Digitalisaatio jyrää meitin – JAMKlla takana loistava menneisyys!
Digitalisaatiolla tarkoitetaan organisaation (liike)toiminnan, palveluiden ja tiedon tallentamista, siirtämistä ja muokkaamista sähköiseen muotoon esimerkiksi verkkoon erilaisille alustoille. Tuoreen digibarometrin mukaan Suomi sijoittuu toiselle sijalle digitaalisuuden astetta mittaavassa vertailussa. Vertailussa oli mukana 22 maata. Digitaalisuuden hyödyntämisessä sen sijaan tipahdamme ulos kärkikolmikosta viidenneksi. Suomen sinällään varsin hyvä tilanne on osin pettävä, koska sitä selittää vahvasti yritysten digitaalisten ratkaisujen käyttö ja siellä erityisesti pilvipalvelujen nopea käyttöönotto. Julkisen sektorin sovelluksissa olemme korkeintaan maiden keskikastia ja yrityssektorillakaan Suomessa ei ole kyetty synnyttämään digitaalisuuden päälle rakentuvia liiketoimintamalleja ja käyttäjäkeskeisiä palveluja, joilla olisi globaalia kantavuutta. Sisältöjä emme ole kyenneet luomaan. Digitaalisuuden väitetään tarjoavan huikeita mahdollisuuksia – onko Suomesta (lue JAMKsta) tarttumaan niihin?
Digitaalisuuteen liitetään ja sitä sivuavissa kirjoituksissa ennakoidaan meillä olevan mahdollisesti edessä suurin työhön liittyvä murros sitten teollisen vallankumouksen. Lähes kaikkien ammattien työnkuvat ovat muuttumassa. Edelleen ennakoidaan, että paras suoja murroksen vaikutuksia vastaan on osaamistason nosto ja koulutus sekä ennen ammattiuran alkua että sen aikana – tässä näen vahvat perusteet sille, että JAMKn on oltava mukana tässä kehityksessä. Ensiksi JAMK pystyy hyödyntämään ja tarjoamaan digitaalisia ratkaisuja omassa (liike)toiminnassaan ja näin huolehtimaan kokonaisrahoituksestaan. Toiseksi tällöin pysymme ajassa ja täytämme myös jatkossa ammattikorkeakoululain neljännessä pykälässä säädetyn tehtävän eli antamaan työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukemaan opiskelijan ammatillista kasvua. Digitaalisuuden huomiointi on siis toisaalta mahdollisuus ja toisaalta mielestäni velvollisuus meille kaikille.
Rehtorimme kuvasi omassa blogissaan JAMKn tulevaisuudenkuvia erilaisilla skenaarioilla, Toisessa skenaariossa ”Jyväskylässä toimii Suomen innovatiivisin ja vetovoimaisin ammattikorkeakoulu JAMK”. Noiden sanojen realisoituessa meillä pitää tapahtua paljon. Positiivisena näen, että meidän pohja on erittäin hyvä mille lähdetään rakentamaan uutta. Digitaalisiin ilmiöihin liittyy usein eksponentiaalinen kehitys, jolle ominaista on, että alkuun vaatimaton kehitys kiihtyy lopulta hurjaksi (Tästä on esimerkkinä tallennetun tiedon määrän kasvaminen – pelkästään tämän ja huomisen päivän aikana tallennetaan enemmän tietoa, kuin mitä ihmiskunta tallensi aikojen alusta vuoden 2003 loppuun). Orastavia merkkejä tästä kehityksestä näen mm. kuluneella hakukierroksella tapahtuneen monimuotokoulutuksen voimakkaan esiinmarssin (oman osaamisen kehittämistä ja tutkintoja halutaan, mutta sitä halutaan tehdä entistä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomina).
Mitä tämä edellä kuvattu muutos tarkoittaa meidän teknologisissa ratkaisuissa, oman osaamisen kehittämisessä ja pedagogiikassa jne. Aika nopeasti joudumme ottamaan kantaa useisiin kokonaisuuksiin. Kuinka JAMKn laitekantaa ja osaamista niiden käytössä kehitetään (piirtoheittimistä aitoihin BYOD-ratkaisuihin vai johonkin muuhun)? Millaiset oppimisympäristöt ja materiaalit tarjoavat digiajan alustan oppimiselle ja kuinka iso osa oppimisesta sidotaan ylipäätään tiettyyn fyysiseen tilaan? Millaiset tilat meillä ylipäätään pitäisi olla? Tarvitaanko tilaa nykyistä enemmän vai vähemmän? Onko opettajan ja opiskelijan roolia tarkasteltava taas kerran aivan uudella tavalla? Kehitys on todennäköisesti täynnä nykyisestä poikkeavia jatkumoja.
Itse näen, että meillä on kaikki tulevaisuuden avaimet omissa käsissä. Korkeaa osaamista vaativassa työssä ihmisen rooli säilynee merkittävänä myös tulevaisuudessa ja näin JAMKssa olemme siis digitalisaation kannalta parhaassa mahdollisessa työpaikassa. Nyt on kyse siitä, millaisen tulevaisuudenkuvan kautta lähdemme tekemään asioita. Kaikki organisatorisen kehittämisen polut ovat kuitenkin aina jossakin määrin hitaita, vaativat toteuttajiltaan kärsivällisyyttä, eksymisiä harhapoluille ja satsauksia resursseihin. Kannattaisiko muutos aloittaa välittömästi vai odotellaanko perinteiseen tapaan sittenkin hetkinen?
Pertti Malkki
Yksikönjohtaja