”Vertaistuki oli parasta” -Opinnot valmiiksi verkossa

Aina opinnot eivät suju suunnitelmien mukaan. Monen opiskelijan kohdalle sattuu odottamattomia asioita, motivaatio katoaa, ajanhallinta pettää, elämässä tapahtuu monenmoista. Näiden myötä opintorästejä helposti kertyy, saatetaan tippua pois opiskelijaryhmästä ja opinnot viivästyvät suunnitellusta. JAMKin opinto-ohjaajat (opot) ja opintopsykologit ovat useiden vuosien ajan vastanneet näihin ongelmiin muun muassa erilaisia vertaistukiryhmiä tarjoamalla. Opinnot rullaamaan ja Opinnot valmiiksi –nimillä kulkevia ryhmiä on toteutettu kampuksilla – mukavin tuloksin ja palauttein.  

Viime syksynä päätimme hypätä aavistuksen kylmempään, tai ainakin vähemmän tuttuun veteen ja viedä Opinnot valmiiksi –ryhmän verkkoon. Ajatuksena oli palvella erityisesti monimuoto-opiskelijoita, muilla paikkakunnilla asuvia ja kenties niitä, joille kynnys vieraaseen ryhmään liittymisestä ja omista opiskeluvaikeuksista kasvokkain kertomisesta on liian korkea. 

Aiemmat ryhmät ovat käynnistyneet opintojumien kartoittamisella sekä rästihommien jäsentämisellä ja aikatauluttamisella. Ryhmän edetessä on pureuduttu opintoja hidastavien teemojen käsittelyyn erilaisin yhteistoiminnallisin tavoin ja rinnalla on kulkenut jokaisen opiskelijan yksilöllinen suunnitelma omien opintojen eteenpäin viemisestä. Yksilöllisiä suunnitelmia ja niiden toteutumista on seurattu jokaisella tapaamiskerralla. Lisäksi jokaisen tapaamisen viimeinen puolituntinen on käytetty siten, että opiskelijat ovat vieneet omia opiskeluhommiaan eteenpäin pomodore-tekniikkaa hyödyntäen. Pomodore on yksinkertainen ajanhallintametodi, jonka ideana on keskittyä 25 minuutin jaksojen ajan tietyn tehtävän työstämiseen, sisäiset ja ulkoiset häiriötekijät poissulkien.  

Lähdimme viemään toimivaksi kokemaamme sapluunaa luokkatilasta verkkoon, mutta emme kuvitelleet sen siirtyvän sellaisenaan verkkoympäristöön. Siksi suunnittelimme verkkototeutusta etukäteen opojen ja verkkopedagogiikan suunnittelijoiden Sisko Minkkisen ja Tuukka Kiviojan kesken. Pohdimme verkossa toteutettavan ryhmäohjauksen pedagogisia ja käytännön toteutukseen liittyviä näkökulmia ja hyödynsimme tässä muualla saatuja kokemuksia verkko-ohjauksesta (ks. Guttorm, Hakkarainen, Kolehmainen, Mäenpää, Peltola, & Ylönen 2017). Lisäksi keskustelimme esimerkiksi tapaamisten käsikirjoittamisesta, opiskelijoiden tuomisesta toistensa lähelle verkossa videokuvan avulla ja ideoimme mahdollisuuksia anonyymiuden ja tiedostetun yksilöllisyyden vuorottelusta.  

Millaisin toivein ryhmään ilmoittauduttiin? 

Verkkopilottiryhmään ilmoittautui 19 loppuvaiheen opiskelijaa eri tutkinto-ohjelmista. Kysyimme ilmoittautumisen yhteydessä, millaista tukea ja apua ryhmästä toivotaan ja saimme seuraavanlaisia vastauksia: 

”eteenpäin potkimista” 

”apua oppariin liittyvän ahdistuksen selättämiseen” 

”olen ollut pitkään haastavassa työssä ja opinnot jääneet ihan täysin unholaan – – toivon saavani tukea ja ohjausta asioihin, jotka ovat vaiheessa tai roikkuvat” 

