten prosessien s\u00e4ilymisen puolesta. Eli\u00f6lajien taantumisia ja h\u00e4vi\u00e4misi\u00e4 todetaan seurannoissa, erityisesti vanhoista metsist\u00e4 ja kuolleesta puusta riippuvaisten lajien osalta, ja vastakohdaksi esitet\u00e4\u00e4n romantisoituja kuvia rappeutuvista kuusimetsist\u00e4 eli\u00f6lajien ideaaliymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4.<\/p>\n
Mets\u00e4ntutkijat ovat yritt\u00e4neet pohtia, millainen oli todellisuudessa mets\u00e4luonto ennen ihmisen vaikutuksen alkua. Varmoja vastauksia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan vaikea antaa, sill\u00e4 ilmasto ja muut tekij\u00e4t ovat muuttuneet paljon j\u00e4\u00e4kauden j\u00e4lkeisen\u00e4 aikana ja ihminen on ollut l\u00e4sn\u00e4 l\u00e4hes koko sen ajan. Mallia on haettu pohjoisen er\u00e4maista, joissa ihmisen vaikutus on ollut v\u00e4h\u00e4isempi. T\u00e4m\u00e4 taitaa ohjata mielikuvia my\u00f6s etel\u00e4isen Suomen metsien luontaisesta kehityksest\u00e4.<\/p>\n
Yksi Suomen mets\u00e4luontoa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 on selv\u00e4. Mets\u00e4paloilla on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 rooli metsien elinkierrossa ja metsiss\u00e4 el\u00e4vien eli\u00f6iden elinolosuhteissa. Luonnonvaraisten mets\u00e4palojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja laajuudesta ei voida saada en\u00e4\u00e4 kovin tarkkoja tietoja. Tiedet\u00e4\u00e4n toki, ett\u00e4 salamat sytytt\u00e4v\u00e4t paloja. Tilastoidulla noin 200 vuoden jaksolla 20 % paloista on ollut salaman aiheuttamia. Rajoittamattomina palot ovat edenneet olosuhteista riippuen laajallekin. Ne ovat voineet kyte\u00e4 turpeessa viikkoja ja sytty\u00e4 useita kertoja uudelleen saman kes\u00e4n aikana.<\/p>\n
Etel\u00e4-Suomessa palot ovat olleet paljon yleisempi\u00e4 kuin Pohjois-Suomessa. Vanhat m\u00e4nnik\u00f6t ovat sopeutuneet paloihin ja saattoivat selvit\u00e4 niist\u00e4 el\u00e4vin\u00e4, mik\u00e4li tuli ei noussut latvapaloksi. Kuusikot ja lehtipuustot sen sijaan kuolivat paloissa herk\u00e4sti. Intensiivisess\u00e4 palossa paloivat my\u00f6s pensas- ja kentt\u00e4kerros sek\u00e4 kunttaakin. Kasvillisuuden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 typpi haihtui taivaalle ja valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 tuhkaa ja hiilt\u00e4 levittyi tuulen mukana alapuolisille maa- ja vesialueille. L\u00e4mp\u00f6 muutti kivenn\u00e4ismaan kemiallisia prosesseja. Ns. nilelle palaneet alueet saattoivat pysy\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 aukeina, josta on esimerkkin\u00e4 Tuntsassa viel\u00e4 1960 salaman sytytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 palanut 120\u00a0000 hehtaarin alue. HS kirjoitti 36 vuotta tapahtuneen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 laajoja alueita paloalasta on edelleen vailla kasvustoa. Mets\u00e4pohjien on havaittu viime aikoina rehev\u00f6ityv\u00e4n kaikkialla, mik\u00e4 lienee ainakin osin mets\u00e4palojen puuttumisen seurausta.<\/p>\n
Ihmisten vaikutus lis\u00e4\u00e4ntyi merkitt\u00e4v\u00e4sti er\u00e4maiden asutuksen kiihtyess\u00e4 1600 ja 1700-luvuilla. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s mets\u00e4palojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Etel\u00e4-Suomessa mets\u00e4t paloivat 1800-luvulla keskim\u00e4\u00e4rin 20 \u2013 60 vuoden v\u00e4lein. 1960-luvulla mets\u00e4paloissa tuhoutuneiden alueiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 romahti kehittyneen palontorjunnan johdosta. Metsi\u00e4 my\u00f6s hy\u00f6dynnettiin ihmisten tarpeisiin. Kaskettiin mets\u00e4\u00e4, poltettiin tervaa, kaadettiin saha- ja polttopuuta. N\u00e4iden yhteisvaikutuksesta 1850-luvulla havahduttiin tilanteeseen, jossa laajoilla alueilla Etel\u00e4-Suomessa ei ollut en\u00e4\u00e4 metsi\u00e4. Sahapuusta oli pula l\u00e4hes kaikkialla ja polttopuutakin oli vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joiltakin alueilta. Vain Kainuussa ja Lapissa sek\u00e4 pienill\u00e4 alueilla Suomensel\u00e4ll\u00e4 todettiin puuta olevan edelleen saatavilla runsaasti. Etel\u00e4-Suomen metsien on t\u00e4ytynyt olla p\u00e4\u00e4osin nuorempia kuin 50 vuotta. Eli\u00f6lajien on pit\u00e4nyt sopeutua vallitseviin olosuhteisiin.<\/p>\n
