Hatarasta käsityksestä kaaoksen kautta kolahduksiin

Ennakkokäsitykseni tapahtumasta oli aika hatara. Pitkälista nimekkäitä esiintyjiä monella eri areenalla. Ajattelin kuitenkin, että lähden heittäytyen liikkeelle ja otan vastaan sen mikä matkaan tarttuu.

Ensimmäisen päivän fiilis oli aika sekava. Ihmisiä oli paljon, oli vaikea kuulla ja nähdä sekä ymmärtää mistä on kysymys. kuitenkin ”Black Stage” imaisi matkaansa jo keskiviikko päivän lopuksi. Myrskyssä hulmuavan teltan katon tahdissa tietoisuus lisääntyi erilaisista mobiilisovelluksista ja applikaatioista. Päällimmäisenä ajatuksena jäikin mieleen, että aika ICT painotteista tykitystä.

Toisen päivän anti oli selvästi parempi. Ehkä itsekin osasin lähestyä asioita oikealla orientaatiolla. ”Black Stage” ei pettänyt toisenakaan päivänä. Esille nousi esityksissä minullekin tuttuja teemoja, jotka vahvistavat tietysti kokemattoman ”valmentaja-alun” itsetuntoa. Puhuttiin tiimistä, ja sen merkityksestä, sosiaalisen median hyödyntämisestä, markkinoinnista, menestystarinoista jne. Yksi puheenvuoro jäi kuitenkin eniten kutkuttamaan. Puheenvuorossa puhuttiin kasvuyrittäjyydestä ja yrityksen sparraamisesta kasvun tiellä. Miten tukea yrittäjää mutkaisella ja karikkoisella tiellä kohti visiota.

Itse näen reissun yhtenä tärkeänä asiana meidän valmentajaporukan yhteishengen luomisen. Oli tosi tärkeää saada vaihtaa ajatuksia eri ihmisten kanssa. Testata omia ajatuksia ja lähteä ideoimaan/innovoimaan. Satun kanssa puhuttiin valmentajatiimin osaamisista ja siitä miten ja missä ne olisi kaikkien nähtäville ja siitä miten me valmentajat ollaan opiskelijoiden saatavilla, matalalla kynnyksellä.