OpinVerkko toi koulutusneuvojat työpaikoille
”Tätä minäkin haluan tehdä”, Sirkka Mantere ajatteli, kun kuuli ensimmäisen kerran työelämän koulutusneuvonnasta. Kunta-alalla työskentelevä JHL:n aktiivi osallistui OpinVerkko – Työelämän koulutusneuvojat -projektin valmennuskurssille.
Projektin keskeisenä tavoitteena on ollut kouluttaa opintoasioista innostuneista vertaisohjaajia. Monella vähän koulutetulla henkilöllä voi olla suuri kynnys lähteä työpaikan ulkopuolelle opiskelemaan. Syynä voivat olla aikaisemmat vähemmän innostavat kokemukset koulumaailmasta tai oppimisvaikeudet, joihin ei ole saanut tukea. Samaan aikaan työelämä ympärillä muuttuu. Oman osaamisen ylläpitäminen on tärkeää, jotta pärjää jatkossakin työmarkkinoilla. Omaan työhön liittyvä koulutus antaa työntekijällä paitsi resursseja pysyä muutoksessa mukana, myös välineitä itse työn kehittämiselle. Kun työtapoja ja sisältöä kehitetään, myös tuottavuus ja työhyvinvointi lisääntyvät.
Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että työpaikoilla koulutus ei jakaudu tasaisesti. Korkeammin koulutetut ryhmät kouluttautuvat myös työelämässä aktiivisemmin. Henkilöstökoulutuksessa työyhteisöä hyödyttää eniten periaate ”ennemmin kaikille vähemmän, kuin harvoille enemmän”. Kouluttautumisesta ei hyödy vain työntekijä, samalla nousee koko työyhteisön osaamisen taso.
”Kun työnantaja satsaa koulutukseen, työ sujuu helpommin ja työssä viihdytään pidempään”, sanoo koulutusneuvoja Sirkka Mantere Raumalta.
Vertaistuen ja verkoston avulla
Maaliskuun loppuun päättyneen OpinVerkko – Työelämän koulutusneuvojat -projektin lähtökohtana on ollut korostaa vertaistukea ja verkostoitumista. Koulutusneuvoja on luottamushenkilö, joka tuntee ammattialan ja työpaikan osaamistarpeet. Hänellä on puheeksi ottamisen taito, jonka avulla hän herättää sujuvasti keskusteluja ammattialan ja työpaikan näkymistä tai työkaverin omista tarpeista ja visioista. Valmennukset loivat koulutusneuvojille verkoston, joka koostuu ohjauksen ja neuvonnan ammattilaisista, oppilaitoksista, oman ammattiliiton toimijoista ja tietysti muista koulutusneuvojista. Toiminta luottamusmiehen työparina on avainasia, samoin yhteistyö ammattiosaston kanssa. Koulutus antaa mahdollisuuden toimia muutos- ja saneeraustilanteissa työntekijän tukena.
Tavoitteena oli kouluttaa työpaikoille 120 koulutusneuvojaa. Tämä tavoite saavutettiin, mutta kaikilta osin ei mennyt kuin Strömsössä. Työyhteisön osaamistarpeiden tunnistaminen yhdessä työnantajan kanssa ei joka lähtöön onnistunut, ei myöskään koulutusneuvojien rekrytointi pk-yrityksistä siinä laajuudessa kuin oli suunniteltu. Vakiinnuttamissuunnitelmassa on lähdetty osaamistarpeiden tunnistamisen suhteen siitä, että koulutusneuvoja ja luottamusmies toimivat yhdessä, erityisesti osaamisen toimintamallin (kolmen päivän koulutusoikeus) hyödyntämisessä työpaikalla. Ammattialakohtainen koulutusneuvontamalli ammattiosaston toteuttamana on testivaiheessa palvelualoilla.
Miten käy jatkossa, kun projektia ei enää ole?
Arviointityöskentelyn perusteella vakiinnuttamisnäkemystä on tullut roppakaupalla. Ensiksikin koulutusneuvojan tehtävää kannattaa rakentaa jo valmiina olevien luottamustehtävien yhteyteen sen sijaan, että rakennettaisiin oikeutusta kokonaan uudelle osaamisvaltuutetun toimenkuvalle. Tällöin on kuitenkin varmistettava luottamushenkilöille riittävät resurssit myös koulutusneuvojatoimintaan.
Toiseksi ammattiliittojen tuki koulutusneuvojille vaihteli. Osa liitoista oli aktiivisesti tukemassa ja rakentamassa koulutusneuvojatoimintaa, osassa siitä ei juurikaan tiedetty. Tuen saaminen omalta liitolta koettiin keskeiseksi, jotta toiminta olisi vaikuttavaa. Tiedottaminen ja koulutusneuvojatoiminnan perustelu myös liittotasolla on edelleen tärkeää.
Koulutusneuvojatoimintaan on vaikea luoda yhtä toimivaa mallia, sillä toiminnassa on huomioitava mm. ammattiala ja yrityksen/organisaation koko. Järkevä lähestymistapa olisi siksi se, että keskusjärjestötasolla rakennetaan koulutusneuvojatoiminnan kehykset, mutta jokainen ammattiliitto rakentaa käytännön toiminnan omien tarpeidensa mukaan. Yhteistyö liittojen välillä on kuitenkin tärkeää, jotta yhteinen fokus säilyy.
Koulutusneuvonnan kannalta on jatkossa tärkeää, että se tulee luontevasti osaksi luottamus- ja työsuojeluorganisaatioita, eikä jää erilliseksi saarekkeeksi ja yksittäisten toimijoiden aktiivisuuden varaan. Paitsi että ammattiliitot näkevät tässä mahdollisuuden tukea yksittäisen jäsenen pärjäämistä työmarkkinoilla, on viestiä ja perusteltua puhetta vietävä myös työnantajille.
Tutustu Osaamisen kehittämisen käsikirjaan
Työelämän koulutusneuvojat –projekti julkaisi Osaamisen kehittämisen käsikirjan, joka tarjoaa tietoa aikuiskoulutustuen mahdollisuuksista, ammattitutkintostipendistä ja työnantajan maksamasta koulutuksesta. Lisäksi käsitellään sitä, miten vuonna 2014 uudistettu yhteistoimintalaki parantaa työntekijän koulutuksellista edunvalvontaa työelämässä.
Kirja on tarkoitettu pääasiassa työpaikkojen luottamushenkilöiden ja työelämän koulutusneuvojien käyttöön. Sitä voi tilata maksutta useimmista SAK:laisista ammattiliitoista.
Käsikirjan sähköinen versio löytyy täältä.