Suomessa ryhdyttiin toimenpiteisiin mets\u00e4varojen turvaamiseksi. Asiantuntemusta hankittiin Saksasta, synnytettiin maailman ensimm\u00e4inen mets\u00e4laki ja kehitettiin mets\u00e4organisaatioita. Mets\u00e4varojen inventoimiseksi kehitettiin maailman edistyksellisin j\u00e4rjestelm\u00e4. Mets\u00e4varat ja niit\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4 teollisuus saatiin nousuun. Silti maa-alaan n\u00e4hden mets\u00e4talous pysyi aika vaatimattomana. 1950-luvulla oivallettiin, ett\u00e4 mets\u00e4taloutta voidaan harjoittaa kest\u00e4v\u00e4sti, vaikka puuta hakattaisiin enemm\u00e4n kuin sit\u00e4 kasvaa. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vajaatuottoisten metsien uudistamista, soiden ojituksia ja kehittyv\u00e4\u00e4 mets\u00e4nviljely\u00e4 ja \u2013hoitoa. Valtio tuki toimenpiteit\u00e4. Puuvarat saatiin voimakkaaseen kasvuun ja luotiin pohja mets\u00e4teollisuudelle, johon nojaa Suomen nykyinen vauraus. Mets\u00e4teollisuus loi my\u00f6s alustan kone-, laite- ja automaatioteollisuuden kehittymiselle, jopa tietotekniikan menestyksellekin. Ilman t\u00e4t\u00e4 panostusta Suomi olisi aika erilainen kansantalous.<\/p>\n
Etel\u00e4-Suomen mets\u00e4t ovat siis muuttuneet radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Mets\u00e4paloja ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole. Puuvarat ovat moninkertaistuneet. Viimeisen 50 vuoden aikana metsien puum\u00e4\u00e4r\u00e4 on kaksinkertaistunut, vaikka sielt\u00e4 on hakattu samana aikana nykyist\u00e4 puustoa vastaava m\u00e4\u00e4r\u00e4. J\u00e4re\u00e4n puuston m\u00e4\u00e4r\u00e4 on viisinkertaistunut. Erityisesti j\u00e4re\u00e4n kuusen ja lehtipuuston m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kasvanut. Vanhojen metsien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kaksinkertaistunut. Yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s kuolleen puun m\u00e4\u00e4r\u00e4 on noussut suuremmaksi kuin viimeiseen sataan vuoteen. Uusia suojelualueitakin on perustettu, vapaaehtoisia suojelutoimia toteutettu ja metsien k\u00e4sittely\u00e4 muutettu merkitt\u00e4v\u00e4sti ymp\u00e4rist\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisemp\u00e4\u00e4n suuntaan.<\/p>\n
Metsien kehitykseen n\u00e4hden mets\u00e4luonnon k\u00f6yhtymisen trendi tuntuu ristiriitaiselta. Vanhan mets\u00e4n lajiston on t\u00e4ytynyt olla 1800-luvulla todella v\u00e4hiss\u00e4. Eik\u00f6 suuntauksen pit\u00e4isi olla yl\u00f6sp\u00e4in vanhojen metsien osuuden kasvaessa? Metsien yleisilmeess\u00e4 on toki tapahtunut paljon muutakin kuin puuston kasvu. Metsik\u00f6t ovat pienialaisempia ja varsin homogeenisia rakenteeltaan, todelliset ryteik\u00f6t puuttuvat, ja kuolleen puuaineksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on pieni verrattuna luonnontilaiseen mets\u00e4\u00e4n. Silti tilanteen pit\u00e4isi olla parempi kuin aikoihin. Mihin eli\u00f6lajien esiintymism\u00e4\u00e4ri\u00e4 pit\u00e4isi verrata? Vai onko kuitenkin lopulta kyse siit\u00e4, ett\u00e4 Suomen mets\u00e4t ovat vain kapea kaistale valtavan taigan l\u00e4ntisess\u00e4 reunassa, ja eli\u00f6lajien m\u00e4\u00e4r\u00e4n k\u00f6yhtyminen on Suomea suurempi kysymys? Mene ja tied\u00e4?<\/p>\n
![\"Talvinen](\"http:\/\/blogit.jamk.fi\/tarvaalantarinoita\/files\/2017\/01\/Talvinen-mets\u00e4.jpg\")
<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"