”- – vertaistuki olis tärkeä” 

”opintoaika ja motivaatio meinaa loppua kesken – -” 

”ajanhallinta, motivaatio, stressinhallinta – – paine hyvistä numeroista ja omasta osaamattomuudesta ja tuen puutteesta stressaa ja viivyttää opintoja” 

”tukea ja olkapäätä, tsemppiä ja ehkä vertaistukea” 

Zoomia ja Optimaa 

Ryhmä toteutettiin Zoomin avulla ja toimimme lähinnä Rajakadun Digikeskuksesta käsin. Lisäksi ryhmän tukena oli Optima–työtila, jonka kautta hoidettiin tiedottamista ja materiaalien jakamista. Opiskelijat saivat video-ohjeistuksen Zoomin käytöstä etukäteen ja heille annettiin mahdollisuus testata sen toimivuutta ennen ryhmän alkua. Verkkopedagogista tukea ryhmän suunnittelusta ja ohjeistuksesta itse käytännön toteuttamiseen tarjosi LIKE:n verkkopedagogiikan suunnittelija Sisko Minkkinen, jonka ansiosta kaikki toimi moitteettomasti. Kun tapaamisia oli ollut useita ja teknisestä toteutuksesta ja verkossa ohjaamisesta oli saatu harjoitusta ja kokemusta, viimeinen kerta toteutettiin pelkästään opo–vetoisesti.  

Mainittakoon, että digikeskuksen puitteet ovat hulppeat, mutta tämänkaltaisen ryhmän toteuttaminen sujuu mainiosti vähän pelkistetymmässäkin ympäristössä. Palautteesta kävi ilmi, että tekniikan toimimattomuus aiheutti yhden opiskelijan kohdalla hankaluutta ja ryhmään osallistuminen jäi siitä syystä vähäiseksi. Valitettavasti tämä tieto ei tavoittanut meitä ryhmän aikana, jotta olisimme voineet auttaa asiassa. Muutoin verkkoympäristöä kommentoitiin mm. seuraavasti: 

”Zoom ei ehkä suosikkini ole, mutta toisaalta omassa kotona on helpompi avautua aroista asioista kuin paikan päällä luokassa.” 

”Zoom on toiminut hyvin ja on helppokäyttöinen.” 

 Pieniä yllätyksiä 

Opiskelun tukiryhmiin ilmoittautuneista kaikki eivät ilmaannu koskaan paikalle. Tästä kokemustiedosta huolimatta yllätys oli melkoinen, kun 19:stä ilmoittautuneesta ensimmäiseen Zoom-tapaamiseen ilmestyi vain 6 opiskelijaa. Osa poisjääneistä oli ollut meihin opoihin yhteyksissä ja todennut, että ryhmä ei ehkä olekaan paras tukimuoto tässä kohtaa, mutta suurimmaksi osaksi meille jäi arvoitukseksi se, miksi opiskelijat päättivät olla tulematta ryhmään.  

Yllätys numero 2 oli se, että opiskelijat eivät ensimmäisellä tapaamiskerralla halunneet avata sen paremmin mikrofonia kuin videoyhteyttäkään. Fiilis oli aavistuksen hämmentävä, kun edessä oli vain mustia ruutuja. Chatin ja Padlet-tehtävien avulla saimme kuitenkin kartoitettua opiskelijoiden haasteita ja jäsennettyä teemat seuraaville tapaamiskerroille. Teemat toistavat näissä tukiryhmissä pitkälti itseään ja tällä(kin) kertaa aiheiksi muotoutuivat ajankäyttö, henkilökohtaiset ongelmat ja itseluottamus, kouluun liittyvät ongelmalliset asiat sekä motivaatio.  Laadimme myös ryhmälle yhteiset pelisäännöt ja siinä yhteydessä korostimme videon ja äänen tärkeyttä vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen kannalta ja seuraavilla tapaamiskerroilla videokuva ja äänet olivatkin mukana. Muut säännöt liittyivät luottamuksellisuuteen ja sitoutumiseen.  

