Projektipäällikkö on kuin orkesterin kapellimestari
(Tämä artikkeli on julkaistu alunperin vanhassa Opin ovet avoinna -blogissa 13.12.2011.)
Kuvittele, jos olisi sata soittajaa ja jokaisella heillä eri soitin. Kuvittele, jos kaikki sata soittajaa soittaisivat yhtä aikaa eri kappaletta. Ilmassa törmäilisi melkoinen äänten sekasotku. Vaikka sata soittajaa soittaisi samaa kappaletta, ei heidän olisi helppoa soittaa aivan samaan tahtiin. Jonkun pitää näyttää soittajille, milloin soitto alkaa ja milloin on minkin soittimen vuoro.
Kaikki orkesterin soittajat ovat opetelleet mitä kapellimestarin käyttämä elekieli tarkoittaa. Tämä kieli muistuttaa hiukan kuurojen käyttämää viittomakieltä. Sen mukaan, miten kapellimestari liikuttaa käsiään, tietävät soittajat, miten äänekkäästi tai hitaasti heidän kuuluu soittaa.
Kapellimestari pitää huolta siitä, että kaikki soittajat pysyvät mukana soitossa. Jos esimerkiksi basson soittaja sekoaa nuoteissaan, kapellimestari auttaa häntä taas pääsemään kärryille. Ja vaikka koko esitys menisi sekaisin, näyttää kapellimestari soittajille mistä kohtaa soittoa jatketaan.
On hyvä, että kapellimestari olisi itse soittanut jotain soitinta. Silloin hän tietää millaista on olla orkesterissa soittajana. Konsertit ovat pieni osa kapellimestarin työtä. Ennen esitystä hänen on opeteltava sävellyksen nuotit ja harjoiteltava soittoa orkesterin ja joskus myös kuoron kanssa.
Konsertteja on eri paikkakunnilla, kenties eri maissakin, joten kapellimestari joutuu matkustelemaan paljon. Kapellimestarin täytyy myös pitää esiintymisestä. Vaikka esiintyminen on mukavaa, kapellimestari ei esiinny yksin. Orkesterin edessä ei kapellimestari voi sooloilla ja heilua miten sattuu, sillä mitä silloin tulisi orkesterin soittamisesta? Sävelten sekametelisoppa.
Lähes neljä kuukautta uutta projektipäällikkyyttä takana. Tuo kuvaus kapellimestarista istuu hyvin projektipäällikön työhön. Jotta projekti lipuu sujuvasti kohti haluttua satamaa, on oltava vahva kivijalka, selkeät tavoitteet ja toimintaa tukevat ryhmät, jotka nivoutuvat saumattomasti toisiinsa. Ryhmillä on omat vastuut ja tehtävät. Projektipäällikkö näyttää suunnan ja kannustaa. Aina se ei ole helppoa eikä kivutontakaan, eikä yhteen nivoutuminen tapahdu hetkessä. Orkesterin pitää oppia tuntemaan kapellimestarinsa ja päin vastoin. Lisäksi on hyvä antaa aikaa, tilaa ja kunnioitusta jokaiselle orkesteriin kuuluvalle. ja ennen kaikkea.. pitää yhdessä innostaa ja innostua ja uskoa siihen, mitä tekee.
Nyt tuota kivijalkaa on rakennettu, ryhmät on muodostettu ja yhteiset pelisäännöt tehty. Kapellimestari tuntee orkesterinsa jo melko hyvin ja oppii lisää osallistumalla ulkopuolisten ryhmien toimintaan. Uskon myös, että kokemusten jakaminen esim. kirjoittamalla lisää yhteistä ymmärrystä ja kannustaa hyvää henkeä. Kirjoittamisen paikkoja ainakin itselläni on monia mm. Opin ovi uutiskirjeet, verkkosivut, blogi jne. Rohkaisenkin teitä kaikkia kirjoittamaan pienistäkin komeuksista ja ajatuksista. Tekstin ei tarvitse olla pitkä ja jokainen sana on arvokas.
Ja orkesteri jatkaa soittoan… Auli 🙂