BioPaavosta evästä elämään
Kesä alkaa olla lopuillaan ja tuulet vaihtavat luonnettaan syksyn vivahteisiin. Niin myös erikoistumisharjoittelunikin on lopuillaan, valitettavasti. Tietynlainen haikeus valtaa mielen, kun muistelee harjoittelujaksoani BioPaavossa. Toukokuussa aloittaessani en tiennytkään, kuinka paljon ihminen voikaan saada uutta särmää ajatusmaailmaansa.
Niille, joille BioPaavo – biotalouden yrityskiihdyttämö – kuulostaa sanahirviöltä, voin avata sen tarkoitusta. BioPaavoa voisi kuvailla liimaksi, joka imee ja yhdistelee eri alojen toimijoita (yrityksiä, asiantuntijoita, tutkijoita..) toisiinsa muodostaen yhteistyöverkostoja. BioPaavossa myös ratkaistaan haasteita ja kehitellään haasteiden ympärille uusia, hienoja ja kestävämpiä innovaatioita, eli uusia tai olennaisesti paranneltuja keksintöjä. Haasteita voivat olla esimerkiksi turpeen korvaaminen kasvualustatuotteissa tai jonkin muun ympäristöystävällisen vaihtoehdon löytäminen.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: BioPaavon tarkoitus on synnyttää uutta, kestävää liiketoimintaa sekä luoda uusia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nyt, kun sain teidät enemmän kartalle BioPaavosta sekä siellä tapahtuvista asioista, voimme palata takaisin alkuperäiseen aiheeseen!
Harjoitteluun lähdin tyhjä reppu selässäni ja mieli avoimena. Kun vihdoin pääsin kokeilemaan siipiäni omaan alaani nähden keskeisimmällä tarkkailupaikalla, BioPaavossa, se oli järisyttävän innostavaa. Innostavat ihmiset, keskeiset aiheet, rahoitus, videoiden kuvaaminen sekä editointi, koivukranssit.. Kaikkea pääsinkin tekemään ja ihmettelemään. Tuntui, että olen kuin pieni hiekanjyvä tiedontulvassa. Mutta se ei ole ollenkaan negatiivinen asia. Parastahan on, että ihminen voi jatkuvasti kehittää itseään olemalla itse aktiivinen, ihmettelemällä, kysymällä ja tuomalla omia ideoitaan julki.
Harjoittelussani yksi valaisevimmista kokemuksista oli, kun tajusin konkreettisesti, kuinka merkittävä rooli BioPaavolla oli toimijoiden yhteen tuojana. Eräässä kokouksessa ollessamme syttyi koko huoneenkokoinen hehkulamppu pääni ylle, kun tajusin, että nämä toimijat, jotka toimme tähän palaveriin, eivät olisi koskaan löytäneet toisiaan, jos emme olisi tuoneet heitä konkreettisesti siihen. BioPaavo synnytti heidän välilleen verkostoa sekä yhteistyötä. Yhteistyössä on kuitenkin paljon enemmän poweria puskea eteenpäin hyviä innovaatioita tai/ja ideoita.
Harjoitteluni siis oli yksinkertaisesti sanottuna mahtava. Ihanat ohjaajat ja innostavat työkaverit. Hyvä työilmapiiri. Innostavia tehtäviä, kontaktoitumista, taustaselvityksiä. Tunsin olevani yksi työntekijöistä, ja se oli mahtavaa!
Nyt on reppu täynnä BioPaavon antamaa evästä elämään. Tällaisena tekevänä ihmisenä opin myös sietämään keskeneräisyyttä. Välillä työpäivä ei riitä siihen, että saisit homman hiottua kokonaisena purkkiin, vaan työ voi viedä useammankin päivän. Opin myös yhdistelemään tiedonjyviä suuremmaksi kokonaisuudeksi ja tunnistamaan niistä mahdollisuuksia.
Uudella tarmolla ja tiedolla eteenpäin niin opiskeluissa, tulevassa työelämässä sekä ihan elämässäkin! Varmasti tulen hyödyntämään kaikkea oppimaani jatkossakin.
BioPaavolle isot kiitokset, mutta ei hyvästejä. Tulemme palaamaan varmasti jatkossakin yhteistyön merkeissä!
P.S. Jos haluat tutustua tarkemmin siihen, miten pääsin harjoitteluun BioPaavoon ja mitä olen tehnyt BioPaavossa, niin klikkaa linkkiä ja hyppää katsojaksi seuraamaan muutamaa harjoittelupäivääni heinäkuussa!
Emilia Leppämäki
3. vuoden agrologiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, suoritti erikoistumisharjoittelunsa BioPaavossa – biotalouden yrityskiihdyttämössä