Keskeinen sisältö ryhmässä oli omien keskeneräisten tai puuttuvien opintojen jäsentäminen, pilkkominen ja aikatauluttaminen. Tähän työskentelyyn käytimmekin ensimmäisellä tapaamiskerralla aikaa ja annoimme jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaisen palautteen siitä, onko suunnitelma riittävän SMART (S = spesifinen, M = mitattavissa oleva, A = aikaan sidottu, R = realistinen ja T = tavoiteorientoitunut). 

Ryhmän edetessä sen kokoonpano vähän vaihteli – enimmillään paikalla oli 8 opiskelijaa ja vähimmillään 4. Osallistujien vähäinen määrä oli meille pettymys.  Toisaalta totesimme, että suunnittelemallamme sapluunalla isomman ryhmän vetäminen olisi ollut hyvin haastavaa kahden tunnin aikaikkunassa. Luokkatilassa ajankäyttöä ja puheenvuorojen mittaa on helpompi hallita eli osin tekniikka ja non-verbaalin viestinnän rajallisuus toivat mukanaan sen, että olimme toistuvasti tilanteessa, jossa oma ajanhallintamme oli pettää. Etenkin opiskelusuunnitelmien tarkastelua jouduimme hoputtamaan, vaikka jakauduimme siinä kohtaa kahteen breakout-ryhmään ohjaajineen. 

Miten ryhmätapaamiset onnistuivat? 

Ryhmän päätyttyä keräsimme Webropol-kyselyllä opiskelijoilta palautetta. Positiivista palautetta tuli etenkin vertaistuesta: 

”ilmapiiri ja muiden opiskelijoiden vertaistuki todella hyviä, samassa tilanteessa olevat muut opiskelijat auttavat saamaan perspektiiviä opintoihin”  

”– – huomasin, etten ole ongelmien ja vaikeuksieni kanssa yksin” 

”vertaistuki oli parasta. Ahdistuksen määrä tippui ainakin puolella, kun kuuli et on oikeesti muitakin, jotka painii samanlaisten ongelmien kanssa.” 

Toisaalta vertaistukea olisi toivottu enemmänkin ja verkkoympäristö koettiin tässä haasteelliseksi: ”enemmän ois ehkä vertaistukea toivonut, mut näin verkossa haasteellista” 

Ohjaajina koimme, että tällä kertaa verkkoympäristössä ei vertaistuen osalta päästy samalle tasolle kuin tavallisesti luokassa. Luokkatoteutuksissa opiskelijat ovat koonneet itseohjautuvasti WhatsApp-ryhmiä, tehneet opiskelutreffejä ja kaverisuhteitakin on syntynyt, verkossa tällaista ei ainakaan tällä ensimmäisellä kerralla tietääksemme tapahtunut. Tällä asialla on iso merkitys, sillä moni loppuvaiheen opiskelija potee myös yksinäisyyttä, kun opiskeluryhmät ovat hajonneet, osa on valmistunut ja yhteys kouluun on ohut. Verkkoryhmissä vuorovaikuttamista on jatkossa syytä avata opiskelijoille enemmän ja ohjata heitä esimerkiksi edellä mainittuun, ryhmän ulkopuoliseen yhteistoimintaan, koska tätä ei opiskelijoiden puolelta välttämättä yhtä spontaanisti verkkoympäristössä synny. 

Opiskelijat antoivat positiivista palautetta ryhmästä myös muilta osin eli sisällöt koettiin pääsääntöisesti mielekkäiksi ja Optiman materiaaleja oli hyödynnetty myös itsenäisesti. Ohjaajatkin saivat kehuja innostuneesta otteestaan J 

Etenivätkö opinnot? 

Opiskelijoita pyydettiin palautekyselyn yhteydessä arvioimaan omaa työpanostaan ja etenemistään. Opiskelijat kokivat, että asiat olivat selkiytyneet ja opinnot edenneet aiempaa paremmin: 

”– – sain luotua itselle rytmin työn tekemiseen” 

”– – opinnoissa olen päässyt etenemään nyt myös itsenäisestikin – –” 

 Myös minäpystyvyyden tunnetta oli tullut lisää: 

”– – ryhmä on antanut itseluottamusta ja saanut opparin näyttämään pienemmältä murheelta kuin mitä se on ollut” 

Aina voisi mennä paremminkin:  

”edistyminen on ollut hankalaa henkilökohtaisista syistä– –” 

”jotkin asiat ehkä hieman selkiytyivät, paljon jäi kuitenkin vielä epämääräiseksi omien opintojen suhteen– – “ 

Mitä teemme seuraavalla kerralla toisin? 

