Tutkimusprofessori Tommi Hoikkala vietti vuoden yhdeksäsluokkalaisena
Joskus tutkijan on jalkauduttava kammiostaan tutkimuskohteidensa pariin ja tehtävä kenttätyötä teorioiden pyörittelyn ohella. Niinpä nuorisotutkimusverkoston tutkimusprofessori Tommi Hoikkala päätti seurata suomalaisen peruskoulun toimintaa paikan päältä ja soluttautui tutkijaparinsa kanssa eteläsuomalaisen yläkoulun yhdeksännen luokan opiskelijoiden joukkoon.
Ryhmäpedagogiikkaa peruskouluihin!
Hoikkala ja hänen nuorempi kollegansa Petri Paju viettivät noin lukuvuoden päivät kantahämäläisen peruskoulun 9C-luokalla. Syysloman lopusta suvivirteen saakka he osallistuivat oppilaiden mukana tunneille, kokeisiin, liikuntapäiviin ja koulun juhliin.
”Tärkein havaitsemamme asia oli, että koulunkäyntiä hallitsee ryhmätoiminta. Tätä asiaa ei suomalaisessa kasvatustieteellisessä keskustelussa juurikaan huomioida, mutta siitä nousee monenlaisia kehittämistehtäviä”, Hoikkala sanoo.
”Nuorten kanssa tekemisissä olevat, puhuttiin nyt sitten vanhemmista, opettajista tai opinto-ohjaajista, voisivat muistella omaa nuoruuttaan ja rooliaan ryhmässä. Sen kautta on helppo ymmärtää asian tärkeys ja hahmottaa niitä tilanteita, joissa oppilaat elävät.”
Hoikkalan mukaan sosiaalinen intensiivisyys koulunkäynnissä on lisääntynyt. Oppilaan asemasta ryhmän sisällä riippuvat monenlaiset koulunkäyntiin liittyvät asiat. Tähän haasteeseen vastaamiseksi tarvittaisiinkin uudenlaista ryhmäpedagogista otetta opetukseen ja opinto-ohjaukseen.
”Ryhmäpedagogiikka on yhteistä oppimista, ja oppimista sekä opettamista tulisikin ajatella nimenomaan yhteisinä prosesseina. Oppilaat kyllä ryhmäytetään seitsemännen luokan aluksi, mutta tämän jälkeen ryhmätoimintaa ei juuri syvennetä. Kannustaisinkin opettajia herkkyyteen ryhmäprosesseja kohtaan – olisi hyvä, jos opettajat käsittelisivät ryhmäkysymyksiä myös keskenään.”
Herkkyyttä opinto-ohjaukseen
Opinto-ohjauksen tulevaisuuden haasteena Hoikkala näkee erityisesti sen muuttuvan maailman, jossa me tätä nykyä elämme.
”Työprosessit muuttuvat nopeasti ja kokonaiset ammatit saattavat kadota hyvin äkkiä. Kyllähän opinto-ohjaajalle on tällöin vaativa tehtävä neuvoa oppilas sellaiselle suunnalle, joka on hänelle sopiva. Myös tässä suhteessa tarvitaan siis herkkyyttä”, Hoikkala sanoo.
Hoikkalalle tutkimuksen kautta erityisen tutuksi tullut peruskoulun yhdeksäs vuosi on myös yhteisvalinnan vuosi.
”Olisi hienoa, jos työelämän edustajat saataisiin jotenkin keskustelemaan oppilaiden kanssa tämän valintavuoden aikana. Oppilaiden vanhemmat voisivat esimerkiksi tulla opinto-ohjaajien tunneille esittelemään omia työnkuviaan. Noin yleensä ottaen tällä alueella voisi käyttää enemmän mielikuvitusta, eikä ottaa tehtävää vain yhteisvalintalomakkeen täyttämisen kannalta.”
Tekijä: Jaakko Rousu.