Uuden kouluttajan mietteitä

Kevään viimeiset opetusviikot ovat käsillä ja ensimmäinen pelikausi on pian paketissa. Aloitin Jamk:n Hankinnan tiimissä kouluttajana vuoden alusta. Antoisaa aikaa on ollut, kulunut kevät on tuonut mielenkiintoista vaihtelua työelämään! Alla hieman havaintojani lukukauden varrelta.

Opetuksen laatu

Omista vuosistani Jamk:n opiskelijana on vierähtänyt jo vuosikymmen, pian toinenkin. Täytyy kyllä sanoa, että Jamk:n koulutus on todellakin ajan hermolla! Isoin kehitys on sisäistäminen, että opettaminen ei enää olekaan vain opettamista: tänä päivänä opettajan työ on mahdollistaa oppiminen, vaihtelevilla ja parhaimmiksi havaituilla metodeilla. Uskoisin, että paras malli tästä on hybridi, missä on elementtejä perinteisestä opettajalähtöisestä tuntityöskentelystä uusiin vertaisoppimista hyödyntäviin workshoppeihin. Peruskoulun opetussuunnitelmasta lainattu käsite ”ilmiöoppiminen” on yleistynyt käytännössä AMK-tasolla. Siinä opiskelijat pääsevät vaikuttamaan omaan oppimiseensa. Käytännössä he oppivat laajoja monialaisia aihealueita hyödyntämällä vertaisiaan ja yhdessä tekemistä. Kouluttajan rooli on olla hyvä ”koutsi”, joka sparraa opiskelijansa huippusuoritukseen. Hyvä opettajien välinen yhteistyö korostuu ja ”koutsattavista” hioutuu timanttinen liiga.

Työelämä ja opiskelumaailma

Huomaan usein vertaavani työelämää ja opiskelumaailmaa. Esille nousee yhtäläisyyksiä, esimerkiksi ihmisten toimintatavoissa. Halutaan, että asiat tapahtuvat heti, tai vähintään melkein heti. Aina se ei ole tarkoituksenmukaista; joskus isojen päätösten on hyvä maustua. Kärsivällisyys, kärsivällisyys. Se on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jota tulisi harjoittaa opintojen edetessä. Jamk:lla tätä taitoa pääsee käytännössä opettelemaan logistiikan opettajan  kehittämällä toimitusketjun hallintaa havainnollistavalla ”Top Manager-lautapelillä”, jota käytetään yhtenä opetusmetodina logistiikan opintojaksoilla. Rautaisia hermoja tarvitaan, että tieto ja päätöksenteko siirtyvät organisaatioissa ja organisaatioiden välillä systemaattisesti.

Työelämästä ja opiskelumaailmasta löytyy myös eroavaisuuksia. Yrityksissä on hyvin erilaiset tavat toimia ja hankinnat hyvin vaihtelevalla tasolla. Opinnot avaavat paljon näkökulmia. Opiskelijat tuovat lähijaksoille uutta virtaa. Tämän jälkeen he toimivat tietoväylänä vieden yrityksiin mukanaan koulussa opitut viimeisen teknologian mukaiset opit. Kouluttajat itse ovat loistoesimerkki elinikäisestä oppimisesta. Opiskelijat ja yritysvierailijat avaavat joka päivä uusia ulottuvuuksia alan maailmasta.

Joku asia pysyy

Parin vuosikymmenen aikana opiskelu on jalostunut lähes kaikilta muilta osin, mutta Sodexon opiskelijaruoka pysyy. Edullista ruokaa sai omana opiskelija-aikanakin ja samalla konseptilla. Opiskelijaruokakulttuuri on tukipilari, joka pitää opiskelijat pelikunnossa. Toivon todella, että se tulee pysymään opiskelijoiden voimanlähteenä vielä useita vuosikymmeniä lisää.

Nyt kun kevätkausi alkaa lähestyä maalia, aistin opettajille ominaisen ”viimeisten viikkojen stressin”. Tämä on se aika, kun aikaisempina vuosina kaikki tutut opettajat raahustivat vastaan pihamaalla puhisten ja päätään puistellen, jupisten jotain ylitsepääsemättömästä arviointiurakasta. Silloin mietin, miten ihmeessä sama homma toistuu joka ikinen vuosi. Eikö kuormaa pysty tasoittamaan niin, että arvioi osion kerrallaan lukukauden kuluessa ja vetää loppuarvosanan yhteen viimeisellä työviikolla? Helppoa! Nyt kohtaan itse saman. Näin se vaan taitaa mennä – oppimistehtävien ja tenttien arvioinnit sijoittuvat lukukauden päätteeksi. Voiko asialle jotain? Otan tämän haasteena vastaan ja kesän aikana luon strategian asian kääntämiseksi!