• Verkkoryhmän ilmoittautumiset on syytä ajoittaa jokunen viikko ennen ryhmän käynnistymistä, jotta opiskelijat ehditään jututtaa yksilöllisesti ennen kuin ryhmä alkaa. Zoomissa tapahtuvat yksilötapaamiset voisivat madaltaa osallistumisen kynnystä ja nostaa motivaatiota ja ryhmään sitoutumista. Samassa yhteydessä voitaisiin jo selvitellä puuttuvat opinnot – ja mahdollisesti ohjata opiskelijaa muihin tukimuotoihin ryhmän sijaan, jos esimerkiksi opiskelukunto vaikuttaa kovin heikolta tai jokin muu tuki tuntuisi muutoin palvelevan opiskelijaa paremmin. Lisäksi opiskelijoita olisi hyvä ohjeistaa verkkotapaamisissa toimimisesta. Zoom-yhteydellä toteutettu yksilötapaaminen tarjoaisi opiskelijalle kokemusta ja varmuutta videoyhteyden kautta toimimiseen, jolloin mikrofonin ja kameran käyttäminen olisi luontevaa myös ryhmässä.  

• Tekniikan toimivuutta on tärkeää varmistella ryhmän kuluessa, jotta tekniset ongelmat eivät vaaranna kenenkään osallistumista. Opiskelijoille on syytä korostaa, että ottavat ohjaajiin yhteyttä esimerkiksi sähköpostilla tai WhatsApp-viestillä, jos Zoom-yhteyden kanssa on ongelmia. 

•  Painopiste pitäisi saada opiskelijoiden äänelle, vuorovaikutukselle ja vertaistuelle eli ohjaajien monologia/dialogia olisi syytä vähentää. Yhden sivun tietoiskut tai muutaman minuutin alustusvideot voisivat toimia keskustelujen virittäjinä. Optimassa voisi olla itseopiskelumateriaalia, mutta ryhmän yhteinen aika käytettäisiin muuhun kuin niiden läpikäymiseen.  

• Ajankäyttöä voisi tehostaa siten, että yksilöllisiä opintosuunnitelmia käytäisiin läpi ”tsempparipareilla” ja ohjaajat vierailisivat break out-roomeissa, mutta vetovastuu olisi tässäkin enemmän opiskelijoilla itsellään.  Tällöin isompikin ryhmä voisi toimia laadukkaasti. 

Kiitämme verkkopilottiin osallistuneita opiskelijoita aktiivisuudesta ja niin positiivisesta kuin rakentavastakin palautteesta! Harjoitus tekee mestarin ja syvään päähän hyppääminen verkkopedagogisen avun turvin kannatti Lupaamme hypätä uudelleen samaan veteen, kokemusta viisaampina ja vähän uusin kuvioin ?.  

Lähdemateriaalia: 

Guttorm, T., Hakkarainen, T., Kolehmainen, A., Mäenpää, K., Peltola, S. & Ylönen, H. (toim.) 2017. Verkko-ohjaaja. Opas ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontatyöhön verkossa. e-Pooki 38/2017. Oulun ammattikorkeakoulu. Oulu. Viitattu 16.2.2020. http://www.oamk.fi/epooki/2017/verkko-ohjaaja/.

Kirjoittajat: Heli-Riikka Immonen, Vesa Kuhanen ja Sisko Minkkinen

Heli-Riikka Immonen työskentelee opinto-ohjaajana  ja Sisko Minkkinen verkkopedagogiikan suunnittelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulun Liiketoimintayksikössä. Vesa Kuhanen työskentelee opinto-ohjaajana Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä.