Terkkuja työharjoittelusta kirjaston hyllyrivien välistä!
Helmi-maaliskuu oli jälleen aikaa, jolloin JAMKin kirjasto sai riveihinsä uuden harjoittelijan. Minut, kesken kiireisintä kandivuotta informaatiotutkimuksen aineopintojen vuoksi harjoitteluun päätyneen, normaaliin kalustoon kuulumattoman ja vähän pihalla olevan näköisen nutturapään, on voinut helmi-maaliskuun aikana voinut bongata sekä Musiikkikampuksen että Rajakadun kirjastolta. Vaikka ennätinpä harjoittelujakson aikana käydä hämmentymässä Dynamon hyvinvointialan sinne puhaltamista uusista tuulista ja Tarvaalan maalaisromanttisesta eksoottisuudestakin.
Joku ehkä muistaa minut helmikuun gallup-kyselystä, jossa selvittelin Rajakadun kirjaston tilojen käyttöä. Huimasti kiitoksia kaikille uteluihini vastanneille ja kehitysehdotuksia antaneille! Tekin, joita en tavoittanut, antakaa ihmeessä kirjastolaisille palautetta ja kehitysehdotuksia jatkossakin, vaikkei niitä teiltä suoraan kyseltäisi. Teidän mielipiteillänne on väliä, ja teidän on mahdollista vaikuttaa siihen, miltä kirjasto näyttää tulevaisuudessa!
Mutta mennäänpä takaisin minuun ja harjoitteluuni JAMKin kirjastolla. Humanististieteellisenä, yliopistollisena suomen kielen pääaineopiskelijana maastouduin mielestäni varsin hyvin Musiikkikampuksen kirjavaan joukkoon. Monissa muissa asioissa Musiikkikampuksella työskentely olikin melkoinen päätös heittää itsensä susille. Musiikillisesti lahjattomana ja musiikkisanastollisesti kielitaidottomana ensimmäiset viikot kuluivat lähinnä täysin uuden kielimuodon opetteluun. Eihän siinä mitään, jos käytetty kieli olisikin ollut pelkkää musiikkitermistöä kuten etydi, parafraasi ja fraseeraus, mutta uuden opettelu koski myös YKL-luokitusta (ne kivat pienet numerot kirjaston hyllyissä ja kirjojen selkämyksissä). Harjoittelujakson päätteeksi assosioinen pianon ikuisesti numeroon 61 (YKL:n mukainen luokitus pianomusiikille = 78.61). Huikeaa on ollut huomata, miten nopeasti tieto karttuu, kun sitä on pakko kartuttaa – ja miten valtavasti tältäkin alalta voi vielä oppia.
Harjoittelujaksoon on mahtunut monenmoista työtehtävää. Olen vaihtanut klassisen musiikin cd-levyjä juoksevasta numeroinnista YKL:ään ja tarroittanut niitä (nyt kaikki kipinkapin niitä lainaamaan), asiasanoittanut opinnäytetöitä, haravoinut pianon alkeisoppimateriaaleja erilleen muusta nuottiaineistosta, osallistunut erilaisiin kokouksiin, hyllyttänyt, hoitanut asiakaspalvelua… Olen myös päässyt seuraamaan joitakin oppitunteja Musiikilla – kiitos kovasti minut tunneilleen päästäneille opettajille! Sekä tietysti Tapanille, joka näitä ekskursioita ohjelmaani järjesti. Eksoottisinta koko harjoittelun aikana on kuitenkin kenties ollut löytää itsensä äänitysstudiosta nauhoittamassa ääniraitaa kirjaston Äänipajaa esittelevälle videolle. Kaikkeen sitä harjoittelijaa voikin käyttää.
Harjoittelun aikana olen ollut äärimmäisen otettu siitä, miten jokaisella kirjaston henkilöstöön kuuluvalla on ollut antaa aikaa juuri minulle (erityisesti Hannelella ja Tapanilla Musiikin päässä). Jokainen on ollut valmis ja halukas neuvomaan, kertomaan JAMKin kirjastosta ja sen historiasta, omasta työnkuvastaan ja yleisistä alan käytänteistä, esittelemään omaa koulutus- ja työhistoriaansa ja pohtimaan kirjastoalan kehitystä ja tulevaisuutta yleensä. Olen saanut valtavat määrät inspiraatiota niin omaan “ammatilliseen kehitykseen” kuin tulevien opintojen suunnitteluunkin. Mikäli joku tätä lukeva siis pohtii, millainen paikka JAMKin kirjasto on suorittaa opintoihin kuuluva tai muu työharjoittelu, voin suurella lämmöllä sanoa, että aika melkoisen mahtava. Minulle harjoittelu on ollut erittäin antoisa – toivottavasti se on sitä myös tuleville harjoittelijoille.
Aurinkoista ja lämpöistä kevättä kaikille lukijoille toivotellen,
kirjastoharjoittelija Hanna Hassinen