When there is nothing to do på finska

Nyt lähtee suomeks, sillä ei oo aina helppoo tää muiden kulttuurien kans olo ja elo. Tänä aamuna heräsin jo ajoissa. Seittemästä kymmeneen vaan vötkyilin sängyssä tekemättä mitään. Sitten viimeistelin hiukan opinnäytetyön power point esitystä, jonka jälkeen oli taas vaan aikaa..

Astuin ulos huoneestani yhteisiin tiloihin, joissa kuusi muutakin opiskelijaa elää. Välillä tuntuu, että lehmät on navetassa tosi vapaina. En tiiä miltä jokaisen omassa karsinassa näyttää, mutta yhteinen keittiö, jossa kukin oman huoneensa lisäksi aikaa viettää, on ollut koko syksyn yksi kaatopaikka. Siivousvuorot ja säännöt sovittiin jo syksyn alussa, mutta eipä niitä oo kukaan noudattanut. Vanhimpana ja aina keittiössä puuhastellesani tässä huushollissa oonkin jo saanut tittelin “äiti”. Enää ei äitikään jaksa.

Joskus toivoovat, että leipoisin heillekin jotain hyvää… no, oon muutaman kerran leiponutkin, mutta enpä taida enää. Eivät oo sitä ansainneet.

Tähän saakka oon tarttunu imurin ja luutun varteen lähes joka viikko, sillä harvoin kukaan muu tuntuu löytävän tietään niiden luo. Tänä aamuna sitten viimeisen kerran päätin, että siivoan tämän koko huushollin perinpohjin ja loppuvuosi olkoon muiden, sillä oonhan jo neljän viikon päästä KOTONA suomessa! 🙂 Ihan sama, miltä huomenna näyttää. Kävelempä sitten vaikka itsekin kengät jalassa aina suoraan keittiöön puuhastelemaan ja karistelemaan kaikki kivet ja kävyt. Saatan vaikka jättää seuraavan kerran leipoessani jauhot pitkin poikin pöytiä ja omatkin likaiset tiskit ja ruuantähteet lavuaariin odottamaan seuraavia kokkaajia.. Näistä ajatuksista tympiintyneenä ja toisten jälkiä ja tiskejä raivanneena jo niiiiiiiin monennen kerran päätin, että kun ei sanominen ole riittänyt, kirjoitan seinälle lapun ja sen tomerana tyttönä tein. “Hello Dear housemates…”

kuva

Toivon, että viesti tavoittaa kämppikseni ja menisi edes joksikin aikaa perille.. 😀