Rahoitusmalli ohjaa meitä

Joskus olen pohtinut sitä, mikä meitä ammattikorkeakouluja perimmältään ohjaa tekemään työtämme. Vastauksia voi olla useita: JAMKin johto, osakeyhtiön hallitus vaiko OKM? Ehkä osaltaan myös TKI-työn rahoittajat ja asiakkaat. Vai olemmeko itseohjautuvia? Oli niin tai näin, ainakin yksi on varmaa. Uudella rahoitusmallilla on hyvin voimakas vaikutus tekemisiimme.

Vanhoina aikoina, joita usein hyviksi kehutaan, ammattikorkeakouluilla oli rahoituksen pohjana pelkästään opiskelijamäärä. Myöhemmin sen rinnalle tuotiin tuloksellisuus eli vuosittain valmistuneiden määrä. Sen osuus oli tosin vain 30 %.

Mutta sitten tapahtui radikaali muutos. Rahoitus muuttui kokonaan tulosperusteiseksi muutama vuosi sitten. Tämä laukaisi liikkeelle nopean tuloskehityksen. Lieneekö lisäpontimena ollut samoihin aikoihin tapahtunut ammattikorkeakoulujen kehittäminen, joka on vähentänyt rahoitusta vuodesta 2012 vuoteen 2016 noin 15 %. Mutta niin vain kävi, että samaan aikaan kun rahoitus laski 15 %, mitatut tulokset puolestaan paranivat noin 20 %. Rahoitus ja tulokset alkoivat kulkea eri suuntiin. Nyt kaikki ammattikorkeakoulut parantavat kilvan tuloksiaan ja esim. yhdestä tutkinnosta saatava hinta on koko ajan alentunut. Tämän ovat monet ammattikorkeakoulut ja niiden henkilöstö karulla tavalla todenneet viime vuosina.

Uusin muutos rahoitusmalliin tuli tämän vuoden alussa. Kohtalaisen suuri potti siirtyi strategiarahoitukseen, jota voi saada mm. rakenteelliseen kehittämiseen ja oman strategian toteutukseen. Se tietysti vähentää rahoitusta muualta. Tämän ohella merkittävä uudistus oli amk-tutkinnoille asetettu katto, jonka ylittämisestä ei makseta enää mitään. AMK-tutkintojen osuus on 40 % koko rahoituksesta. Voidaan olettaa, että jatkossa jokainen AMK tekee tutkintomäärän täyteen, mikä tavallaan tarkoittaa tältä osin tulosohjauksen poistumista. Saa nähdä jatkuuko sama koskemaan ylempiä AMK-tutkintoja ja opettajankoulutusta. Jos näin tapahtuu, niin lähestymme vanhoja aikoja.

Kaikesta tästä voi päätellä, että jotain on varmasti tehty tehokkaammin ja jotakin ennen tehtyä on nyt jätetty tekemättä. Onko jotain tärkeää jäänyt pois? Miten kehittyvät ne asiat, joita ei mitata? Yhtä on meidän kuitenkin viimeiseen saakka suojeltava eikä sen kanssa saa tehdä kompromisseja. Se on toiminnan laatu, niin opetuksessa kuin T&K-työssä. Laatuahan meidän tulee jatkuvasti parantaa. Mutta heikkeneekö se, jos tavoitellaan pelkästään määrää?

Mihin muuhun sitten perustan näkemyksen rahoitusmallin voimakkaasta ohjausvaikutuksesta kuin edellä mainittuihin lukuihin? Siihen, mistä kollegatapaamisissa puhutaan. Rahoitusmalli, sen muutokset ja muutosten edut ja haitat kun tuntuvat olevan erittäin tarkkaan jokaisen ammattikorkeakoulun tiedossa ja tarkassa seurannassa. Niin on toki meilläkin. Mutta onneksi rahoitusmalli ei kuitenkaan ole se ainoa ohjaava tekijä, vaikka se voimakas onkin. Johto, hallitus ja OKM, kaikilla näillä on varmasti jatkossakin oma, toimintaa ohjaava roolinsa!