Vyöhykkeitä eri tarpeisiin
Pääkampuksen kirjasto on maaliskuusta alkaen jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: Elävä tila, Ryhmätyöskentelytila sekä Hiljaisen työskentelyn tila.
Olemme saaneet opiskelijoilta palautetta, jossa toivottiin äänimaailmaltaan erilaisia työskentelyalueita. Jatkossa opiskelijoiden on helpompi valita omaa työskentelytarvettaan vastaava tila kirjastossa.
Elävä tila on nimensä mukaisesti eloisa kohtaamispaikka, jossa opiskelijat voivat saada ohjausta- ja neuvontaa sekä tavata toisiaan. Tilan tunnusväri on vihreä ja siellä kuuluu iloinen puheen sorina.
Ryhmätyöskentelytilassa paneudutaan opiskeluun ja siellä voidaan vaihtaa ajatuksia vaimeasti keskustellen. Tunnusväri on keltainen ja äänenvoimakkuus pidetään maltillisena.
Hiljaisen työskentelyn tila on yksilötyöskentelyä varten ja siellä keskitytään omaan työhön sekä taataan myös toisille työskentelyrauha. Tilan tunnusväri on punainen ja tilassa vältetään äänenkäyttöä.
Samalla olemme, saadun palautteen mukaisesti, lisänneet kirjastossa olevien tietokoneiden määrää, niitä löytyy nyt jokaiselta vyöhykkeeltä. Lisää koneita löytyy myös alakerran luokasta FK 14 ja FK 14.1 sekä F-siiven aulatiloista.
Muistathan myös muunneltavan Lutakon kampuskirjaston, rauhallisen Musiikkikampuksen kirjaston Äänipajoineen ja pienen ja mukavan Tarvaalan kampuskirjaston. Näistä kaikista löydät opiskelutilaa, tietokoneita, tulostimia ja tietenkin kirjastopalvelua.
Kirjastossa kohdataan!
Onerva Opiskelija
Tää hiljaisen työskentelyn tila ei toimi kyllä yhtään. Ennenkaikkea henkilökunta on ottanut tavakseen sopia erilaisia infotilaisuuksia nimenomaan hiljaisen työskentelyn tilaan.
Toinen huomionarvoinen pointti on, että lounge, jossa vapaampi oleminen on suotavaa, sijaitsee valoverhon toisella puolen. Valoverho ei luonnollisesti eristä ääntä pätkän vertaa ja hiljaisuus on kyllä sen siliän tien tipotiessään. Olisiko aiheellista siis järjestää hiljaisen työskentelyn tila jonnekin muualle erilleen loungesta?
Toinen ihmetyttävä asia on päätös tehdä ryhmätöitä kirjastossa. Kirjasto on ollut allekirjoittaneelle tähän mennessä rauhallinen paikka keskittyä lukemiseen, jos omassa kotona se ei ole ollut kämppiksen/remontin/naapureiden takia mahdollista. Niin ihan hitusen sieppaa, jos isompi poppoo työstää vieressä äänekkäästi ryhmätöitä.
Tämän kirjastoasian voin vielä sivuuttaa, mutta näitä hlöstön miittejä Rajakadun hiljaisen työskentelyn tilassa, jossa työskentelyn hiljaisuudesta on kyllä näkyvä ilmoitus näkyvällä paikalla, en oikein ymmärrä. Eikö osata lukea vai ymmärretä luettua?