Kuolemanpelosta elämisen laatuun

Korona on riepotellut elämäämme jo reilun vuoden. Viime keväänä jaksoimme uskoa, että heti syksyllä kaikki olisi paremmin, palaisimme pikkuhiljaa normaaliin. Syksy tuli ja meni, poikkeusolot ja etätyöt jatkuvat edelleen.

Työelämän murroksesta on puhuttu vuosikymmeniä, koronan myötä se murtui kertarysäyksellä. Ne, jotka pystyvät työskentelemään etänä, tekivät elämänsä digiloikan kotoaan käsin. Kukapa olisi uskonut kuinka moneen keittiöön, makuuhuoneeseen tai ullakkokammariin pääsemmekään kurkistamaan. Työergonomia ja keskittyminen ovat olleet ajoittain koetuksella. Huomiota ovat vieneet nälkäiset etäkoululaiset, ulos pyrkivät koirat tai kehnot verkkoyhteydet.

Silti olemme hoitaneet työmme mallikkaasti, sillä esimerkiksi Capgeminin tutkimusyksikön mukaan viime vuoden kolmella neljänneksellä työntekijöiden tuottavuus parani 63 prosenttia, koska säästimme työmatkaan käytetyssä ajassa, työskentelimme joustavammin ja otimme haltuun virtuaalityöstentelyä tukevat työkalut. Keskitymme olennaiseen, eli työn tekemiseen.

Koronakriisi on kuitenkin muuttanut elämäämme lopullisesti, emme palaa enää vanhaan normaaliin. Sosiaalinen etäisyys, jatkuvat rajoitukset ja turvatoimet ovat muuttaneet ihmisten välisiä suhteita – peruuttamattomasti.

Voisin kaivaa loputtomasti kaikkea pahaa ja ikävää, mitä meille on koronakriisin myötä tapahtunut, mutta näen tässä ajassa myös monia positiivisia asioita, joita voin edistää työssäni bio- ja kiertotalouden asiantuntijana.

Suomalaiset ovat löytäneet hukassa olleen luontosuhteensa. Koronarajoitukset ovat lisänneet kotimaan matkailua ja luonnossa liikkumista. Viime vuonna noin neljä miljoonaa ihmistä vieraili maamme kansallispuistoissa, se on liki neljännes enemmän kuin edellisenä vuonna. Kotimaan matkailu on rajattomia mahdollisuuksia täynnä.

Nyt kun olemme nähneet, että etätyö onnistuu, asetamme asumisella aivan uusia kriteereitä. Kodin ei tarvitsekaan enää olla tiiviissä, kallisneliöisessä kaupungissa, vaan voimme etsiä elämän laatua ja väljyyttä muualta. Omakotitalojen ja vapaa-ajan asuntojen kauppa on vilkastunut merkittävästi eri puolilla Suomea. Uudet veronmaksajat pitää houkutella jäämään.

Pitkään puhuttiin, että Suomessa mätänee miljardiomaisuus, kun ihmisiä ei kiinnosta mökkeily. Rahat käytetään mieluummin kaukomatkoihin ja muihin huvituksiin. Nyt kaupaksi menevät kaikenlaiset vapaa-ajan asunnot, kuivan maan mummonmökistä rantahuviloihin. Tämä avaa työtilaisuuksia puusepille, kirvesmiehille ja muille palveluyrittäjille. Laitetaan huvilat ja huusit kuntoon. Samalla kun olemme kotoutuneet, tai mökkiintyneet, meistä on kuoriutunut varsinaisia nikkareita, leipureita, kokkeja, puutarhureita ja käsityöläisiä. Itsetekeminen on lisännyt myös vastuullisuutta sekä kotimaisten tuotteiden ja raaka-aineiden arvostusta. Nyt onkin aika nostaa alueen tuottajat ja yrittäjät esille, jotta saamme tarjonnan vastaamaan kysyntään.

Projektipäällikkö Merja Rehn, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti / BioPaavo

Julkaistu Sampo-lehdessä 14.4.2021